Orionin syksy 07
Vihko tänään himaan. Itseä eniten kiinnostaa 1960-luvun murros ‑Suomalaisen elokuvan uusi suunta sarja. Sieltä täältä klassikkopaikkoja sekaan.
Ehdin eilen selailla lehtisen. Vaikuttaa siltä että tulisi käytyä katsomassa paljon kamaa muistinvirkistämiseksi. Kiarostamia pitäisi yrittää ehtiä enemmänkin nähdä.
Ja Tetsuo II täytynee käydä katsomassa. Tuon täytyy olla melko tarkalleen 15-vuotispäivä sille kun näin leffan ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran. Nyt kun olen muuttunut virkamieheksi, niin ei enää ole edessä kuin tämä viimeinen transformaatio.
Ihan mukavasti tuolla pääsee taas paikkailemaan sivistyksen aukkoja, esim. Whatever Happened to Baby Jane ja Violent Cop on näkemättä. Elitistisiä huveja on epäilemättä Quay-veljesten animaatiot ja japanilaiset sotapropagandapiirretyt
Esi-mondo Rakkauden laguuni ("yleisön pyynnöstä" =

Ei eroa, sama kopio.
Myös Galaxy Express ‑leffa kannattaa animeista ehdottomasti katsastaa. Sarja tulee erinomaiseen saumaan, kun Suomen naurettava "animeharrastusskene" (onko sellaista koskaan ollutkaan) alkaa olla post festum – suuri kysymys on, kiinnostaisiko ketään täällä se itse anime eikä pelkkä kissankorviin sonnustautuminen.
Myös Galaxy Express ‑leffa kannattaa animeista ehdottomasti katsastaa. Sarja tulee erinomaiseen saumaan, kun Suomen naurettava "animeharrastusskene" (onko sellaista koskaan ollutkaan) alkaa olla post festum – suuri kysymys on, kiinnostaisiko ketään täällä se itse anime eikä pelkkä kissankorviin sonnustautuminen.
Joo tää esitettävä GE999 leffa on mainio, ja viimeinkin tulee edes pari "uuttakin" teosta näiden iänikuisten patlabortotoroiden lisäksi, eli Mind Game (varsin jees, alku kuin jotain Tarantinoa ja loppu kunnon psykedeliaa) ja etenkin nämä kaksi varhais-anime koostetta. Respect!
Suomen "animeharrastusskene" on vähän monimutkaisempi juttu kuin mitä annoit ymmärtää. Skene on ollut olemassa viimeistään jostain vuodesta ~1995 saakka, jolloin MAY (Manga- ja Anime Yhdistys) perustettiin. Sitä ennenkin oli jonkinlainen skene sähköpostilistan ja postissa kulkeneiden fansub-vhs:ien muodossa. Yksittäisiä animeharrastajia on täällä toki ollut paljon kauemminkin. Tämä uusi teinix-skene kissankorvineen on vain se näkyvin osa. Vaikka olisi kuinka allerginen uudelle sukupolvelle, ei pidä unohtaa että "vakavia" animeharrastajia löytyy edelleen joka puolelta Suomea. Tietty osalle näistä kissankorva-meuhkaajistakin anime on yhtä vakava ja kokonaisvaltainen juttu, he vain sattuivat syntymään myöhemmin eikä heitä siksi pakosti oteta vakavasti...
Joo, en suinkaan ihan oikeasti epäile etteikö yksittäisiä tai pienien ryhmien harrastajia olisi. Tämän vuoden "Animeconissa" olleet oldschool-hörhöjen ohjelmat ei kyllä siihenkään ryhmään hirveesti luottamusta valaneet. Puhumattakaan sitten tästä "kissankorvalaisia" paremmaksi julistautuneesta uudemmasta porukasta, jota kiinnostaa oikeesti vaan joku 4chan ja anime on kuulemma out. Kissankorvajengillä voisi olla hyvä animetulevaisuus edessä mutta ei siltä pohjalta, mitä joka tuutista toitotetaan "animeharrastuksen" olevan. Pohjimmiltaanhan kysymys on elokuvaharrastuksesta. No, tästä voi höpistä ehkä joskus jossain paremmassa topikissa jos jaksaa.
Myös Galaxy Express ‑leffa kannattaa animeista ehdottomasti katsastaa. Sarja tulee erinomaiseen saumaan, kun Suomen naurettava "animeharrastusskene" (onko sellaista koskaan ollutkaan) alkaa olla post festum – suuri kysymys on, kiinnostaisiko ketään täällä se itse anime eikä pelkkä kissankorviin sonnustautuminen.
Kaikkien elitistien suosikkihörhö Kari Pirhonen sai tuon monta vuotta sitten ilmaiseksi lainaan Japanin suurlähetystöltä ja se näytettiin jollain Japaniviikolla Andorrassa. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään ja tämä oli vuosia ennenkuin mikään lehti oli kirjoittanut japanitrendistä riviäkään. Se scene oli aidosti underground ja siihen nähden miten hankalaa oli löytää mitään tollaista se oli yllättävän iso. Kenelläkään ei ollut kissankorvia
Jotain Galaxy Express 999:ää esitettiin ihan hyvällä menestyksellä jo Rakkautta & anarkiaa ‑festareilla 1999 tai 2000 ja sitä ennen sarjan episodeja oli kohtalaisen laajassa videojakelussa 80-luvun puolivälistä alkaen. Japanilaista animaatiota klasareista tusinatavaraan on katsottu Suomessa jo aika kauan ennen ilmiön tai muodin syntyä (edes alakulttuuritasolla) ja siksi jonkun Subtv:n viimeaikainen esiintyminen Suomen ensimmäisenä animekanavana on vähän hymyilyttävää, vaikka sen faneja kosiskeleva kohderyhmäajattelu onkin omalla tavallaan jotain uutta.
Japanilaista animaatiota klasareista tusinatavaraan on katsottu Suomessa jo aika kauan ennen ilmiön tai muodin syntyä (edes alakulttuuritasolla) ja siksi jonkun Subtv:n viimeaikainen esiintyminen Suomen ensimmäisenä animekanavana on vähän hymyilyttävää, vaikka sen faneja kosiskeleva kohderyhmäajattelu onkin omalla tavallaan jotain uutta.
Animehan pysyi pitkään melko hyvin Suomen television Neukku-Amerikka-asettelun ulkopuolella ja SubTV:n erikoiskohderyhmä-ajattelu on vain näyttöä että sama jatkuu, kohta trendin epäillään olevan jo ohi. Paljon mieluummin näkisin suositut sarjat normaalisti muiden piirrossarjojen joukoss kuten monissa Euroopan maissa on 80-luvulta lähtien ollut (ja jota Gerit Oy:n nauhojen kannet yllättävällä vainulla hehkuttavat).
Animehan pysyi pitkään melko hyvin Suomen television Neukku-Amerikka-asettelun ulkopuolella ja SubTV:n erikoiskohderyhmä-ajattelu on vain näyttöä että sama jatkuu, kohta trendin epäillään olevan jo ohi.
Mielenkiintoista ajattelua. Meillä on kakarat jotka on tottunut tuollaiseen visuaaliseen tyyliin mutta päättäjiä jotka on sitä mieltä että tämä on nyt ohi, palataan Hinkuun ja Vinkuun ja jos piltit syö kaurapuuron kiltisti ne saavat nähdä bonuksena Rosvo-Rudolfin