Night Visions

Martinin pitää henkkareiden lisäksi varautumaan esittämään Torrenten ja Torrente kakkosen tapahtumat seikkaperäisesti, Torrente kakkosen extra- levyjen sisältö mukaan lukien.

12. helmikuuta. En muista milloin maksoin liput.

Antti Tohka (23.2.2004 13:45)

Martinin pitää henkkareiden lisäksi varautumaan esittämään Torrenten ja Torrente kakkosen tapahtumat seikkaperäisesti, Torrente kakkosen extra- levyjen sisältö mukaan lukien.

Voiko tämän hoitaa minun ja staffin jäsenien kesken vaikka bissellä? En haluaisi millään spoilata Torrentea kaikille.

Martin (23.2.2004 12:55)

Antti Tohka (23.2.2004 13:45)

Martinin pitää henkkareiden lisäksi varautumaan esittämään Torrenten ja Torrente kakkosen tapahtumat seikkaperäisesti, Torrente kakkosen extra- levyjen sisältö mukaan lukien.

Voiko tämän hoitaa minun ja staffin jäsenien kesken vaikka bissellä? En haluaisi millään spoilata Torrentea kaikille.

Joo, riittää että tuot korin kaljaa jokaiselle staffilaiselle.

Toivottavasti staffi malttaa pidättäytyä korien sisällön suhteen seuraavaan päivään asti.

iljalumpsis (23.2.2004 13:02)

Toivottavasti staffi malttaa pidättäytyä korien sisällön suhteen seuraavaan päivään asti.

Et ole tainnut ikinä katsoa sinne lipunmyyntikojuun n. klo 5.00 aamulla?

Hyvä jos siinä vaiheessa nyt katsoo yhtään mihinkään. No, jos asia on näin niin ei tietenkään ole mitään syytä lopettaa toimivaa käytäntöä.

Antti Tohka (23.2.2004 15:15)

iljalumpsis (23.2.2004 13:02)

Toivottavasti staffi malttaa pidättäytyä korien sisällön suhteen seuraavaan päivään asti.

Et ole tainnut ikinä katsoa sinne lipunmyyntikojuun n. klo 5.00 aamulla?

Romantisointia joka ei vastaa (nyky)todellisuutta, esim. Maximum Halloweenin aikaan sekä ministeriö että lipunmyyjät etc. staffilaiset olivat vesiselviä Kill and Kill Againin viimeisiin iskuihin asti. Maxim ykkösen lipunrepijänä bongasin ainoastaan kaksi viinanhajuista kävijää koko yön aikana.



Festarin jälkeisen päivän baarimeininki oli kieltämättä toista äärilaitaa mutta minkä sille mahtaa kun erinäiset koneenkäyttäjät haluavat tarjota kierroksen jos toisenkin.

Jaaargh. Ohi on. Paras kirjoittaa tästä nyt samantien niin on tarpeeksi epäkoherentti ja todenmukainen teksti. Oli aivan helvetin hauskaa, paras ohjelmistokokonaisuus mitä nyt välittömästi tulee mieleen. Yön aikana oli aika paljon teknisiä ongelmia salinvaihdosta elokuvien jatkuvaan keskeytymiseen mutta se ei juurikaan haitannut koska sisältö korvasi kaikki tällaiset pienet nipotukset. Sopivaan tunnelmaan pääsin jo matkalla tilaisuuteen kun nelikymppinen pummipariskunta keskusteli metrossa siitä millaisia maan ulkopuoliset eliöt mahdollisesti olisivat. Kotiin mennessä oli sitten kaksi teinityttöä jankuttamassa siitä kuinka bileissä joiden ikäraja on 13 kaikki ovat kuitenkin "pissiksiä". Jep.

Illan aloittanut Man of Iron oli juuri sopivan räjähtävä käynnistys. Itse juonessa tappelevista jengeistä ei ollut oikeastaan mitään mielenkiintoista mutta tappelukohtaukset ja muutamat pöhköt henkilöhahmoreagoinnit (etenkin naishahmon) nostivat kokonaisuuden aika reilusti plussan puolelle. Alun historialliseen kehykseen kiinnitysyritys oli aika kehno.

No, Chen Kuan-Tai (lunttaan ohjelmalippusesta…) uhkui idioottimaista itsevarmuutta enemmän kuin tarpeeksi ja toinen toistaan komeammat kohtaukset joissa hän pieksee yhä vain enemmän ja enemmän porukkaa olivat raakuudeltaan ja koreografialtaan mielettömiä. Paras oli varmaan autokolaria seurannut keppinujakka johon lisäsi hysteerisen piirteen Kuan- Tain jatkuva pienin aikavälein toistuva takaraivoonsa tarraaminen. Kaikki pieksevät miestä joka ruumiinosaan eikä se haittaa yhtään mutta perkele! Päähän koskee! Aiiiii! Myös polkupyörätappelu ja megalomaaninen loppukohtaus jäivät mieleen. Verta ja sadismia, rutistuksia ja vain kertakaikkiaan ihastuttavaa yleistä väkivaltaa. Muista näyttelijöistä tuli huomioitua Bolo Yeung illan (hillitymmässä) ensiesiintymisessään.



*** 1/2



Tokyo Godfathers



En ole Satoshi Konin aiempia animeita nähnyt vaikka tiedän niiden olevan kehuttuja. Tämä ainakin oli jo lähes loistava. Ensi alkuun tarina kolmesta pummista (marttyyrikompleksinen transu, karannut tyttö ja perheensä hylkäämä partasuu) jotka löytävät vauvan kuulostaa suorastaan hirvittävältä koska mieleen tulvii kuvia lämpimistä hahmoista oppimassa elämästä, itsestään ja muista ihmisistä ällöttävissä nyyhkykohtauksissa. No, kyllä elokuvassa opitaan mutta se ei missään vaiheessa mene liiallisesti paatoksen puolelle vaan kuplat puhkaistaan hyvin tasaisin väliajoin absurdeilla mustan huumorin pätkillä. "Juoni" koostuu mielettömästä määrästä yhteensattumia mutta se ei oikeastaan haittaa ollenkaan, kaikki tuntuu käyvän täysin luonnostaan ja huumori on odottamatonta ja oikeasti hauskaa. Tämäkin jo riittäisi viihdyttämään mutta sitten on vielä luotu hyvin todellisen oloiset karikatyyrimaiset hahmot jotka kuitenkin saavat syvyyttä tarinan edetessä. Elokuva onnistuu olemaan oikeasti koskettava ja mieleenpainuva menettämättä pätkääkään vauhdikkaasta absurdiudestaan. Piirrosjälki on tyylikästä ja hyvin animoitua, taustalla vilisee yksityiskohtia kuten nopeasti ohi menevä rakennuksen seinä jonka ikkunat ja tiilet muodostavat ihmiskasvot jos tarkkaan katsoo.



****



Die, Monster, Die!



Osiltaan tunnelmallinen ja kauniisti lavastettu Lovecraft-sovitus joka kuitenkin menee varsinkin lopussa puhtaasti pöhköyden puolelle. Ylväsleukainen ja tarkkakatseinen pääosamies Steve ei ainakaan ole persoonallisuudella pilattu, tosin ei hänen tyttöystävänsäkään (öööh….Susan?), Jota näyttelevän Susan Farmerin osaksi jää lausua kerta toisensa jälkeen huolitellulla brittiaksentillaan "Steve?", "Oh, Stee-ve…" tai "Whatisit, Steve?". Boris Karloff rullaa ympäriinsä pyörätuolillaan ja mulkoilee yrmeästi silmäkulmiensa alta. Spoilaa tästä eteenpäin…….

Loppupuoli on todella tahattoman hauska kun Steve löytää säteilyä tuottavat kivet ja alkaa teorisoimaan niistä, samoin kalmarimuppetshow joka löytyy kasvihuoneen perältä on aivan mieletön. Sitten kun Karloff vielä muuttuu frankesteinmaiseksi säteilymieheksi ja Steve viskoo ja lyö häntä kirveillään osumatta kertaakaan mutta tuhoten paljon irtaimistoa ja kompastumalla pöytään, minkä jälkeen Karloff horjuu alas porraskaiteen läpi ja räjähtää (en tiennyt että hän koostui papateista), ollaan jo aikamoisen naurettavilla asteilla. Silti, ei pahemmin pitkästyttänyt ja ohjaukseen on saatu jotain vetoa.



***



Tämän jälkeen tulleet yllärilyhärit olivat ehdottomasti parasta antia. Viimeisenä tullut pätkä nuorehkosta Bill Cosbysta lukemassa merkillistä runoa kissoista kameralle oli huono valinta päättämään juttu, mutta ensimmäisenä esitetty 50-luvun(?) opetusvideo muukalaisille puhumisen vaaroista oli hulvatonta kamaa dodo- juttuineen ja virnuilevine pervoineen. Potin räjäytti silti näiden välissä näytetty Who Roared? (myös opetusvideo), jonka nähtyäni käy kovasti sääliksi niitä raukkoja jotka menivät katsomaan In the Cutia ja missasivat tämän uskomattomuuden. Kamera liikkuu metsässä. Sieltä löytyy monivärinen isohko lintu. Se avaa siipensä ja osoittautuu äärimmäisen naurettavan näköiseksi kalkkunanukeksi jonka nokka liikkuu ja sieltä kantautuu hieman kaakattavan leikkisä vanhan ukon ääni joka alkaa tarinankertojatyylillä selittämään pojasta joka ei koskaan pysty mihinkään ja kuinka hän leijonaa matkimalla pääsee mukaan "leikkikentän jengiin". Ääni yhdistettynä siihen nukkeen ja juttuun sai aikaan jonkin napsahduksen aivoissani ja vajouduin hysterian äänekkääseen ja kivuliaaseen maailmaan. Henki ei enää kulkenut mutta nauru vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Sitä videon uskomattomuutta on kyllä täysin mahdotonta selittää sanoilla, se kalkkuna on vain pakko nähdä. Kiitoksia erittäin paljon järjestäjille tästä helmestä, maailma tuntuu taas hiukkasen enemmän sairaalta paikalta.



The Visitor



Huaaah. Tässä elokuvassa oli harvinaisen vähän järkeä ja enemmän kuin tarpeeksi hiukkasen epätyypillisiä kuvaus- ynnä leikkausratkaisuja, juonenkuljetuksesta nyt puhumattakaan. Äärimmäisen ärsyttävä pikkutyttö on äärimmäisen pahan ilmentymä ulkoavaruudesta tai jotain. Hänellä on ihmisiä tappava haukka. Puolalaisena esiintyvä partaveikko, joka on myös ulkoavaruudesta ja jolla on oma svengaava teemamusiikkinsa, kulkee välillä kuvaan mukaan mm. treenamalla omaa munapääarmeijaansa valkoisten levyjen keskellä pilvenpiirtäjän katolla. Lance Henriksen pälyilee välillä ilkeästi. Tyttö tekee pahojaan. Katsoja on pihalla. Spoilaa taas…..

Lopussa partaveikko puhdistaa tytön pahuudesta antamalla omien lintujensa nokkia tämän hengiltä minkä jälkeen tyttö siirtyy avaruuteen klanipäälapsilauman keskuuteen jota johtaa Jeesus. Aivan. Elokuvassa oli tietysti se hyvä puoli ettei todellakaan ollut mitään aavistusta mitä helvettiä tapahtuu seuraavaksi. Jotkut tytölle kirjoitetut repliikit ja tämän asenne ylipäänsä jaksoi myös huvittaa.



**



The Hellbenders



Ei nyt vedä vertoja Suurelle hiljaisuudelle, mutta aika hyvä Corbucci- länkkäri sopivan synkällä asenteella ja kieroilla hahmoilla. Juoni olisi helposti voinut jäädä junnaamaan kohtauksesta toiseen koska juttu koostui vain siitä että tämä vankkuri törmäsi koko ajan uusiin ihmisiin jotka halusivat tietää mitä hauta-arkussa on. Onneksi tilanteet kuitenkin kehittyivät koko ajan pitkin elokuvaa ja mielenkiinto pysyi yllä. Musiikki oli komeaa ja näyttelijät hyviä. Plussaa myös lopetuksesta.



*** 1/2



Superargo and the Faceless Giants



"Justiinsa juu jetsulleen!" Näin eksklamoi sankaritar Ramba samannimisessä sarjakuvassa kun häntä naidaan täyttä päätä. Samat sanat tästä elokuvasta.



‑Imagination is often more real than reality



‑I guess you´re right



Ja tämä sanavaihto käydään keskellä metsää parrakkaan hindugurun ja punaiseen mustanaamioasuun pukeutuneen entisen painijan, nykyisen poliisin, välillä. Täysin vakavin naamoin. Ja poliisi pukeutuu niin koska asu toi hyvää onnea painiessa joten kai sitä on pidettävä ihan koko ajan. Logiikka jota ei voi kiistää. Järjetöntä batmanmaista (mutta parempaa, eikä campia) menoa jossa punapukuinen ja isomunainen (tai ainakin isomunasyndinen…) joka puolelle pinkova hyypiö jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Alkoi tämän aikana hieman nukuttaa mikä oli sääli koska elokuva oli kerrassaan loistava. Onneksi en kuitenkaan nukahtanut vaan pää vain notkahteli noin viidentoista minuutin ajan. Nerokasta, pöhköjä monivärisiä kaapelipäisiä robotteja, levitaatiota (naruineen kaikkineen), hirvittäviä painiotteita, hullu tiedemies ja tietysti Superargo itse, ja kaikki tämä täysin vakavalla naamalla. Teemamusiikki jytäsi myös. Yksi suosikkikohtaus oli loppupuolella kun kaikki vain seisovat juoksuhiekan äärellä lähikuvassa naamoista ja Superargon vieressä oleva mies rupeaa vilkuilemaan tätä epäilevästi silmäkulmastaan. Veikkaan että kyseessä oli puhdas näyttelijän hämmennys.

Festaripaita oli pakko ostaa koska siinä esiintyi Superargo. Pakko myöntää tosin että epäröin asiaa siihen asti kunnes taiteilija tuli esittämään mainostuksensa sellaisella intensiteetillä ettei vaihtoehtoja oikeastaan edes ollut.



‑It´s a good thing my costume is bulletproof, otherwise I´d be dead right now



Aaaaaah....



****



Ja olikohan se tässä välissä kun tuli Subtv: n Miljonääri- Jussin pätkä jossa bimbot kikattavat seksitavoilleen? En ollut nähnyt, mutta tuntui se hauskalta tähän aikaan vuorokaudesta. Hyvä jatke viime vuonna näytetylle Jussi Ahde-pätkälle.



The Soul of Bruce Lee

"Oksat pois ja mielisairaalaan", sanotaan esitteessä. Niinpä. Aivot olivat puhdasta mössöä tämän jälkeen, varsinkin kun elokuva katkeili ties kuinka monta kertaa. Karate-elokuvat ovat ainoa ja oikea tapa päättää nämä tilaisuudet, mitä järjettömämpi sitä parempi. Järjetön kuulostaa tosin jokseenkin vähättelevältä termiltä kun Sonny Chiba pomppii ympäriinsä hämäten (viiden metrin päässä olevia) takaa-ajajiaan heittämällä kookospähkinän sivulleen. Tai taistelee neljää apinoiksi manattua friikkiä vastaan. "They are men possessed by monkeys." "No, it´s more that the monkeys possess the man." Täh? Ja hetken aikaa kuvittelin että se olisi sama asia. Tai kun Bolo Yeung tekee illan toisen ja oudomman esiintymisensä ihmeellisessä hatussa joka antaa paidattomasta Bolosta vaikutelman että hän olisi soittaja ja apina- tiimissä se jälkimmäinen osapuoli. Vaikutelmaa ei juuri paranna se ettei hän tee mitään vaan seisoo vain paikallaan kohtauksesta kohtaukseen vähämielinen ilme naamallaan, vain välillä kääntyen katsomaan jonnekin. Bolon lopputappelu ansaitsisi palkinnon parhaasta ähkimisestä ja kielenheilutuksesta.

Elokuvan juoni käsitteli kostoa ja huumebisnestä, kaiketi. Tapahtumat poukkoilivat sinne tänne hahmosta toiseen ilman mitään järjen häivän teeskentelyäkään, jopa niin että yhden hahmon ikä vaihteli kohtauksesta toiseen. Alku oli täyttä nannaa mutta sitten meno hyytyi jumittamiseen joksikin aikaa kunnes tuli tuo edellämainittu apinakamppailu. Tai no, olihan siinä välissä sähköshokkikoulutustakin. Kuitenkin, vasta jälkimmäisellä puoliskolla hulluus yltyy täysiin mittoihinsa jahtauskohtauksen loikkimisen ja tappelujen hidastus-nopeutus-efektien ansiosta. Kurkipotkuasento ei auttanut kokonaisuutta vähempään naurettavuuteen. Lopun paljastukset vetivät viimeisenkin maton tajunnan alta, ja sitten oli pakko poistua ulkomaailmaan jossa aurinko paistoi, ihmiset näyttivät normaaleilta eikä missään haissut hiki. Tällaiseen asiantilaan on yllättävän vaikea suhtautua.



*



Niin, ja sainpa taas komeat palkinnot. Kuka tarvitsee mitään hyödyllistä kun on Kopps- huppari ja Jalla! Jalla!- video ohjaajan väärennetyllä nimikirjoituksella? Olen tosin hieman katkera etten saanut Idols- lautapeliä. Julma paikka tämä maailma.

Mutta mutta: painotanpa vielä kerran että oli ihan upeat festarit. Tällaista nautintoa ei saa tarpeeksi usein ja vieläpä samanhenkisessä seurassa. Nyt kestää siihen kesäkuuhun asti taas kun seuraavan kerran koittaa NV.

Ja Elitistillä oli kerrassaan upea flyeri, vaikka Mr. T: n tukka onkin hieman vinossa.



Edit: Ai niin, olen katsonut nyt 15 elokuvaa tällä viikolla. Graah, ensi viikko lienee sentään hillitympi.



Edit osa 2, tätä tämä teettää, taidan mennä nukkumaan: Ainoa asia mistä oikeastaan voisi valittaa oli tissien ja/tai kääpiöiden totaalinen puute. Ja kysymyksenä: olisiko Death Journey voinut mitenkään olla VIELÄ parempi kuin Superargo?

Sama satsi kuin Iljalla, joka kiteytti (taas kerran) elokuvat jo mainiosti. Tässä kuitenkin vielä omat kommenttini.

MAN OF IRON

Hieno avaus uskomattoman hienoille festareille. Chen Kuan-tai pistää turpaan ja lyö vielä lyötyäkin. Plussaa siis todella tylystä väkivallasta brutaalista menosta. Haluaisin nähdä uudelleen sen kolarin jälkeisen tappelun. En ole ikinä aikaisemmin kuullut yleisön nauravan niin paljon naisen hakkaamiselle (litsareilla) kuin tässä leffassa. ***



TOKYO GODFATHERS

Tykkään animeista, mutta en ole ikinä innostunut mitenkään erityisemmin genrestä. Tämä oli todella hyvä. Hauska, sympaattinen, karu, surullinen ja hienosti toteutettu. Voisin katsoa uudestaankin. ****



DIE, MONSTER, DIE!

Festarin heikoin leffa. Alkupuoli oli suht tunnelmallista, hieman "Hammermaista" sujuvaa perinteistä kauhuelokuvaa ja loppuosa pöhköä ja koomista camppia. Uni alkoi painamaan silmää tässä vaiheessa. En tiedä johtuiko elokuvasta vai huonosti nukutusta edellisyöstä (n. 6h) ja päivällä kärsitystä jumalattomasta krapulasta (mm. oksentelua ja päänsärkyä). Veikkaan kuitenkin jälkimmäistä. **



THE VISITOR

Päätin ennen tätä elokuvaa, että jos alkaa väsyttää niin nukun enkä pyristele vastaan. Tuli sitten nukuttua keskellä elokuvaa n. puolisen tuntia. En kuulemma menettänyt juonen kannalta mitään oleellista. Kummallinen elokuva. Jätän pisteet antamatta, koska en nähnyt kokonaan.



THE HELLBENDERS

Onneksi nukuin Visitorissa, että jaksoin valvoi tämän. Hyvä oli vaikka ei tasoltaan lähelläkään esim. Suurta Hiljaisuutta. Tosin ovat hyvin erityyppisiä elokuviakin. ***½



SUPERARGO AND THE FACELESS GIANTS

Ihmettelin koko elokuvan ajan sen nimeä. Naamattomuus selittyi jotakuinkin sukkahousuilla, jotka oli vedetty pahiksen kätyreiden naamalla, mutta "jättiläisyys" ei. Leffan jälkeen Kalle kertoi, ettei leffan jenkkinimellä ole mitään tekemistä sen alkuperäisen nimen kanssa. Tyhmiä ne jenkit. Tämä oli kyllä "loogisten" selitysten mesteriteos. Aivan mahtava. Täytyy varmaan pistää sen toisen Superargo-leffan Italiakiekko tilaukseen. ****



THE SOUL OF BRUCE LEE

Tämä räjäytti potin ja oli festareiden paras elokuva. Tässä oli kaikkea mitä tarvitsi hereillä pysyäkseen pitkän yön jälkeen: typerä juoni, surkeaa näyttelemistä, hauska dubbaus, näyttävää mättöä, älyttömyyksiä (mm. sähköshokkitreenaus – meinasin saada ihan oikeasti jonkun nauramisesta aiheutuvan kohtauksen kun kuvattiin niitä Chiban pitsipöksyjä ja naisten rintaliivien näköisiä vempeleitä), apinoiden hakkaamista, epäloogisuuksia, jne. jne. *****



Kiitos järjestäjille, kesällä nähdään sitten Rexissä.



Ja se festaripaita on hieno. Mulla on se nytkin päällä.

iljalumpsis (29.2.2004 13:52)

Niin, ja sainpa taas komeat palkinnot. Kuka tarvitsee mitään hyödyllistä kun on Kopps- huppari ja Jalla! Jalla!- video ohjaajan väärennetyllä nimikirjoituksella? Olen tosin hieman katkera etten saanut Idols- lautapeliä. Julma paikka tämä maailma.

Idols- lautapeli tai pääpalkinto Juhlamämmi olisivat irronneet, jos olisit pystynyt vakuuttavampaan ulosantiin. Treenausta, treenausta.

Todennäköisesti Elitisti-foorumin lukijoilla on mahdollisuus nähdä kuva Iljalumpsiksesta lausumassa Alibin lukijakirjettä muuttaen samalla sen simultaanisesti Kalevalan runonmittaan. Vakuuttava suoritus, mutta ei pärjännyt muille.



Tikkasen myyntipuhe oli kyllä vakuuttava. Todennäköisesti puolet katsojista paskansi housuihinsa.



edit: Oltiin sen verran hyvällä päällä, että annettiin Martinille leffaliput ilman kaljakoreja. Olemme oikeita pyhimyksiä

Antti Tohka (1.3.2004 09:36)

edit: Oltiin sen verran hyvällä päällä, että annettiin Martinille leffaliput ilman kaljakoreja. Olemme oikeita pyhimyksiä

Kyllä mä niitä jouduin anelemaankin (olivat kirjoittaneet jopa kuoren päälle "ei saa luovuttaa ilman seitsemää täyttä koria kaljaa"). Kiitos jätkät! Tarkoittaako tämä sitä, että olen vihdoinkin saanut virheeni anteeksi?

Ei tarkoita.

Oliko tupa täynnä?

Minäraasu, jouduin olemaan töissä. Onneksi oli reggaeta.

Janne Timonen (1.3.2004 09:44)

Oliko tupa täynnä?



Minäraasu, jouduin olemaan töissä. Onneksi oli reggaeta.

Tupa oli paikkapaikoin turhankin täynnä. Siksi noita salejakin joudúttiin vaihtalemaan (ykköseen menee n. 20 ihmistä enemmän kuin kakkoseen).