Nainen vai Artisokka

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen: Saas nähdä, kaipas tuolla voisi pyörähtää. Luultavasti käyn tsiigaa sen visuaalisen esseen, oscarjakoja ajatellen.

Hmmm. joku vuosi sitten esittivät My Wife Is A Gangsterin, mikä taitaa olla ainoa leffa jonka olen aikaisemmin artisokassa nähnyt. heh, tuolloin suurinosa yleisöstä ei odottanut humoristista potkimiselokuvaa, mikä tietenkin teki katsomisnautinnosta tavallista paremman, vaikka itse elokuva ei maineensa veroinen ihan ollutkaan.

Crni (30.1.2004 18:33)

Kalle Kinnunen (30.1.2004 17:09)

huomaako NvA?-festareilla, että nämä tarkkaan valikoidut naisten ohjaamat elokuvat olisivat keskimäärin yhtä hyvä tai parempia kuin miesten ohjaamat yleensä?

Ai siihenkö NvA:n ohjelmaa suunnitellut on tähdännyt, että valitut elokuvat ovat parempia kuin mitkään miesten ohjaamat. Ja millähän määreillä tätä paremmuutta on tässä mitattu? Tiesin kyllä että elokuvia voidaan vertailla eri lähtökohdista katsoen, mutta tämä oli uutta että niitä voidaan jaotella huono-keskimäärin yhtä hyvä-parempi asteikolla. Loistavaa!

Tarkoitin sitä, että jos on vain naisten ohjaamia elokuvia esittelevä ja siitä ainoan teemansa kehittänyt festivaali, jonka ohjelmistossa on vain puolisentusinaa elokuvaa, eikö voisi olettaa, että ne edustavat naisten ohjaamien elokuvien parhaimmistoa ja eikö sitten katsoja voisi verrata keskimääräistä tasoa minkä tahansa festivaalin tasoon ja tehdä siitä omat johtopäätöksensä.

Feminismi on sanana aika kehno. Jos jotain tämmöstä on pakko käyttää niin vaikka 'equalismi' on parempi.

Kalle Kinnunen (30.1.2004 21:08)

Tarkoitin sitä, että jos on vain naisten ohjaamia elokuvia esittelevä ja siitä ainoan teemansa kehittänyt festivaali, jonka ohjelmistossa on vain puolisentusinaa elokuvaa, eikö voisi olettaa, että ne edustavat naisten ohjaamien elokuvien parhaimmistoa ja eikö sitten katsoja voisi verrata keskimääräistä tasoa minkä tahansa festivaalin tasoon ja tehdä siitä omat johtopäätöksensä.

Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että valittujen elokuvien on tarkoitus tarjota naisnäkökulmaa elokuvakulttuuriin mahdollisimman monipuolisella tavalla. Festivaalin idea ei kai ole siinä, että halutaan vain näyttää naisten ohjaamia elokuvia vaan siinä, että elokuvat ovat naisista kertovia tai tuovat tätä naisnäkökulmaa miehiseen elokuvakulttuuriin. En edes näkisi mitenkään mahdottomana, että festareilla näytettäisiin miesten ohjaamia elokuvia naisista. Tai sitten olen ymmärtänyt asian ihan väärin. Oli miten oli, naiseuden tai miehuuden korostaminen on omiaan tekemään eroja sukupuolten välille, ei suinkaan tuomaan tasa-arvoa, joten vaikea sanoa, mitä mieltä pitäisi olla festarista. Ehkä on vain parempi lopettaa ylenmääräinen analysointimässäily ja käydä katsomassa ne elokuvat.

Jäi muuten sitten naiset ja artisokat väliin. Sen sijaan menkin katsomaan tavisleffaa Viimeinen Samurai. Ikävä kyllä. Olisi pitänyt sittenkin mennä festareille, sen verran kökköä tuo leffa oli minun mielestä....

Lost in Translation: ei sentään saamiensa superkehujen arvoinen. Keskivertotasoa parempi leffa, mutta juonen hidastuminen loppupuolella vie pisteitä. Soundtrack oli mahtava, Bill Murray oli saatu pysymään lähes aisoissa, tuokiokuvat Tokiosta olivat hienoja ja elokuvan aloituskuvakin oli askel oikeaan suuntaan. Kai se vähän mätti, ettei täydellisen eheää kokonaisuutta saada aikaiseksi länsimaalaisten sekoilusta japanilaisessa kulttuurissa. ***½

Hieman eri mieltä LiT: sta. Aloitin sille oman ketjun:

http://www.elitisti.com/forum/index.php?act=ST&f=7&t=668



Samassa tapahtumassa ollut Emily Youngin Kiss of Life sen sijaan oli aikamoista huttua. Kertoo perheestä jonka isä on Punaisen ristin työntekijänä Bosniassa, mikä aiheuttaa riitoja ja kaipausta. Äiti jää auton alle ja isä lähtee tästä tietämättömänä samaan aikaan vaeltamaan takaisin kotiin, törmäten hankaluuksiin. Sitten äiti välillä hengailee haamuna lastensa ympärillä ja kaipailee ja pohtii aviomiestään. Ohjaus oli enimmäkseen hapuilevaa ja repliikit tuntuivat välillä improvisoidulta kohkaamiselta. Aineksia ei myöskään riittänyt elokuvan pituuden verran vaan koko ajan junnattiin tässä "onhan yhteiselo vaikeaa mutta kaipaan silti sitä"- vaiheessa ja sitten näytetään hieman lisää sitä kun mies matkaa kotia kohti. Leikkaukset miehen ja muun tarinan välillä eivät myöskään saaneet aikaan tavoiteltua vaikutusta vaan monesti tuntuivat häiritseviltä. Näyttelijät olivat kyllä päteviä ja oli hauska nähdä David Warner muussakin kuin roiston roolissa.



** sanoisin.



Näytöksen jälkeen ohjaaja oli vastaamassa kysymyksiin ja festivaalijärjestäjä tuli paikalle mikrofonin kanssa sanoen (ihan oikeasti) "I´m sorry to intrude on your emotional state right now..."