14.10.2009 08:55
Neil Marshall: Doomsday (2008) *½
Tämähän saattoikin olla pitkästä aikaa pahimpia iskuja vyön alle odotuksiin nähden. Aikanaan oli tarkoitus käydä jo elokuvissa tämä katselemassa, no enpä ehtinyt, sitten vuokrasin leffan, enkä edelleenkään ehtinyt sitä rauhassa katselemaan. Tämän jälkeen ostin leffan DVD:nä, enkä edelleenkään katsonut sitä. Lopulta tuli vielä Blu-Ray-leffana hommattua ja sain leffan katseltua, kun oli komerossa makuuttanut ensin pari kuukautta.
Jo alkuasetelma on täysin epäuskottava, kun tappavaa niittäjävirusta yritetään estää leviämästä rakentamalla kiinanmuuri Skotlannin ympärille. Moinen suururakka on ilmeisesti saatu kaikessa rauhaa hoidella saastuneiden tyytyessä kohtaloonsa karanteenissa kylissään ja kaupungeissaan. Kun sitten muurit ovat valmiit ja ne suljetaan, heräävät ihmiset pakokauhuun ja yrittävät rynniä muurille, voi kiesus mitä paskaa. Sitten hypätäänkin reilu 20 vuotta ajassa eteenpäin ja saastuneelta alueelta lapsena pelastettu pikkutyttö, joka tällä välin on kohonnut erikoisjoukkojen majuriksi, lähetetään takaisin alueelle tutkimaan sieltä viimeaikoina havaittuja elonmerkkejä etnisen kiintiön täyttävän tiiminsä kanssa. Ja eikös vain käykin niin, että eloonjääneitä todella löytyy, luonnonvalinnalla kusipäisin selviää. Mad Max-leffa ja Malcolm McLarenin ja Vivienne Westwoodin vaatekuvastot olivat ilmeisesti ainoat tuhosta selvinneet korkeakulttuurin edustajat, päätellen kajahtaneen porukan käyttäytymismalleista ja pukeutumisesta, tämä siis tässä vaiheessa, kunnes pääsemme Pyöreän Pöydän Paskiaisten pariin. Näitä postpostpunkkareita johtaa mielenvikainen Sol (kovasti Hank Azariaa muistuttava, Craig Conway) ja tämän elekielellä toimiva vajakkiapurinsa tribaaleineen. Leffan kohokohta nähdäänkin vajakkien kokoontuessa juhlistamaan saaliiksi saamiaan ulkomaalaisia vanhaan tehdasrakennukseen. Fine Young Cannibalsin ja Siouxsie & The Bansheesin biisit taustalla luovat hetkellisen harhan, että olisi oikeasti katsomassa elokuvaa, josta voi vielä tulla jotakin. Tämän harhaluulon kadottua, onnistuu osan tutkimusryhmästä paeta Solilta vain joutuakseen Malcolm McDowellin ritarien vangitsemiksi. Tässä vaiheessa mureni viimeinenkin toivonkipinä, kun tämäkin vanha pallinaama, jonka viimeinen hyvä elokuva on vuodelta 1982 tai 1983, oli saatu ahdettua mukaan. McDowell oli aikanaan yrittänyt kehtittää vastalääkettä virukseen, tässä kuitenkaan onnistumatta ja jo edellämainittu luonnonvalinta oli siis nämäkin peltipurkit päättänyt säästää. Jätetään nyt jotakin paljastamattakin, jos jotakuta vielä tämän jälkeen elokuva kuitenkin kiinnostaa nähdä, mutta itse suosittelisin jättämään väliin, vaikka genren elokuvista yleensä pidänkin. ½ tähteä tuli siis musiikista, jos se jäi jollekin epäselväksi.
Tämähän saattoikin olla pitkästä aikaa pahimpia iskuja vyön alle odotuksiin nähden. Aikanaan oli tarkoitus käydä jo elokuvissa tämä katselemassa, no enpä ehtinyt, sitten vuokrasin leffan, enkä edelleenkään ehtinyt sitä rauhassa katselemaan. Tämän jälkeen ostin leffan DVD:nä, enkä edelleenkään katsonut sitä. Lopulta tuli vielä Blu-Ray-leffana hommattua ja sain leffan katseltua, kun oli komerossa makuuttanut ensin pari kuukautta.
Jo alkuasetelma on täysin epäuskottava, kun tappavaa niittäjävirusta yritetään estää leviämästä rakentamalla kiinanmuuri Skotlannin ympärille. Moinen suururakka on ilmeisesti saatu kaikessa rauhaa hoidella saastuneiden tyytyessä kohtaloonsa karanteenissa kylissään ja kaupungeissaan. Kun sitten muurit ovat valmiit ja ne suljetaan, heräävät ihmiset pakokauhuun ja yrittävät rynniä muurille, voi kiesus mitä paskaa. Sitten hypätäänkin reilu 20 vuotta ajassa eteenpäin ja saastuneelta alueelta lapsena pelastettu pikkutyttö, joka tällä välin on kohonnut erikoisjoukkojen majuriksi, lähetetään takaisin alueelle tutkimaan sieltä viimeaikoina havaittuja elonmerkkejä etnisen kiintiön täyttävän tiiminsä kanssa. Ja eikös vain käykin niin, että eloonjääneitä todella löytyy, luonnonvalinnalla kusipäisin selviää. Mad Max-leffa ja Malcolm McLarenin ja Vivienne Westwoodin vaatekuvastot olivat ilmeisesti ainoat tuhosta selvinneet korkeakulttuurin edustajat, päätellen kajahtaneen porukan käyttäytymismalleista ja pukeutumisesta, tämä siis tässä vaiheessa, kunnes pääsemme Pyöreän Pöydän Paskiaisten pariin. Näitä postpostpunkkareita johtaa mielenvikainen Sol (kovasti Hank Azariaa muistuttava, Craig Conway) ja tämän elekielellä toimiva vajakkiapurinsa tribaaleineen. Leffan kohokohta nähdäänkin vajakkien kokoontuessa juhlistamaan saaliiksi saamiaan ulkomaalaisia vanhaan tehdasrakennukseen. Fine Young Cannibalsin ja Siouxsie & The Bansheesin biisit taustalla luovat hetkellisen harhan, että olisi oikeasti katsomassa elokuvaa, josta voi vielä tulla jotakin. Tämän harhaluulon kadottua, onnistuu osan tutkimusryhmästä paeta Solilta vain joutuakseen Malcolm McDowellin ritarien vangitsemiksi. Tässä vaiheessa mureni viimeinenkin toivonkipinä, kun tämäkin vanha pallinaama, jonka viimeinen hyvä elokuva on vuodelta 1982 tai 1983, oli saatu ahdettua mukaan. McDowell oli aikanaan yrittänyt kehtittää vastalääkettä virukseen, tässä kuitenkaan onnistumatta ja jo edellämainittu luonnonvalinta oli siis nämäkin peltipurkit päättänyt säästää. Jätetään nyt jotakin paljastamattakin, jos jotakuta vielä tämän jälkeen elokuva kuitenkin kiinnostaa nähdä, mutta itse suosittelisin jättämään väliin, vaikka genren elokuvista yleensä pidänkin. ½ tähteä tuli siis musiikista, jos se jäi jollekin epäselväksi.
