Susumu Hani: Aido: Slave of Love

Orionin syksyn tapaus tänään ja perjantaina:

Tiistai 30.9. klo 21.15 & perjantai 3.10. klo 21.00

Nobuo Nakagawa: JIGOKU / HELL

Japani 1960

English subtitles



http://www.kava.fi/esitykset/syksy2008/japan.html

Helvatan hieno elokuva. Pitää yrittää tulla perjantaina.

Oli kyllä näkemisen arvoinen elokuva. Tiistaina tuli Orionissa käytyä, kun en perjantaina ehdi paikalle.

Oli kyllä melko huuruista matskua. Siisti teatterielämys.

Ankean vähän porukkaa ekassa näytöksessä, mutta heti R&A:n perään se oli kyllä odotettavissakin. Toivottavasti huomenna enemmän, kyseessä on kuitenkin äärimmäisen elitistinen ja kauhuelokuvan historiassakin merkittävä teos. Viimeiset jotain 45 minuuttia kestävä helvetti-jakso on ällistyttävintä elokuvaa vuosimallia 1960 – jo kolme vuotta ennen Herschell Gordon Lewisia! Kopio on selvästi restauroitu ja leikkaamaton.

Flash ( 2.10.2008 20:15)

Ankean vähän porukkaa ekassa näytöksessä, mutta heti R&A:n perään se oli kyllä odotettavissakin

Ihmetyttää KAVA:n toistuva linja heittää Orioniin samoihin aikoihin R&A:n kanssa Kaukoitä-tms. eksoottisia teoksia, joilla on vuoden huonoin sauma saada katsojia, kun ne laitetaan kilpailemaan katsojista festivaalin world cinema ‑uutuuksia vastaan. Tai esitetään heti festarin perään, jolloin muuallakin kuin Orionissa asioivia elokuvanharrastajia vaivaa yleensä taisteluväsymys ja halu pysyä kotona.



Viime vuonna R&A-viikolle ajoitettiin mm. Violent Copin (takavuosien R&A-leffa) odotettu Orionin ensiesitys joka jäi ehkä väliin muutamilta muiltakin kiinnostuneilta kuin meitsiltä. Sen kohdalla asiaan voi toki palata suomeksi tekstitetyn arkistoprintin ansiosta, kun taas Jigokun tasoisen harvinaisen päräytyksen ja Japanista rahdatun priimakopion jättämisessä pahimpaan katveeseen on vaikea nähdä mitään positiivista. Paitsi itse elokuva.

Lauri Lehtinen ( 3.10.2008 14:24)

Flash ( 2.10.2008 20:15)

Ankean vähän porukkaa ekassa näytöksessä, mutta heti R&A:n perään se oli kyllä odotettavissakin

Ihmetyttää KAVA:n toistuva linja heittää Orioniin samoihin aikoihin R&A:n kanssa Kaukoitä-tms. eksoottisia teoksia, joilla on vuoden huonoin sauma saada katsojia, kun ne laitetaan kilpailemaan katsojista festivaalin world cinema ‑uutuuksia vastaan. Tai esitetään heti festarin perään, jolloin muuallakin kuin Orionissa asioivia elokuvanharrastajia vaivaa yleensä taisteluväsymys ja halu pysyä kotona.

Sasse.

Orionin Imaginary Japan ‑sarja jatkuu kovissa merkeissä. Tänään ja perjantaina klo 21 Seijun Suzukin

Branded to Kill (Tehtävänä murha, 1967). Med svenska texter.

Jälleen kerran voin todeta että olisi hyvä osata toista kotimaista vähän enemmän.

Ankean vähän jengiä myös Branded To Killin näytöksessä, ruotsitekstit toki karsii. Elokuva on määritelmä sille, mitä "cool" tarkoittaa.

Ruotsalaiset tekstit, japanipuhe ja komea visuaalisuus on yhdistelmä jolla Suzukin "trilogiaa" on aina katsottu Suomessa filmiltä, siis alkaen R&A:sta '93 jonka jälkeen kaikki leffat on nähty Orionissa ainakin kertaalleen. Back then ei ruotsitekstit haitanneet kuvallista ahmimista juuri yhtään, paitsi leffoista puheliaimmassa White Tiger Tattoossa, vaikka ruotsivastaisuuteni oli vasta lukiosta päästyäni kovimmillaan.

Nykyään tietysti Orion joutuu kilpailemaan samojen elokuvien suomeksi tekstitettyjä digitallenteita vastaan eikä SS:n hip factor voi olla ihan sama kuin ohjaajan world cinema ‑läpimurron aikaan viitisentoista vuotta sitten. Yleisö pysyy pienenä myös siksi etteivät perinteiset elokuvahullut katso Orionissa muuta japanilaista kuin Kurosawaa, Ozua ja Mizoguchia, suzukit sun muut goshat tulee kysymykseen aikaisintaan kun mestarien tuotanto on kokonaan katsottu, eikä silloin kun niitä esitetään.

Lauri Lehtinen ( 8.10.2008 19:40)

Ruotsalaiset tekstit, japanipuhe ja komea visuaalisuus on yhdistelmä jolla Suzukin "trilogiaa" on aina katsottu Suomessa filmiltä, siis alkaen R&A:sta '93

R&A:sta '92 . Eka leffa, jonka näin R&A:ssa. Samana vuonna Ruotsin ensi-iltaan tuotu (sama?) kopio on edelleen upeassa kunnossa.



Eipä näkynyt Filmihullu-possea tässäkään klassikossa, onneksi sentään yksi valveutunut Valtiovarainministeriön virkamies...

Alex_r ( 8.10.2008 19:24)

Ankean vähän jengiä myös Branded To Killin näytöksessä, ruotsitekstit toki karsii.

Ihan kuin olisin silti kuullut alussa sen hauskan huokaisukierroksen, kun vähintään kolme tyyppiä älysi leffan tulevan ruotsiteksteillä. Elokuva oli ehdottoman tyylikäs ja sen femme fatalen hyytävä ilme jopa pelotti, mutta näkemistäni Suzukeista (hurjat 2) tuntui Tokion rakkikoira silti paljon paremmalta.

Flash ( 8.10.2008 20:44)

Lauri Lehtinen ( 8.10.2008 19:40)

Ruotsalaiset tekstit, japanipuhe ja komea visuaalisuus on yhdistelmä jolla Suzukin "trilogiaa" on aina katsottu Suomessa filmiltä, siis alkaen R&A:sta '93

R&A:sta '92 . Eka leffa, jonka näin R&A:ssa. Samana vuonna Ruotsin ensi-iltaan tuotu (sama?) kopio on edelleen upeassa kunnossa.



Eipä näkynyt Filmihullu-possea tässäkään klassikossa, onneksi sentään yksi valveutunut Valtiovarainministeriön virkamies...

Pääsin Valtiovarainministeriön duden kanssa samalle aaltopituudelle filmihullujen boikotoimien Samuraiaika-esitysten jälkihöpinöissä ja tajusin, että äijä osaa arvostaa ja puolustaa elokuvaa sellaisena kuin se esiintyy eikä vain abstraktina ihanteena, siinä on hänen ansionsa.



Totta helvetissä elämäntapa-elokuvahullut voi skipata Branded to Killin tai minkä vaan helmen siinä missä me muutkin ja se on ihan OK, mutta samalla se saattaa erikoiseen valoon heidän posmotuksensa vanhempien auteur-elokuvien (joita Seijun Suzuki edustaa arkkityyppisenä artisti vs studio ‑sankarina) nimenomaan filmiltä näkemisen tärkeydestä. Tai siitä, että KAVA:n ohjelmistossa on liikaa kosiskelevia klasariuusintoja (Allen, Tarkovski, Bergman...) eikä originellimpia vetoja. Näkemyksekkäitä vaihtoehtoja kaivataan, mutta nämä vanhan liiton esteetikot kääntävät selkänsä heti jos vaihtoehdot tulevat jostain Euroopan, draamagenren, keskiluokkaisen / porvarillis-boheemin maun ja "3 auteuria per elokuvamaa" ‑tyyppisten historiamallien ulkopuolelta. Kulttuurisen merkittävyyden tai suvereenin elokuvailmaisun tapaiset seikat ei saa vaikuttaa EVVK-linjaan.

Lauri Lehtinen ( 8.10.2008 21:30)

Totta helvetissä elämäntapa-elokuvahullut voi skipata Branded to Killin tai minkä vaan helmen siinä missä me muutkin ja se on ihan OK, mutta samalla se saattaa erikoiseen valoon heidän posmotuksensa vanhempien auteur-elokuvien (joita Seijun Suzuki edustaa arkkityyppisenä artisti vs studio ‑sankarina) nimenomaan filmiltä näkemisen tärkeydestä.

Tunsin että tämä elokuva oli tehty juuri minua varten. Mutta ihan oikeasti, noin kummallinen mustavalkoinen japanilainen elokuva ruotsiteksteillä on takuulla kaupallinen itsemurha (noita kävijämääriä nykyisellä tulosvastuullisella arkistolla näköjään kytätään.). Suurten ikäluokkien leffapieruista olen toki samaa mieltä, hävetköön putkinäköään.