Night Visions

Martin (1.3.2004 10:20)

SUPERARGO AND THE FACELESS GIANTS

Ihmettelin koko elokuvan ajan sen nimeä. Naamattomuus selittyi jotakuinkin sukkahousuilla, jotka oli vedetty pahiksen kätyreiden naamalla, mutta "jättiläisyys" ei. Leffan jälkeen Kalle kertoi, ettei leffan jenkkinimellä ole mitään tekemistä sen alkuperäisen nimen kanssa. Tyhmiä ne jenkit.

Toisaalta myös leffan dialogissa poliisimestarit sun muut käyttävät Faceless Giants ‑nimitystä koskien näitä pakettiautolla liikkuvia sukkahousukypäräpellejä, jotka siis eivät ole kasvottomia eivätkä jättiläisiä...



Ihan onnistuneet festarit, ainoita harmituksen aiheita Jeesus-prologin puuttuminen Visitorin printistä ja Bruce Leen Sielun printin katkeilu jo legendaksi muodostuneessa apinakohtauksessa. Man of Iron jäi aika kauas Chang Chehin parhaimmiston ja Boxer from Shantungin tasosta (leffa, jonka tapahtumiin prologissa viitataan), mutta Liu Chia-Liangin säätämiä joukkotappeluja katsoo aina mielikseen isolta kankaalta.

Antti Tohka (1.3.2004 11:46)

(ykköseen menee n. 20 ihmistä enemmän kuin kakkoseen).

Onko noin?

Lauri Lehtinen (1.3.2004 10:57)

Martin (1.3.2004 10:20)

SUPERARGO AND THE FACELESS GIANTS

Ihmettelin koko elokuvan ajan sen nimeä. Naamattomuus selittyi jotakuinkin sukkahousuilla, jotka oli vedetty pahiksen kätyreiden naamalla, mutta "jättiläisyys" ei. Leffan jälkeen Kalle kertoi, ettei leffan jenkkinimellä ole mitään tekemistä sen alkuperäisen nimen kanssa. Tyhmiä ne jenkit.

Toisaalta myös leffan dialogissa poliisimestarit sun muut käyttävät Faceless Giants ‑nimitystä koskien näitä pakettiautolla liikkuvia sukkahousukypäräpellejä, jotka siis eivät ole kasvottomia eivätkä jättiläisiä...

Hyvä pointti. Ehkä dubbauksen kääntäjät olivat samassa juonessa? Olisi hauska tietää mitä alkuperäisessä dialogissa sanotaan.

Lauri Lehtinen (1.3.2004 11:57)

Bruce Leen Sielun printin katkeilu jo legendaksi muodostuneessa apinakohtauksessa.

Eriksson voivotteli printin kuntoa silloin kun kävin piipahtamassa. NV-yleisö ymmärtänee varmaankin tällaiset kommellukset ilman kummempia lakki kourassa ‑anteeksipyyntöjä...

Hieno festari jälleen! Tunnelma on kyllä Engelissä omaa luokkaansa.

Leffoista ei mitään pahaa sanottavaa, tosin omalla kohdallani flunssa pisti vähän nukuttamaan. Superargo, Man of iron ja Soul of Bruce Lee parhaat, Wonderland huonoin.



Ne välipalat (opetusohjelmat) olivat jo yksinään helvetillisen junamatkan arvoisia, plussaa myös Holmesista pepputemppuineen



Muuten, mikäs helvetti oli se Phenomena-räpätys, joka soi lipunmyyntikopissa??

Janne Timonen (1.3.2004 12:05)

Lauri Lehtinen (1.3.2004 11:57)

Bruce Leen Sielun printin katkeilu jo legendaksi muodostuneessa apinakohtauksessa.

Eriksson voivotteli printin kuntoa silloin kun kävin piipahtamassa. NV-yleisö ymmärtänee varmaankin tällaiset kommellukset ilman kummempia lakki kourassa ‑anteeksipyyntöjä...

Joo, ei mitään erityisiä pahoitteluja kenellekään, kunhan kuvailin parin minuutin henkilökohtaista vitutusta jota koin, kun kuola valuen venaamani apinafriikkaus ei rullannutkaan kunnolla.

Jagek (1.3.2004 10:06)

Muuten, mikäs helvetti oli se Phenomena-räpätys, joka soi lipunmyyntikopissa??

Evil Stöötä.

Janne Timonen (1.3.2004 10:02)

Antti Tohka (1.3.2004 11:46)

(ykköseen menee n. 20 ihmistä enemmän kuin kakkoseen).

Onko noin?

Ykkönen 94, kakkonen 76. Pitäisihän sun tietää.

Antti Tohka (1.3.2004 10:36)

iljalumpsis (29.2.2004 13:52)

Idols- lautapeli tai pääpalkinto Juhlamämmi olisivat irronneet, jos olisit pystynyt vakuuttavampaan ulosantiin. Treenausta, treenausta.

No, Juhlamämmi meni kuitenkin pikkuveljelle eli voin tuntea jotain ylpeyttä.



Eikö kellään ole mitään sanottavaa Death Journeysta? Tai vaikka Gothikasta...

Gothica oli kohtuullisen laadukkaasti tehtyä halpahintaista säikyttelykauhua. Hyvin kuvatttu ja hyvät näyttelijät. Typerä juoni. OK viihdettä.

Kongon Oskari tiivisti Death Journeyn aika hyvin tuossa mitä elitistit katsovat – keskustelussa.



Ihan yleisökysypalautteena kaipaisi mielipiteitä kilpailusta. Arpajaiset menevät yleensä ihan päin vittua ja kaman satunnaisnakkelu yleisön joukkoon on tylsää. Eli tuovatko varsinaiset kilpailut (Seagal- imitointi, lausuntakilpailut, jne) lisäarvoa festareille vai ovatko ne vain ärsyttävä hidaste näytäntöjen välillä?

Sinänsä vastauksilla ei kyllä ole väliä, koska järjestäjäthän nauttivat asiakkaiden kyykytyksestä paljon. Erikoiskiitos Iljalle, joka jaksaa pistää itsensä likoon kerta toisensa jälkeen.



ps. Harmittaa kyllä vietävästi, ettei Disco Studd uskaltanut tulla paikalle, koska häntä varten oli kehitetty ihan oma kilpailu. No ensi kerralla sitten...

Mahtavat festarit, ei voi muuta sanoa. Man of Iron oli hillittömän hyvä, paras näkemistäni Chehin moderneista toimintaleffoista, röyhkeää ja uskomattoman hyvän näköistä urbaaniactionia ilman mitään Boxer from Shantung ‑tyylistä maallepakohysteriaa. Tokyo Godfathers oli kiistattoman hyvä ja yön intensiivisimmät hetket koin sopivan väsyneenä muutenkin mainion Die Monster Dien finaalissa. Pienen tauon jälkeen Superargo toimi häkellyttävän hyvin, en olisi ikinä uskonut että painileffastakin voi saada noin tyylikkään, kyllä italialaiset osaa. Soul of Bruce Lee lunasti pätkimisestä huolimatta kaikki odotukset, mulle voi näyttää vaikka millaista kung fu akropatiaa ja mättöä mutta loppupeleissä Sonny Chiban karate on se tykein koulukunta.

Erityiskiitokset hienosta valistuslyhäristä, vituttaa kun tarhassa tuputettiin jotain semimarxilaista kansainvälisyyskasvatusta kun meille olisi voitu näyttää tälläisiä sosiaalidarwinistisia asiapläjäyksiä dodo-pojista.

Death Journeyn näkeminen toista kertaa scopena kankaalta tuntui aivan saatanan hyvältä. Se on yhden tähden elokuva, jossa ei tapahdu juuri mitään, kunhan kuvataan Jesse Crowderin (= Fred Williamsonin) etevyyttä kaikilla tärkeillä elämän osa-alueilla (nussiminen, tappeleminen, vähän myös vittuilu). Viehätys piilee tässä hypnoottisen egoilevassa perusasetelmassa. Jos sitä ei ymmärrä, elokuva on ihan täyttä kidutusta, sillä ohjaaja-Williamson on nolla eikä tuottaja-Williamsonilla (alkuteksteissä lukee PRODUCER AND EXECUTIVE PRODUCER FRED WILLIAMSON) ole paljoakaan rahaa, joten tapahtumapaikkoja on noin viisi. Suurin osa (ainkin 90%) dialogista on itsestäänselvyyksiä, jotka luetaan vain jotta elokuvalle tulisi enemmän pituutta. Saliin oli tullut valitettavasti vain kourallinen katsojia jotka eivät juuri ääneen naureskelleet tai muuten reagoineet, joten kollektiivinen WTF-euforia jäi ilmeisesti kokematta.

Festareilla esitettyjen kuvatallenteiden esiintymisennätyksen teki hieman yllättäen Bolo Yeung, joka nähtiin hillitysti Man of Ironissa (Bololla oli dialogiakin!), mykkänä hattupäänä Soulissa ja vielä irvistelemässä Double Impactin trailerissa!

Antti Tohka (1.3.2004 14:24)

ps. Harmittaa kyllä vietävästi, ettei Disco Studd uskaltanut tulla paikalle, koska häntä varten oli kehitetty ihan oma kilpailu. No ensi kerralla sitten...

No voi vittu sentään.



Minulla oli ihan oma henkilökohtainen kauhuyö akuutin korvatulehduksen ja antibioottikuurin parissa.

Pitäsi varmaan jättää pökkiminen vähemmälle, kun joka viikko tuntuu olevan päällä jotain kuumetta ja tulehdusta.

Ai niin, unohdin tuon Double Impactin. "Too Damme much!"

Ja Soul of Bruce Leen uskomattomuuksista on vielä erikseen mainittava se kainalon ja ranteen avulla tehty jousipyssy!