Pelielokuvat

Ugh, Tekken... Tuli viimeinkin katsottua tuo muutama viikko sitten ja vaikka kovana Tekken ‑fanina mulla ei ollut mitään suuria odotuksia, petyin silti. Heittäydyin sille mielelle, että jospa tämä nyt edes viihdyttäisi, vaan ei. Tekken ‑hahmojakin on ihan liian vähän, eikä niistä kellään ole mitään persoonaa. Helvetti soikoon, itse pelissäkin hahmoilla on enemmän luonnetta! Ja siinä juoni on kuitenkin sivuosassa. Leffa ei muutenkaan kauheasti ole välittänyt pelin juonenkäänteistä tai tapahtumista, vaan ottanut siitä vain hahmojen nimet ja ulkonäön (suunnilleen).

Eniten petyin siksi, että mielestäni pelin juonessa ja hahmoissa on hyvää ainesta elokuvaksi. Satun vielä itse tykkäämään hahmoista paljon. Vielä vähän syvyyttä olemassa oleviin hahmoihin, pari tatsia tarinaan ja ta-daa, leffasta voisi tulla ihan viihdyttävä paketti pelin faneille. Mutta ei kai se auta kuin tyytyä tappioonsa.



Ai niin, ja tappelukohtauksetkin on aika perseestä. Ja leffan loppu yksi paskimpia pitkään aikaan.



Screencapeilla varustettu, lyhyehkö, pettyneen katkera tilitys luettavissa täältä: http://pienielokuvablogi.blogspot.com/2010/09/pelilegendan-peppuraiskaus.html

Danse Macabre ( 13.10.2010 11:36)

Ugh, Tekken... Tuli viimeinkin katsottua tuo muutama viikko sitten ja vaikka kovana Tekken ‑fanina mulla ei ollut mitään suuria odotuksia, petyin silti. Heittäydyin sille mielelle, että jospa tämä nyt edes viihdyttäisi, vaan ei. Tekken ‑hahmojakin on ihan liian vähän, eikä niistä kellään ole mitään persoonaa. Helvetti soikoon, itse pelissäkin hahmoilla on enemmän luonnetta! Ja siinä juoni on kuitenkin sivuosassa. Leffa ei muutenkaan kauheasti ole välittänyt pelin juonenkäänteistä tai tapahtumista, vaan ottanut siitä vain hahmojen nimet ja ulkonäön (suunnilleen).



Eniten petyin siksi, että mielestäni pelin juonessa ja hahmoissa on hyvää ainesta elokuvaksi. Satun vielä itse tykkäämään hahmoista paljon. Vielä vähän syvyyttä olemassa oleviin hahmoihin, pari tatsia tarinaan ja ta-daa, leffasta voisi tulla ihan viihdyttävä paketti pelin faneille. Mutta ei kai se auta kuin tyytyä tappioonsa.



Ai niin, ja tappelukohtauksetkin on aika perseestä. Ja leffan loppu yksi paskimpia pitkään aikaan.



Screencapeilla varustettu, lyhyehkö, pettyneen katkera tilitys luettavissa täältä: http://pienielokuvablogi.blogspot.com/2010/09/pelilegendan-peppuraiskaus.html

Tuohon ei juuri mitään lisättävää.

Uskomatonta, että ei ole onnistuttu keksimään kunnollista tarinaa. Olisivat vaikka aloittaneet ekasta Tekkenistä. Siinähän olisi ollut valmiina ma-elokuvalle sopiva suoraviivainen ja yksinkertainen juoni.

Erityisesti Kazuyan kohtelu on anteeksiantamatonta. Pelien mainio badass muutettu joksikin tusinanilkiksi. Buu.



Ehkä hieman plussaa parista mukana olevasta vapariottelijasta (Cung Le ja Roger Huerta).

JariM ( 13.10.2010 11:59)

Tuohon ei juuri mitään lisättävää.

Uskomatonta, että ei ole onnistuttu keksimään kunnollista tarinaa. Olisivat vaikka aloittaneet ekasta Tekkenistä. Siinähän olisi ollut valmiina ma-elokuvalle sopiva suoraviivainen ja yksinkertainen juoni.

Erityisesti Kazuyan kohtelu on anteeksiantamatonta. Pelien mainio badass muutettu joksikin tusinanilkiksi. Buu.



Ehkä hieman plussaa parista mukana olevasta vapariottelijasta (Cung Le ja Roger Huerta).

Täysin samaa mieltä Kazuyasta. Kazuya on pelissä yksi suosikkihahmojani ja yksi ehdottomia inhokkeja leffassa.



Olen sanonut monesti ja sanon vielä: Kazuyan ja Jinin "devil gene" olisi ollut HELVETIN paljon parempi aihe leffaan, kuin nyt nähty onneton sillisalaatti.

Seagal ( 13.10.2010 23:07)

Hmm, eli mielestäsi elokuvat ja videopelit pelaavat samoilla säännöillä

Kyllä vain. Shocky on aikaisemmin arvioinut videopelejä ihan pokkana elokuvina.

Ehetyz ( 9.11.2006 12:50)

OK, ehkä Doomin hehkutus meni hieman överiksi, mutta itse ainakin pidän elokuvaa nautittavana toimintaroskana. Itseäni kyllä hämmästyttää elokuvan ylenpalttinen haukkuminen verrattuna vaikkapa kammottaviin Resident evileihin, ne ovat jopa pahempia "epäelokuvia". Oikeastaan Silent Hill on ainoa pelikäännös jossa voi nähdä oikeita elokuvallisia arvoja.



Siltikin, jos nyt pitäisi valita, mieluummin katsoisin Doomin uudestaan kuin Silent hillin...

Äijällä on sana hallussa, ainut mhin en ota kantaa on tuo Resident Evil, kun kaikki osat ovat vielä katsomatta. Mutta Doomia ja Silent Hilliä ei oikeasti voitaisi vertailla saman päivän aikana. Doom toimi juuri hyvänä toimintaroskana, kun taas Silent Hill ei tarjoa mitään, lukuunottamatta ehkä ekaa 20 minuuttia. Yli puolitoista tuntia armotonta kidutusta, jonka ainoa valonpilkku oli se naispuolinen prätkäpoliisi ja tiukat nahkahousut.

de Souza:

Street Fighter (1994)



Hyi helvetti, erikoisella tavalla epämiellyttävä elokuva... Kuvaustyyli, lavasteet, puvustus ja nättelijätyö aikaansaavat ihmeellisen vaihtoehtotodellisuuden, jossa ei haluaisi viettää sekunttiakaan. Raul Julia on itse asiassa aika hauska Bisonina, mutta muuten mennään Van Damme ‑elokuvanakin päin seinää jokaisella osa-alueella. Edellinen katsomiskerta on alkuperäiseltä elokuvateatterikierrokselta, jolloin tätä esitettiin Suomessa ikärajalla K-14 ja leikattuna. Van Damme paikkasi sentään vähän seuraavalla elokuvallaan Äkkikuolema, joka on muistaakseni mukavan klassinen ja simppeli Die Hard ‑rip-off.



Anderson: Mortal Kombat (1995)



Pian Street Fighterin jälkeen ilmestynyt toinen tappelupelielokuva on ainakin monta kertaa edellä mainittua parempi. Oikeastaan kyseessä on varsin kelvollinen peliadaptaatio, jos ei kuitenkaan hyvä elokuva. Kompastuskivenä ovat heikot taistelukohtaukset, joiden pitäisi olla se leffan olemassaolon oikeutus. Myös PG-13 ikäraja haittaa "fatalityjen" puutteen muodossa. Muuten meno on värikästä, camppiä ja nopeatempoista tavalla, joka ei SF:n tapauksessa onnistunut. Aloituksen puolituntinen lupaa hölmösti hauskempaa kokemusta, mutta kuten mainittu, ankea kamppailukoreografia saa loppupuolen tuntumaan jopa hieman laahaavalta. Muutama spektakulaarisen paska CGI-tehoste, mutta bonusta taas Goron perinteikkäämmästä toteutuksesta. Ja siitä että eniten mättöaikaa saavana päähyviksenä on aasialainen jäbä!

Goose (27.8.2010 12:36)

Goose (7.6.2008 19:37)

Street Fighter – The Legend of Chun-Li


Pelistä ei ole mitään hajua mutta elokuvaversion näyttelijäkaarti on vähintäänkin mielenkiintoinen ja ennenkaikkea kaunis.

No olihan se kaunista naisten osalta, varsinkin Ms. Moon Bloodgood. Itse elokuva taas oli aivan yhtä tyhjän kanssa olevaa rymistelyä.

Street Fighter – The Legend of Chun-Li**

Joista toinen tähti naisille ja Suomi puheelle.

Eihän tälle voi mitenkään myöntää yhtä tähteä enempää, vaikka Bloodgood ja Kreuk olisivat ulkoisesti kuinka päteviä. Geneerisestä pelastus- ja kostojuonesta on väkerretty täysin mielenkiinnoton räpellys, joka kruunataan naurettavan huonoilla toimintakohtauksilla. Suurin saavutus on pökkelyydessään normaalitasonsakin kirkkaasti ylittävä Chris Klein, jolle muu näyttelijäporukka antaa reilusti tasoitusta, mikä ei materiaalin huomioiden ole kokonaan heidän syytään. Melkein huvittaisi nähdä eka elokuva vertailun vuoksi uudestaan – ei kai se nyt näin huono voinut olla.

It Came from the Desert

Vanhasta Amiga-suosikista on elokuvassa jäljellä vain nimi, erämaa ja muurahaiset. Tunnelmasta ei ole tietoakaan, kun potentiaalia sisältävästä lisenssistä on väännetty vain yksi pitkä vaivaannuttava vitsi, joka ei ole millään tasolla hauska. Motocross-läskipäiden persiilleen menevä kisareissu on sisällöllisesti samalla tasolla kuin keskimääräinen Syfyn tuottama jättihirviörävellys paitsi huonommin näytelty ja visuaalisesti näyttävämpi. Ilman Suomi-tasoitusta tätä ei olisi varmasti otettu teatterilevitykseen.