Konserttielokuvia.

Vastikään tuli hankittua Rick Wakemanin Journey to the Centre of the Earth – DVD, live vuodelta 1975. Tiukka live, mutta voi helvetti niitä kaapuja sekä auki napitettuja paitoja.

Denzo (9.3.2004 23:00)

Vastikään tuli hankittua Rick Wakemanin Journey to the Centre of the Earth – DVD, live vuodelta 1975. Tiukka live, mutta voi helvetti niitä kaapuja sekä auki napitettuja paitoja.

Eikös Wakeman ole näitä Yes-miehiä? Kuulin että edellinen(2002?) Suomen keikka oli myös melkoista hurmosta ja teatteria musiikin ollessa asiallista.

Asia sopisi yhtä hyvin toisen Postauksen alle; Kammoksuttuja kohtauksia mutta

kirjoitan tähän aiheen koskettaessa musiikkivideoita.



Päivän Hesarissa oli kulttuurisivuilla juttu musiikkivideoiden ohjaajista.

Chris Cunninghamin töitä verrataan David Cronenbergin, Peter Greenawayn ja Ridley Scottin elokuvien painajaismaisiin mm. fyysisiin muodonmuutoksiin.



Lähinnä tuleekin mieleen Aphex Twinin Come to daddy ‑video, jossa intensiivisen HC teknon saattelemana jokin limanuljaska syntyy tv ‑ruudun läpi englantilaiseen sateiseen betonielementtilähiöön. Pitkitetty kliimaksi muodostuu kohtauksessa jossa olio "laulaa" ikääntyneelle naiselle. Itsellä ainakin tukka nousi pystyyn tuossa kohtaa.



Mitähän tällainen kaveri kuin Chris Cunningham saisi aikaan elokuvan parissa?

Esikoinen, William Gibsonin romaaniin perustuva teos on tuloillaan, HS:n mukaan.

Chris Cunninghamista kiinnostuneiden kannattaa tilata tämä:

The Work Of Director Chris Cunningham



Itse en ole vielä saanut aikaiseksi tilata, mutta sarjaa voin suositella lämmöllä.

Kai tämän Morriconen konserttitaltionnin uskaltaa ostaa kuin sian säkissä, mutta onko kenelläkään antaa kommenttia?

Ennio Morricone – Arena Concerto



Mitä spitaalinen kysyi kauppiaalta?

Tulipa hankittua Doorsin – 30 years commemorative edition DVD.

Reilu 3h Doors konsertti/tv-esiintymisiä ja promopätkiä + "kotivideo"

‑matskua. Jimbo oli uskomaton sälli!

Meinas vappu alkaa etuajassa tän hurmeisen pläjäyksen jälkeen.

The Cure- Show.

Kaikki kehuvat Trilogya, joka onkin aivan helkkarin hieno, mutta Show on pläjäys jenkkikeikalta vuodelta 1992 (jos nyt muistin oikein). Playlist on laidasta laitaan, mutta minulle taltioinnin mahtavaksi tekee encore, jossa viisiminuuttinen "A forest" venähtää psykedeeliseksi viisitoistaminuuttiseksi... ja tätä ei sitten löydy livelevyltä,joka tehtiin samasta keikasta. Hillitöntä.



Lisäys: Ai niin, katselenhan mä vielä huumorin puutostilassa Type O Negativen After Dark-dvd:tä, jolla on pakollisten videoiden lisäksi välillä aivan sairasta menoa. Kommenttiraidalla on hitonmoista vittuilua: (kitaristi Kenny Hickey basisti-laulaja Peter Steelelle söötistä 2-v. tyttärestää kun kukaan ei tunnu vakuuttuvan Hickeyn isyydestä)" KH:Yeah what if she's yours? PS: NO WAY, that's impossible... KH:Yeah, she must be looking like some kinda monster then... 8P Ja loppupuolella Steele sitten toteaakin että tähän mennessä katselija on taatusti raivostunut, koska dvd:llä ei ole mitään katsomisen arvoista... Naapurusto varmaan tykkää kympillä hekottavasta naapuristä...

MikaR (11.2.2004 12:44)

Martin (11.2.2004 12:16)

Pysy kaukana Director's Cutista, joka on todella heikko esitys typerine (huonosti tehtyine) animaatioineen. Onneksi dvd:ltä löytyy myös alkuperäinen versio.

Jep, vanhassa vara parempi tässäkin tapauksessa.



Kokonaisuus on, kuten arvata saattaa, todella timanttinen ja tunnelma on läpi koko taltioinnin kerrassaan upea. Kameratyöskentely on Floydmaisen vähäeleistä ja yksinkertaisiin kikkoihin nojaavaa, eikä yleisöä edes osaa kaivata. Vähäiset studiosessio-otokset sekä lyhyet haastattelut toimivat sopivina rytmittäjinä vahvojen liveraitojen välissä.

Pink Floyd: Live at Pompeii – arkkitehtien spektaakkeli

Martin (11.2.2004 13:59)

The Decline of Western Civilization eli Läntisen Sivilisaation Rappio on todellakin erittäin hyvä dokkari. Tuli Suomen telkkarista about 8-10 vuotta sitten, minulla on nauhoituskin tallessa. Pitäis varmaan katsoa uudelleen tai päivittää dvd:ksi ja katsoa sitten... hmm.

Mullakin on tuo tallella ja sitä tulee kalsarikänneissä kateltua. Etenkin viimeisenä tuleva Fearin keikka on sellaista menoa että oksat pois! Siinäpä vasta bändi joka osaa ottaa yleisönsä. "We're from Frisco!"



Punkista tuli mieleen että DK:n live in San Francisco on myös mainio pläjäys, jota katselee ihan jo Jellon lavaliikehdinnän vuoksi.

Vastikään tuli hankittua Rick Wakemanin Journey to the Centre of the Earth – DVD

Oliko tuo se, joka esitettiin jäällä?

Fantomas (19.3.2004 10:00)

Pitkitetty kliimaksi muodostuu kohtauksessa jossa olio "laulaa" ikääntyneelle naiselle. Itsellä ainakin tukka nousi pystyyn tuossa kohtaa.

Tämä kohtaus on meikäläisen mielestä pelottavinta fiktiota mitä on filmille tehty. Aivan kuin joistain omista painajaisista.

pallonaama (4.6.2004 23:48)

Martin (11.2.2004 13:59)

The Decline of Western Civilization eli Läntisen Sivilisaation Rappio on todellakin erittäin hyvä dokkari. Tuli Suomen telkkarista about 8-10 vuotta sitten, minulla on nauhoituskin tallessa. Pitäis varmaan katsoa uudelleen tai päivittää dvd:ksi ja katsoa sitten... hmm.

Mullakin on tuo tallella ja sitä tulee kalsarikänneissä kateltua. Etenkin viimeisenä tuleva Fearin keikka on sellaista menoa että oksat pois! Siinäpä vasta bändi joka osaa ottaa yleisönsä. "We're from Frisco!"







Hokasin taanoin että entinen Germs kitaristi Pat Smear esiintyi myös Nirvanan riveissä. Tosin ensin luulin kaveria Germsin laulajaksi Darby Crash:ksi mutta tämäpä kuulemma on kuollut. En ihmettele; kun esim herran lavashow oli sitä mitä oli, mukaanlukien soluasunnossa häröilyt up/downereitten kanssa.

Tuli tuossa katsottua eilen illalla Metallican

Cunning Stunts näin niinkuin esisoittona jo tilatulle Live Sh*t: Binge & Purgelle. Hyvässä vedossa äijät tällä myöhemmälläkin tallenteella ovat, ja ohjaaja suoriutuu etenkin lopun vaikeasta urakastaan hyvin,



Ainoa mikä jäi häiritsemään oli Kill Em All/Ride The Lightning medleyn järjetön vauhti, yhdestä ässästä siirryttiin älyttömän nopeasti seuraavaan ja hyvät biisit kärsivät tästä kovasti. No, Binge & Purgella tuokin saadaan paikattua, kun keskitytään sinne bändin parempaan tuotantoon.

jukkasil (12.2.2004 07:18)

iljalumpsis (12.2.2004 02:35)

Best in Show (sijoittuu koiranäyttelyyn...) on mielestäni hauskempi kuin WfG. Onko joku nähnyt uuden A Mighty Windin? Hyvä?

Ja onko joku nähnyt tämän?



http://www.imdb.com/title/tt0310855/

Tuo pätkä löytyypi Tapin Special Edition kahden dvd:n paketista. Lyhyt mutta hauska. Parhaita ekstroja tuossa paketissa ovat ehdottomasti poistetut kohtaukset. Bändin herpesongelma tulee ainakin hyvin selväksi.



Ilmeisesti ei vielä mainittu Mayslesin Gimme Shelteriä? Don't mess with Mr. D.



Myös tuo Last Walz on erinomainen fiilistely. Robbie Robertson on todella symppis ja pelkkä Manuelin näkeminen saa herkistymään.

Jos pitää kunnon pöhinärockista, suosittelisin Creamin "Farewell Concert":ia, sitä pidempää versiota joka löytyy dvd:ltä. Teki minuun suuren vaikutuksen!

Artisan ( 5.3.2004 14:38)

jukkasil (12.2.2004 10:52)

On. Hot Wheels nimeltään. Olisiko vuosiluku ollut 1975, joka tapauksessa Road Runnerin menestyksen siivellä. Itse lp oli myös nimetty samalla nimellä.

Hurriganesin levy Hot Wheels ilmestyi 1976. Roadrunner jo 1974. Niiden välissä tuli Crazy Days. Hurriganes-elokuva on kylläkin tuntematon mutta musiikki tuttua.

Kyllä teki levittäjä Pan Vision miehen työn, kun julkaisi DVD:n tuosta aikaisemmin niin harvinaisesta Kuumat kundit – Hot Wheels elokuvasta. Kuvan laatu on todella hyvä, ei uskoisi, että on kuvattu kolmekymmentä vuotta sitten ja vielä taskurahoilla. Eokuvan sivujuoni jossa nuori Kari Heiskanen vonkaa Marjaa (Lilli Kaipainen) on koominen ja turha mutta istuu hyvin ajan henkeen.

Mutta itse bändiin joka on ‑76 Hot Wheels levyn hengessä mielestäni parhaassa kokoonpanossa Remu, Cisse & Ile. Samaisella jengillähän bändi teki parhaimman levynsä ‑83 Seven days seven nights. Markku Veijalaisen haastattelu on kovaa antia. Nostalgikot antaisivat maltaita, jos saisivat Markun olemuksen. Mielettömät kledjut, pulisongit & pokat. Ylivoimainen kohtaus on, kun Jokke Linnanmaa tuo bändin keikkapaikalle ‑69 convertible Olds 442 Beavers logoineen. Sanottakoon se, että kyseinen auto maksoi tuohon aikaan useita uusia perheautoja. Laitankin samantien Hurriganesin ja Fortissimon soimaan!