Elokuvahullut

Ensi viikon ohjelmista sattui tällainen pistämään silmään.....

Koskahan elitisteistä (vai onko se Elitisteistä) tehdään dokkari...





Dokumenttiprojekti: Elokuvahullut

TV2 klo 22.40



TV2 keskiviikkona, 17.12.2003





DOKUMENTTIPROJEKTI: ELOKUVAHULLUT



– elokuvaa koko elämä





Jotkut ihmiset eivät tyydy vain harrastamaan elokuvia, vaan heille elokuvista tulee tärkein osa elämää. Tämä elokuva kertoo viiden newyorkilaisen intohimoisen elokuvahullun elämäntavasta.



Dokumentti seuraa kutakin harrastajaa heidän päivittäisissä toimissaan, ja heitä haastatellaan ja kuvataan niin elokuvateattereissa kuin kodeissaankin. Työssäkäyntiin ei ole aikaa, ja toimeentulo saattaa olla varsin niukkaa. Elokuvakuluista ei kuitenkaan tingitä, vaikka ruumiin ravinto saattaa käytännöllisesti katsoen olla ensi-illoissa tarjottavien pikkupalojen varassa.



Millaista on elämä, kun se on pelkkää elokuvaa? Nämä inhimilliset elokuvien hakuteokset katsovat kahdesta viiteen elokuvaa päivässä eli 600 tai jopa 2000 elokuvaa vuodessa, ja näytöksestä toiseen kiidetään vaikka taksilla halki kaupungin. Elokuvahullujen ihmissuhteet kaventuvat, sillä heillä on meneillään ikuinen romanssi James Deanin, Audrey Hepburnin tai jonkun muun elokuvatähden kanssa.



Elokuva kertoo intohimoisten elokuvaharrastajien elämäntavasta sekä elokuvasta ja sen lumosta – mutta myös pakkomielteestä, joka ei anna tilaa muille elämän alueille tai ihmissuhteille.



Elokuvan ovat ohjanneet Angela Christlieb ja Stephen Kijak. Tuotanto Hanfgarn&Ufer, Saksa, 2002.

Kat (13.12.2003 01:42)

Koskahan elitisteistä (vai onko se Elitisteistä) tehdään dokkari...

Nämä taitavat olla niitä todellisia Elitistejä



Vaikuttaa tosiaan aika mielenkiintoiselta dokkarilta. Tuossa elokuvissa käyminen on "Parempaa kuin seksi, hienompaa kuin rakkaus, intohimon tuolla puolen" ‑asenteessa riittää vielä ainakin allekirjoittaneella kirimistä.

Kun katsoo, miten Elokuvahullut asuvat, niin tulee tarve ruveta tehokkaasti siivoamaan omaa läävää ennen kuin asiat menevät tuohon pisteeseen.

Toisaalta dokkarin henkilöt (ainakin osa heistä) asuvat New Yorkissa jossa elokuvatarjonta on sitä luokkaa, että on ihan ymmärrettävää jos kodinhoito jää vähemmälle.

Olipas dokkari. Näiden tyyppien elämä on ympäri vuoden sellaista kuin elitisteillä R&A:n aikaan. Ylen esittämä versio kesti 54 minuuttia, Imdb ja dvd-saitit kertovat pituudeksi yli 80 minuuttia, what the fuck?

Minustakin ohjelma tuntui aika lyhyeltä, olisin voinut katsoa enemmäkin näiden friikkien elämää.

Vähän nauratti se, kun tämä yksi selitti jotain, että kaikki häiriköt pitäisi tappaa, mutta se on mahdotonta, koska jos poliiisit tulisivat kesken näytöksen, niin he pilaisivat elokuvan.



Mietin sitä, että pääsisköhän täällä eläkkeelle elokuvahulluuden perusteella. Sitten voisi muuttaa New Yorkiin ja ruveta elämään samanlaista elämää kuin nämä. Minusta tulisi varmaankin yhtä ilkeä kuin siitä naishimisestä.



Mitä luulette, mahtoiko tämä yksi tyyppi löytää naisseuraa.....

Huh-huh, olipahan porukkaa – ja minä kun pidin itseäni hieman erikoisena. Olisi hauska nähdä joskus jatkodokkari näistä tyypeistä tyyliin "2 Years later", näkisi notta mihin suuntaan tuosta voi vielä 'kehittyä' – vai onko jo saavutettu lievä hulluuden tila kovinkin staattinen.

Kat (18.12.2003 08:34)

Mitä luulette, mahtoiko tämä yksi tyyppi löytää naisseuraa.....

Eikös se sama kaveri just selittänyt, että ei seksielämän puute mitään haittaa kun kaiken voi kokea elokuvien kautta. Kai nyt muutkin tarpeet voisi jatkossakin hoitaa elokuvien avulla. Naiset ei kai yleisesti pidä sitä huonona juttuna, jos mies tekee ruokaa, joten ehkä se hemmo voi kutsua deitin kämpilleen syömään voileipiä.



Uuh, oli kyllä sen verran sairasta (kirjaimellisesti) sakkia, että taidan vaihtaa harrastusta. Onneksi nyt ainakin tietää taudin oireet. Hupaisinta oli parin tyypin videovihamielisyys.

Videoiden vastustamisen kyllä ymmärrän mm. kuvanlaadun ja elämyksen perusteella, tiedä sitten ovatko nämä puristit myös dvd:tä vastaan?

Eniten minua jäi pelottamaan Roberta Hillin kokoelman kohtalo: entä jos naisparka sairastuu, jää auton alle tai talo palaa? Tuossahan on yli 50 vuoden intensiivisen keräilyn lopputulos. New Yorkin pitäisi välittömästi julistaa naisen asunto kulttuurihistoriallisesti tärkeäksi suojelukohteeksi.



Käsi pystyyn: kuinka moni tunnisti itsestään huolestuttavan paljon samoja piirteitä? (hep)

Card (18.12.2003 11:53)

Videoiden vastustamisen kyllä ymmärrän mm. kuvanlaadun ja elämyksen perusteella, tiedä sitten ovatko nämä puristit myös dvd:tä vastaan?

Haloo? Kyllähän kaikki tietävät, että video ja dvd ovat suunnilleen ihan yksi ja sama asia verrattuna valkokankaaseen.

Card (18.12.2003 11:53)

Käsi pystyyn: kuinka moni tunnisti itsestään huolestuttavan paljon samoja piirteitä? (hep)

En minä ainakaan. Tai en ainakaan myönnä. :-)

Itseä alkoi jo paikoin ahdistamaan, kun seurasi tyyppien elämää. Jos pitäisi kaikesta luopua, että pääsee katsomaan mahdollisimman monta elokuvaa.

Tuohan oli aivan järkevä kommentti, että elokuvissa häiriköivät pitäisi tappaa! En voi väittää etteikö itselläkin olisi syntynyt aggressiivisia ajatuksia, kun teinit yms. melskaavat elokuvissa. Mutta vankilassa voisi jäädä vielä enemmän elokuvista paitsi!



Tämä tyyppi, joka osasi ulkoa elokuvien pituudet ja se mummeli vaikuttivat aika lailla menetetyiltä tapauksilta. Tosin ei ne muutkaan järjen riemuvoittoja olleet, mutta heiltä saattoi päästä joskus joku järkeväkin kommentti. Tosin on se tuskaa, kun ruokavaliokin pitää valita elokuvien katsomisen perusteella ettei tarvitse vessassa käydä liian usein. Hemmo joka etsi seuraa vaikutti Screwballsien keski-ikäistyneeltä nörtiltä. Ja sehän oli kunnon elitisti, kun eniten kiinnosti eurooppalaiset elokuvat.. Toinen tyyppi olisi tuuhemman parran kanssa voinut olla vaikka Peter Jackson! Tai Michael Moore.



Eikö joku foorumin elitisteistä pysty auttamaan sitä elokuvien pituus ‑tyyppiä, jolla oli hukassa joku 50-luvun scifi-leffa? Kun jääkaapista löytyi ihmisten elimiä käärittyinä johonkin folioon(?) ja yhdessä oli silmä?

Miettikääpä itse jos kotikaupunkinne leffatarjonta olisi sellainen, että

joka päivä olisi jossain teatterissa nähtävissä helvetin kiinnostavia elokuvia. Kuvitelkaa ympärivuotinen R&A – SEA – Nightvisions ‑setti, jolloin tulee leffoja jotka yksinkertaisesti täytyy nähdä. Taatusti moni teistä pistää nytkin ensi kevään suunnitelmat uusiksi, jahka arkiston uusi ohjelmisto pärähtää nähtäville.



Helppohan tuollaisille nyhveröille on naureskella täältä helvetin periferiasta, jossa on 'bout kaksi festivaalia, yksi arkisto eikä juuri minkäänlaista cinemateekkia ja kaikki kiinnostavuudet täytyy tilata levyinä omaan mitättömään televisioon.

Vähän luulen, että jos asuisin itse New Yorkissa tai Pariisissa, en olisi koskaan DVD-soitinta hankkinutkaan.



No on noihin dokkarityyppeihin tehtävä sentään se pesäero, että nämä halusivat selvästi nähdä kaikki mahdolliset elokuvat, mutta minua – ja suurinta osaa normaaleista ihmisistä – ei kiinnosta ihan kaikki mitä filmille on ikinä tallentunut.

Disco Studd (18.12.2003 14:48)

Taatusti moni teistä pistää nytkin ensi kevään suunnitelmat uusiksi, jahka arkiston uusi ohjelmisto pärähtää nähtäville.

Nyt löytyi ohjelmisto pienellä säätämisellä. Ainakin Tarantino Connection teemasta täytyy käydä katsomassa about kaikki.



http://www.sea.fi/esitykset/kevat2004/tarantino.html

SEA-Tarantino connection-sivun / jonkun nettisysteemin luonti on näköjään kesken, sinne alalaitaan lisätään elokuvia / näytöksiä muutaman minuutin välein.

Vain aidot elitistit ja pelimiehet tulevat katsomaan elokuvaa Panssarijunalla helvettiin (Inglorious Bastards) suomalaisen työn päivänä 1.5., jolloin mielentilan pitäisi olla otollinen Enzo G. Castellarin räiskinnälle ja Bo Svensonin ja Fred Williamsonin bostailulle.

Priimakuntoinen kopio joka on katsottu vain kerran Norjan elokuvatarkastamossa (ja laitettu samantien täyskieltoon).