EKEK 2010, la 29.5.2010, Engel
Kattaus on nyt suunniteltu niin, että kotiin jääneitä vituttaisi mahdollisimman paljon – kuultuaan line-upista he ymmärtävät, että he elävät "heikoilla frekvensseillä" (kuten V. Gallo sanoisi) ja EKEK:istä jääminen oli heidän määrätty kolkko kohtalonsa. Kaikki ennakko-odotukset rikotaan ja ainoastaan positiivisilla tavoilla. Engelissä kohtaavat mennyt ja tuleva, kaikki oleva. Mikään ei ole konventionaalista, eikä mitään jää puuttumaan.
Voin mennä vaikka Kiasmaan katsomaan Ilja Rautsin taidenäyttelyä.
"Ilja Rautsi tuli tunnetuksi etenkin vuonna 1973 maalaamastaan Kekkosen muotokuvasta ja Helsingin Taidehallin yleisömenestykseen yltäneestä näyttelystään kaksi vuotta myöhemmin. Aika oli Suomessa otollinen taiteen ja sen myötä saadun julkisuuden hyödyntämiseen sisä- ja ulkopolitiikassa, UKK:n, EKEK:n ja YYA:n hengessä."
Kattaus on nyt suunniteltu niin, että kotiin jääneitä vituttaisi mahdollisimman paljon – kuultuaan line-upista he ymmärtävät, että he elävät "heikoilla frekvensseillä" (kuten V. Gallo sanoisi) ja EKEK:istä jääminen oli heidän määrätty kolkko kohtalonsa. Kaikki ennakko-odotukset rikotaan ja ainoastaan positiivisilla tavoilla. Engelissä kohtaavat mennyt ja tuleva, kaikki oleva. Mikään ei ole konventionaalista, eikä mitään jää puuttumaan.
Kunhan ette näytä sitä Noen uusinta.
kai kaikki tietävät, miten homma toimii...
Sain meilin jossa minut toivotettiin tervetulleeksi paikalle lauantaina. Tulen.
Pitikös tuollainen tervetulomeili tulla kaikille? Minulle ei tullut.
No niin tuli tämäkin just äsken maksettua. Melkein ajoissa!
Jos joku on vielä lippua vailla, niin niitä voi kuulema kysellä osoitteesta elokuvakulttuuri ät gmail.com
Ohjelmisto:
Gaspar Noé: Enter the Void
Jack Starrett: Slaughter
Antonio Margheriti: L'inafferrabile invincibile Mr. Invisibile (Mr. Superinvisible)
Samuel Bayer: A Nightmare on Elm Street
Mike MacFarland: Pink Motel
Sergio Grieco: Come rubare la corona d'Inghilterra (The Incredible Paris Incident)
Newt Arnold: Bloodsport
Pusersin jotain niukkasanaista Twitteriin, mutta katsotaan jos vaikka jaksaisin vielä pidemmässä muodossa kirjoitella.
Etukäteen arvuuteltuja leffoja: Umur, Blackout (oma arvio), taas joku Koivusalo, Karvat.
Kokonaisuutena varsin loistava tapahtuma. Pilkittyä ei tullut yhtään, vaikka yhden leffan kohdalla jopa yritinkin välillä.
Gaspar "You've never seen film like this before" Noe: Enter the Void
Ainutlaatuinen. Vahva kokemus. No joo, liikaa ilmaa puolen välin jälkeen, mutta hei, äijällä on visio. Shokkiefektit saivat paskat housuun, vähän paremmin kuin illan ainoassa "kauhu"elokuvassa pari tuntia myöhemmin.
Slaughter
Perusbläkkäriä. Jim Brownin kissamaista liikehdintää on aina ilo seurata ja sivuroolit on miehitetty b-elokuvan kermalla, Rip Tornista Cameron Mitchelliin. Ei voi valittaa, vaikkei loppupeleissä nyt niin hirveästi innostanutkaan.
Antonio Margheriti: L'inafferrabile invincibile Mr. Invisibile (Mr. Superinvisible)
Aivan helvetin hauska komedia. Margheritistä on tulossa pikkuhiljaa yksi suurimmista italo-suosikeistani. Nousee listalla ylemmäs joka näkemäni elokuvan myötä. Vänkää.
Samuel Bayer: A Nightmare on Elm Street
Jokaisella mahdollisella mittarilla mitattuna keskinkertainen. Eikä siis edes tarpeeksi huono ollakseen hyvä. Ainoa hyvä asia oli se että heti mennään asiaan ja meno pysyy tauotta samana, ilman turhia suvantoja. Mutta jätettä mitä jätettä, turha selitellä.
Mike MacFarland: Pink Motel
Henkeäsalpaava kamarinäytelmä amerikkalaisesta seksuaalisuudesta ja ihmiselon ihanasta vaikeudesta, nuoresta lemmestä ja pariutumisen ongelmista – sekä liike-elämän kylmistä laeista. Termi, mikä tuli koko ajan mieleen elokuvan aikana: smooth operator.
Sergio Grieco: Come rubare la corona d'Inghilterra (The Incredible Paris Incident)
Eurooppa spyt eivät ole koskaan hirveästi napanneet, eikä tämäkään jaksanut ihan koko ajan innostaa. Tarpeeksi hauska ja sujuva kuitenkin jotta jaksoin nauttia, eikä tullut houkutuksia kokeilla torkkumista.
Newt Arnold: Bloodsport
Kumite! Kumite! Kumite! Tämä on siis tullut nähtyä viimeksi (ja ainoan kerran tätä ennen!) back in the days, kopion kopiona kun nyt oikein muistelen. Aivan upeeta. Nerokasta. Täyttä mielisairautta alusta loppuun. En ymmärrä mitä tuo Tohkan Andy niin kovasti naureskeli ekan 15 minuutin aikana. Herkkää ja humaania elokuvaa – eihän siinä mitään huvittavaa ollut. Ajattelevan ihmisen martial arts ‑filmi!
Kiitoksia taas festarista!
Noé iski hyvään saumaan kun satuin just viikko sitten lukemaan Clifford A. Pickoverin kirjan "Sex, Drugs, Einstein, and Elves – Sushi, Psychedelics, Parallel Universes, and the Quest for Transcendence", jossa siinäkin käsiteltiin DMT-Nexusta.