Elokuvahullut

Hyvä dokkari. Kieltämättä, osa porukasta vaikutti ajoittain jopa pelottavalta. Mä en ainakaan jaksa käydä katsomassa läheskään kaikkia elokuvia ihan vaan sen takia että ne on tehty. Propsit siitä "kaupungin paras koneenkäyttäjä" ‑läpästä.

Disco osui todellakin asian ytimeen. Jos Helsingin tarjonta olisi Nykin tasoa, niin saattaisi elokuvissakäynti nousta aika eksponentiaalisesti.

Kai Tarantino Connection saa jatkoa?

Tarantino Connection täytyy nähdä (no, ehkei niitä Quentinin ohjaamia n.:ttä kertaa enää). Ingrid Bergmanista löytyy muutama Hitchcock sekä ainakin Idän pikajunan arvoitus, jotka voi katsastaa. Itse asiassa tuosta Yannick Bellonin osastostakin löytyy selosteiden perusteella muutamia kiinnostavia; vai? Orson Wellesistä on tarjolla suht perusteellinen setti. Fassbinderit näyttävät hyviltä: osaako joku suositella yhtään näitä? Lopussa toiveiden tynnyristä löytyy oikeastaan aika perinteisiä, tylsiä vaihtoehtoja, joista esiin nousee lähinnä Rock Horror Picture Show, Päiväni murmelina ja Alaston satama.

Miksen löydä noita Welleksiä enkä Fassbindereitä?

Kalle Kinnunen (18.12.2003 16:09)

SEA-Tarantino connection-sivun / jonkun nettisysteemin luonti on näköjään kesken, sinne alalaitaan lisätään elokuvia / näytöksiä muutaman minuutin välein.

Siksi tuota ohjelmistoa ei ole oikeastaan julkaistu ihan virallisesti, kun se on vielä keskeneräinen. Vaikka Martin ja Spaddu ehtivätkin jo crackata pettämättömän suojauksen...

Noh, pari virusta on jo menossa sinne päin.

Dotcom (18.12.2003 16:48)

Kai Tarantino Connection saa jatkoa?

SEA:n halukkuus näyttää mitään arthouse/mykkäklassikko/Suomi-Filmi-linjasta poikkeavaa on kiinni yleisömääristä, joihin jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa.



Jos esimerkiksi joskus tulevaisuudessa haluatte katsoa Shaw Brothersin kung fu/wuxia-klasareita isolta kankaalta Helsingissä (täysin teoreettinen mahdollisuus), niin tulkaa mestoille kun Tarantino-setin avauselokuva Executioners from Shaolin esitetään (14.1. ja 17.1.) ja pakottakaa kaikki kaverinne mukaan.

Spaddu (18.12.2003 15:49)

Fassbinderit näyttävät hyviltä: osaako joku suositella yhtään näitä?

Kongon Oskarin täysin subjektiivinen Fassbinder-suosittelu. Painotus listan alussa.



Kolmas sukupolvi (1979)

Terrorin ja kauhun syksy (1980)

Eräitä aikalaisnäkökulmia (ja siksi tärkeitä) Länsi-Saksan 70-luvun sisällissotaan.



Pelko jäytää sielua (1973)

Tapa, jolla Fassbinder käsitteli näyttelijöitään/rakastajiaan tätäkin elokuvaa tehdessään, antaa vielä yhden lisäannoksen mustuutta tarinaan.



Jenkkisotilas (1970)

"Kovaotteiset miehet"



Querelle (1982)

Tunnelmaltaan ja lavastukseltaan jäljittelemätön mutta samalla häiritsevä, koska kuvattu maailma ei ole läheinen/omakohtainen kovin monelle katsojalle.



Maria Braunin avioliitto (1978)

Tämä on ollut helposti nähtävänä sekä televisiossa että vuokrattavissakin. Helpommin lähestyttävää mutta silti seuraamaan pakottavaa kerrontaa. Jos ei ole vielä nähnyt niin...



Götter der Pest/Ruton jumalat( 1969)

Eräänlainen aihetutkielma/harjoitelma Berlin Alexanderplatzin myöhempää toteuttamista varten



Effi Briest (1974)

Fassbinder kohtaa Ingmar Bergmanin.

Ei saamari, keväästä tulee näköjään hiukkasen kiireisempi arkistokäyntien suhteen kuin tästä syksystä. Vappupäivän ohjelma on näköjään ensi vuonna aika poikkeuksellisen paljon etukäteen tiedossa.

Lauri Lehtinen (18.12.2003 17:28)

Jos esimerkiksi joskus tulevaisuudessa haluatte katsoa Shaw Brothersin kung fu/wuxia-klasareita isolta kankaalta Helsingissä (täysin teoreettinen mahdollisuus), niin tulkaa mestoille kun Tarantino-setin avauselokuva Executioners from Shaolin esitetään (14.1. ja 17.1.) ja pakottakaa kaikki kaverinne mukaan.

Täytyy vielä mainostaa, että Executioners on yksi kaikkien aikojen tiukimmista kungfu-klassikoista, joka mielestäni pieksee esim. Chia-Liangin seuraavan ohjaustyön 36th Chamberin kohtalaisen kepeästi. Pakko käydä katsomassa molemmilla kerroilla.



Näitä Celestialin restauroimia printtejä kiertelee ympäri maailman elokuvafestareita mukavissa määrin, joten Suomeen perkele lisää. 36th Chamber ainakin oli ilmeisen suosittu R&A-festareilla..

Oskarin ansiokkaaseen listaan lisäyksenä vielä

Kauppias kaiken aikaa joka iski ainakin allekirjoittaneeseen kovaa. Taakia tilitystä.

Tuon jälkeen oli pakko hieman penkoa nettiä, tässä pari linkkiä dokkarissa mainittuihin esityspaikkoihin New Yorkissa:

Walter Reade: http://www.filmlinc.com/wrt/wrt.htm

MoMA Film at The Gramercy Theatre: http://www.moma.org/visit_moma/momafilm/index.html

Antti Vanhala (18.12.2003 20:43)

MoMA Film at The Gramercy Theatre

Eikös tuolla ollut dokumentissa esiintyneen Jackin mukaan ne huonot koneenkäyttäjät.

Oikein jees dokumentti, vähän surullinenkin, ehkä elämää ei kuitenkaan pitäisi ihan kokonaan korvata elokuvalla. Tämä Roberta saattaa olla, varsinkin nurkkaan ahdistettuna, vaaarallinen, eikä itselleni välttämättä tulisi mieleen heittää kauheasti eriäviä mielipiteitä jostain elokuvasta. Ihailtavaakin omistautumista kuitenkin.

Tuota amerikkalaisten tolkuttomasti sitä mönjälaardia (maapähkinävoita?) pursuavia voileipiä en ymmärrä, jollaisia euroopalaista naista etsivä Godard-fanikin teki eväikseen leffareissulle, mutta se ei ehkä kuulu tähän.

SEA:N suomi-filmi linjasta on mainittava Kassilan Radio tekee murron jatko-osa Radio tulee hulluksi, jota ei ole koskaan nähty tv:ssä eikä kai kauheasti muutenkaan.

Spiritual Boxer (18.12.2003 18:33)

Näitä Celestialin restauroimia printtejä kiertelee ympäri maailman elokuvafestareita mukavissa määrin, joten Suomeen perkele lisää. 36th Chamber ainakin oli ilmeisen suosittu R&A-festareilla..

Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta olen samaa mieltä. Johan se olisi kulttuurillisestikin ansiokasta tuoda noita leffoja tänne.

Tuon jälkeen oli pakko hieman penkoa nettiä, tässä pari linkkiä dokkarissa mainittuihin esityspaikkoihin New Yorkissa:



Walter Reade: http://www.filmlinc.com/wrt/wrt.htm

MoMA Film at The Gramercy Theatre: http://www.moma.org/visit_moma/momafilm/index.html ..

Tässähän olisikin ideaa seuraavalle Elitistin ryhmämatkalle....

Disco Studd (18.12.2003 19:48)

Vähän luulen, että jos asuisin itse New Yorkissa tai Pariisissa, en olisi koskaan DVD-soitinta hankkinutkaan.

Kovasti sanottu, mutta samaa luulen minäkin. Vaikka eihän sen yhden tyypin elokuvamäärä niin suuri kuitenkaan ollut – päivässä 1-3, joskus viisi. Olikohan se Billy vai kuka. Se järkevin niistä... joka oli perinyt rikkaan tädin. Jos miettii sitä siltä kannalta että tinkisi esim. television katsomisesta, niin ei kolmen leffaa päivässä enää kuulostakaan kovin ihmeelliseltä suoritukselta.



Sain kerran nycin tuliaisina Moman ison luettelon, jossa oli myös sen kauden elokuvaohjelmisto kirjattuna... kyllä ahdisti lukea.

Red Right Hand (19.12.2003 15:16)

Jos miettii sitä siltä kannalta että tinkisi esim. television katsomisesta, niin ei kolmen leffaa päivässä enää kuulostakaan kovin ihmeelliseltä suoritukselta.

Kyllä se kuulostaa. Paitsi jos on perinyt rikkaan tädin.