Doomsday
Mitenkäs nyt tämä Doomsday on otettu silmätikuksi vitun paskana leffana? Eihän se nyt mikään mestariteos ole mutta kyllä sen katsoi vaivattomasti ainakin kerran läpi ja oli sillä hetkensä. Samaa ei todellakaan voi sanoa suuresta osasta jenkki PG13 paskakasa "toiminta/kauhuelokuvista" joita nykyään kehdataan elokuvakankaille asti tuoda.
Kenties siksi, koska Doomsdayssa olisi aineksia paljon paremmaksi elokuvaksi, toisin kuin perusjenkkiroskalla. Doomsday on elokuva, jonka olisi pitänyt olla hyvä, mutta homma ryssittiin pahemman kerran.
Skenaariota, konseptia ja tarinaa myöten täysin älytön keitos on yksi suuri hatunnosto 80-luvun vastaaville dystooppisille toimintahurjasteluille. Päällimmäisenä vaikuttajista tulee kaikista yksityiskohdistaan mieleen hyvin silmiinpistävästi Escape from New York, loppupuolella Mad Max. Alkulähteen parissa kasvaneelle videosukupolven edustajalle viihtyvyys oli taattu. Kaksi oikeasti kautta leffan häiritsevää asiaa ovat toiminnan silpominen liian usein salamaleikkaussillisalaatiksi ja täyteen ängetty ääniraita, josa ei ole juuri yhtään hiljaista kohtaa ilman sytkyttelevää tai pulputtelevaa taustamusiikkia. Kerronnallinen probleemi makaa muidenkin parjaamassa ns. "Robin Hood" ‑osiossa, jonka mukaan ymppääminen pistää miettimään, vaihtuiko tämä yht' äkkiä Monty Python ‑leffaksi. Kuitenkin hyvää ja visvaista aivot narikkaan ‑meininkiä on paljon. Paketti hymyilyttää typeryydellään ja ilahduttaa rujolla otteellaan.