A Serious Man

A Serious Man jätti vähän hiljaiseksi. En tiedä ymmärsinkö elokuvan pointin vai en, mutta hauskaa elokuvateatterissa oli. Hiton hauska elokuva. Vaatii vielä sulattelua kuitenkin.

Rankkaisin A Serious Manin Coenien tuotannossa kakkossijalle Menetetyn maan jälkeen.

Spoilereita seuraa.



Kerronta on aivan timanttista ja tarinasta aukeaa tulkintamahdollisuuksia moneen suuntaan. Keskeinen juttu tuntuisi olevan juurikin tuo Schrödingerin kissa. Siis kissa, joka on suljetussa laatikossa, on samanaikaisesti elävä ja kuollut, kunnes laatikko avataan ja kissan tila todetaan.



Elokuvan alussahan Larry Gopnik on lääkärintarkastuksessa. Loppuelokuva onkin sitten tavallaan sitä, että Larrya tarkastellaan heittämällä hänen kohdalleen vastoinkäymisiä toisensa perään. Tässä prosessissa Larry mm. kieltää Jumalan huutaessaan levymyyjälle, ettei halua Abraxasia (joka tarkoittaa jumalaa gnostilaisuudessa). Lopulta Larry taipuu ja onnettomuuksien painamana muuttaa oppilaansa arvosanaa lahjuksia vastaan, mitä välittömästi seuraa huolestunut puhelinsoitto lääkäriltä. Laatikko on avattu ja Larryn (moraalinen) tila todettu.



Lopussa tarina kytketään mielestäni myös Amerikan tilaan Vietnamin sodan aikana, johon elokuva sijoittuu. Myrsky lähestyy, Yhdysvaltain lippu on repeämässä, ja nuoriso jää katsomaan lähestyvää tornadoa.



Viimeisessä kuvassa Larryn poika ojentaa rahansa kohti tornadoa. Toinen poika katsoo apaattisena takaisin ennen kuin palaa hypnotisoituneena tuijottamaan myskyä. Kameran fokus siirtyy Larryn poikaan ja tämän korvassa olevaan kuulokkeeseen, josta aiemmin siteerattu Jefferson Airplanen kappale soi. Edelliset sukupolvet ovat myyneet periaatteensa, ja nyt on lasten vuoro korjata heidän tekojensa hedelmät.



A Serious Man on päättyneen vuosikymmenen parhaita elokuvia.

Sami ( 8.2.2010 12:03)

Tässä prosessissa Larry mm. kieltää Jumalan huutaessaan levymyyjälle, ettei halua Abraxasia (joka tarkoittaa jumalaa gnostilaisuudessa).

Far out, man.

Lopulta Larry taipuu ja onnettomuuksien painamana muuttaa oppilaansa arvosanaa lahjuksia vastaan

Eihän se lahjuksien takia muuta sitä vaan ihan hyvää hyvyyttään.

Sami ( 8.2.2010 12:03)

A Serious Man on päättyneen vuosikymmenen parhaita elokuvia.

Amen.

Matti Erholtz ( 8.2.2010 23:09)

Eihän se lahjuksien takia muuta sitä vaan ihan hyvää hyvyyttään.

Olet väärässä. Larry muutti numeroita nimenomaan koska tarvitsi niitä rahoja.

Matti Erholtz ( 8.2.2010 23:09)

Far out, man.

Ei niinkään. Kuten Pietari Raamatussa, Larry kieltää Jumalan kolmesti sanomalla, ettei tilannut Abraxasia, ei tahdo Abraxasia eikä kuuntele Abraxasia. Ethan Coen on lukenut Princetonissa filosofiaa, eikä tällaisten viittausten punominen ole veljesten elokuvissa muutenkaan tavatonta.

Matti Erholtz ( 8.2.2010 23:09)

Eihän se lahjuksien takia muuta sitä vaan ihan hyvää hyvyyttään.

Kuten sanottu, Larry ottaa lahjukset vastaan, jotta kykenisi maksamaan oikeudenkäynneistä ja Sy Ablemanin hautajaisista tulleet laskut.



Ylipäätään olen sitä mieltä, että Coenien syyttäminen loputtomasta inside-vitseissä rypemisestä ja itseriittoisuudesta kuvastaa usein vain sitä, ettei elokuvista ole nähty kuin pintataso. Tietysti se hämää helposti, että hahmot ovat usein jopa piirroshahmomaisen tarkasti kulloiseenkin tarkoitukseen muovattuja. Tuskin kukaan tällä hetkellä toimiva elokuvantekijä hallitsee välinettään yhtä suvereenisti kuin Coenin veljekset.

Sami ( 9.2.2010 10:32)

Ylipäätään olen sitä mieltä, että Coenien syyttäminen loputtomasta inside-vitseissä rypemisestä ja itseriittoisuudesta kuvastaa usein vain sitä, ettei elokuvista ole nähty kuin pintataso. Tietysti se hämää helposti, että hahmot ovat usein jopa piirroshahmomaisen tarkasti kulloiseenkin tarkoitukseen muovattuja. Tuskin kukaan tällä hetkellä toimiva elokuvantekijä hallitsee välinettään yhtä suvereenisti kuin Coenin veljekset.

Esittämäsi tulkinta lienee lähellä totuutta, mutta tällaiset ylisanat ovat niin höpöhöpö tason juttuja, että se osoittaa lähinnä pintapuolista tuntemusta nykyelokuvasta. Maailmassa on todella monta välineensä suvereenisti hallitsevaa elokuvantekijää, jotka eivät ole koskaan saaneet suurta menestystä Suomessa. Ja aika harva niistä jaksaa vääntää samaa moraalitarinaa elokuvasta toiseen. Tai jos vääntävät, niin niiden parissa viihtyy paremmin.



Se, että elokuvassa on syvempiä tasoja, ei automaattisesti tee siitä hyvää elokuvaa. Jos pintataso ei miellytä ja syvempien tasojen teemat tuntuvat tylsiltä ja vanhan toistolta, mun on ainakin henkilökohtaisella tasolla todella vaikea arvostaa sellaista elokuvaa. Ts. miksi elokuvan arvostus pitäisi rajata vain sen intellektuaaliseen puoleen?

(The Lukewarm.) ( 9.2.2010 10:53)

Esittämäsi tulkinta lienee lähellä totuutta, mutta tällaiset ylisanat ovat niin höpöhöpö tason juttuja, että se osoittaa lähinnä pintapuolista tuntemusta nykyelokuvasta. Maailmassa on todella monta välineensä suvereenisti hallitsevaa elokuvantekijää, jotka eivät ole koskaan saaneet suurta menestystä Suomessa. Ja aika harva niistä jaksaa vääntää samaa moraalitarinaa elokuvasta toiseen. Tai jos vääntävät, niin niiden parissa viihtyy paremmin.

Ylisanat kuuluvat intohimoiseen elokuvakeskusteluun.



En väitä, etteikö suvereeneja ohjaajia mahtuisi maailmaan muitakin. En myöskään ole sitä mieltä, että veljekset olisivat tämän hetken parhaita ohjaajia/kirjoittajia. Sen sijaan sanon, että jos ajatellaan elokuvallisuutta itsessään, kukaan muu ei tunnu hallitsevan yhtä kristallinkirkkaasti kaikkia sen osa-alueita kuin tämä veljespari, toki luottomiestensä Roger Deakinsin, Skip Lievsayn ynnä muiden avustuksella. Läheskään aina nämä elokuvat eivät silti rakennu osiensa summaa suuremmaksi, ja varsinkin ennen Menetettyä maata he tuntuivat olevan hukassa.



Yhtä kaikki, kolme viimeisintä coenia ovat vetäneet aika nöyräksi pelkästään kokonaisvaltaisella elokuvakerronnan hallinnallaan, ihan ilman "intellektuaalisia" kehyksiäkin. Tämä on eri asia kuin se, että jossain Dardennen veljesten elokuvissa kaikki on karuudessaan tarkoituksenmukaista juuri niiden elokuvien kannalta.

(The Lukewarm.) ( 9.2.2010 10:53)

Se, että elokuvassa on syvempiä tasoja, ei automaattisesti tee siitä hyvää elokuvaa. Jos pintataso ei miellytä ja syvempien tasojen teemat tuntuvat tylsiltä ja vanhan toistolta, mun on ainakin henkilökohtaisella tasolla todella vaikea arvostaa sellaista elokuvaa. Ts. miksi elokuvan arvostus pitäisi rajata vain sen intellektuaaliseen puoleen?

Tekisi mieli sanoa, että nämä ovat niitä höpöhöpö tason juttuja. Tietenkään syvemmät tasot eivät tee elokuvista hyviä. Silloihan Karim Hussainin elokuvat olisivat varmaan parhaita ikinä. Pointtini oli se, että kovin monet tuntuvat ajattelevan, että Coen-elokuvat olisivat umpioita. Että niillä ei olisi mitään muuta pointtia kuin olla näyttämö tekijöidensä näpertelynhalulle. Sinuun heidän elokuvansa eivät kolahda henkilökohtaisesti, minulla oli A Serious Manin lopussa tippa linssissä.



Siinä olet oikeassa, että Coenit varioivat teemojansa aika ahkerasti. Vähän niin kuin Ozu, jonka kaikki leffat kuvaavat perhettä.

Sami ( 9.2.2010 10:32)

Matti Erholtz ( 8.2.2010 23:09)

Far out, man.

Ei niinkään. Kuten Pietari Raamatussa, Larry kieltää Jumalan kolmesti sanomalla, ettei tilannut Abraxasia, ei tahdo Abraxasia eikä kuuntele Abraxasia. Ethan Coen on lukenut Princetonissa filosofiaa, eikä tällaisten viittausten punominen ole veljesten elokuvissa muutenkaan tavatonta.

Onhan se mahdollisuuksien rajoissa että Coenit olisivat tarkoittaneet Abraxasilla jotain muutakin kuin Santanan levyä, mutta hieman kaukaa haetulta tuo tulkintasi tuntuu.

Matti Erholtz ( 8.2.2010 23:09)

Eihän se lahjuksien takia muuta sitä vaan ihan hyvää hyvyyttään.

Kuten sanottu, Larry ottaa lahjukset vastaan, jotta kykenisi maksamaan oikeudenkäynneistä ja Sy Ablemanin hautajaisista tulleet laskut.

Joo, näinhän se onkin. Muistin väärin että Larry olisi palauttanut lahjusrahat korealaiselle.

Matti Erholtz ( 9.2.2010 18:06)

Sami ( 9.2.2010 10:32)

Matti Erholtz ( 8.2.2010 23:09)

Far out, man.

Ei niinkään. Kuten Pietari Raamatussa, Larry kieltää Jumalan kolmesti sanomalla, ettei tilannut Abraxasia, ei tahdo Abraxasia eikä kuuntele Abraxasia. Ethan Coen on lukenut Princetonissa filosofiaa, eikä tällaisten viittausten punominen ole veljesten elokuvissa muutenkaan tavatonta.

Onhan se mahdollisuuksien rajoissa että Coenit olisivat tarkoittaneet Abraxasilla jotain muutakin kuin Santanan levyä, mutta hieman kaukaa haetulta tuo tulkintasi tuntuu.

Mun mielestä taas on kovin vaikea uskoa että juuri tuo Santanan levy on valittu sattumalta. Etenkin kun tuota levyä ei ollut edes vielä ilmestynyt vuonna johon elokuva sijoittuu.

Matti Erholtz ( 9.2.2010 18:06)

Onhan se mahdollisuuksien rajoissa että Coenit olisivat tarkoittaneet Abraxasilla jotain muutakin kuin Santanan levyä, mutta hieman kaukaa haetulta tuo tulkintasi tuntuu.

Eikö se nyt ole aika luonnollista, että jos elokuva on mukaelma Jobin kirjasta, niin siinä on hämäriä viittauksia Raamattuun?

Sami ( 9.2.2010 19:26)

Matti Erholtz ( 9.2.2010 18:06)

Onhan se mahdollisuuksien rajoissa että Coenit olisivat tarkoittaneet Abraxasilla jotain muutakin kuin Santanan levyä, mutta hieman kaukaa haetulta tuo tulkintasi tuntuu.

Eikö se nyt ole aika luonnollista, että jos elokuva on mukaelma Jobin kirjasta, niin siinä on hämäriä viittauksia Raamattuun?

No jos elokuva käsittelee juutalaisuutta, ja juutalaisuus on uskonto, niin tottakai siinä on uskonnollisia viittauksia. Abraxas ei kuitenkaan kuulu niin tiiviisti (tai ollenkaan) juutalaiseen perinteiseen, että kokisin sen esiintuomisen tuossa yhdessä kohtauksessa erityisen merkitykselliseksi. Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan mitä mieltä olet A Serious Manin avauskohtauksesta, joka on aiheuttanut paljon päänraapimista ja ihmettelyä. Miten se liittyy muuhun elokuvaan?

Sami ( 9.2.2010 13:31)

Sinuun heidän elokuvansa eivät kolahda henkilökohtaisesti, minulla oli A Serious Manin lopussa tippa linssissä.



Siinä olet oikeassa, että Coenit varioivat teemojansa aika ahkerasti. Vähän niin kuin Ozu, jonka kaikki leffat kuvaavat perhettä.

Coenit kyllä kolahtavat, mutta etenkin viime elokuvien hämmentävä suosio suhteessa niiden laatuun ei ole vakuuttanut. Menetetty maa on erinomainen elokuva, muttei Coenien paras eikä edes sen vuoden paras amerikkalainen elokuva. Mutta siinä missä Menetetty maa tuntui tuoreelta, A Serious Man tuntui liiankin tutulta. Jos ei laske raamatullisia vittauksia, niin jo Miller's Crossing kertoi samat vastoinkäymiset paljon paremmin. Loppuratkaisukin oli koskettavampi...

Matti Erholtz ( 9.2.2010 19:59)

Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan mitä mieltä olet A Serious Manin avauskohtauksesta, joka on aiheuttanut paljon päänraapimista ja ihmettelyä. Miten se liittyy muuhun elokuvaan?

Tätä olen itsekin ihmetellyt ja todennut, että ehkä en vaan ole tarpeeksi juutalainen. Muutenkin avauskohtaus tuntuu jollain oudolla tavalla kömpelöltä.



Jotenkin silti liittäisin sen tuohon aiemmin mainitsemaani pahan periytymisen teemaan. Siis: Larryn esi-isä Puolassa saa kirouksen ylleen -> Larrylle tapahtuu pahoja asioita, jotka hän ratkaisee pahuudella (lahjuksen ottaminen) -> paha siirtyy Larryn pojan taakaksi.



Tätä kautta se tukisi laajemmin sitä, kuinka elämässä kohtaamme vastoinkäymisiä meistä riippumattomista syistä,mutta on meistä itsestämme kiinni pystymmekö kulkemaan niiden läpi suoraselkäisinä. Tämä taas liittyy taustalla kummittelevaan Vietnamin sotaan (repeytyvä lippu, Hendrixin Machine Gun), joka peilautuu tavallisiin ihmisiin eräänlaisen viattoman ajan loppuna.



Elokuvien enemmän tai vähemmän löyhää taustoittamista sodilla on useammassakin Coenien elokuvassa:

Barton Fink – II maailmansota

The Big Lebowski – Persianlahden sota, Vietnam

Menetetty maa – Vietnam (lähinnä Josh Brolinin hahmon muodossa)

Burn After Reading – terrorismin vastainen sota

A Serious Man – Vietnam

Sami ( 10.2.2010 10:55)

Larrylle tapahtuu pahoja asioita, jotka hän ratkaisee pahuudella (lahjuksen ottaminen)

No ei nyt sentään. Ei se arvosanan muuttaminen minusta ollut mikään moraalinen notkahdus Larryn taholta, muuta vaihtoahan hänellä ei oikein ollut Mr. Parkin uhkailujen jälkeen. Sitä paitsi jos Cliven kertomus pitää paikkansa niin "hylätty"-arvosana ON epäoikeudenmukainen, koska hän ymmärtää oikeasti fysiikkaa eikä tiennyt joutuvansa matematiikan kokeeseen. Rahoilla Larry maksaa Sy Ablemanin hautajaiset eli ne menevät hyvään tarkoitukseen, kaikki on niinkuin pitääkin. Näkisin tuon kohtauksen pointin niin että Larry alkaa vähän joustaa tiukasta rationalismistaan ja tajuta että matemaattinen lähestymistapa ei sovellu kaikkiin ongelmiin ( "It's clevva. But at the end of the day is it convincing?").