Köyhyyselokuvat

Luchino Viscontin "Maa järisee" teki niin kovan vaikutuksen, että pitää kysellä muita vastaavia äärisäväyttäviä alan kuvauksia. Mitkä elokuvat ovat pääteemanaan kuvanneet köyhyyttä, puutetta, kerjäläisiä ja armotonta taistelua elämän/elinkeinon säilyttämiseksi? Edellytyksenä ainutlaatuinen näkökulma ja sisältöä tukeva muoto. Toki yksittäisiä teemaa sivuavia kohtauksiakin saa mainita hieman aihepiirin ulkopuolisista elokuvista. Muutama tärkeä:

Dodes'ka-den (Kurosawa, 1970) – ohjaajan ensimmäinen värielokuva on myös ehkä kokeilevin, täysin juoneton tilannekuvaus kaatopaikan asukkaista ja taudeista eeppisen muodon keinoin. Tyrmäys tapahtui itselleni vasta elokuvan jälkeen, kun hahmot ja metalliromu alkoivat jäsentyä mielessä. Synkimpiin lukeutuva kohtaus on miehen ja pikkupojan välinen iltaisa dialogi, jossa he puhuvat kylmyydestä ja kummankin sisällä kehittyvistä taudeista. Elokuva jonka valmistumisen, kaupallisen ja väitetyn "taiteellisen epäonnistumisen" jälkeen Kurosawa yritti itsemurhaa.



Ladri di biciclette (De Sica, 1948) – tästä on jäänyt mieleen kohtaus ravintolassa, jossa poika tapaa korkeampaa yhteiskuntaluokkaa edustavan perheen. Vakuuttavaa kauttaaltaan.



Los Olvidados (Buñuel, 1950) – oleellinen kuvaus ahtaammalle ajautuvista ihmiskohtaloista, köyhyydestä ja pian seuraavasta rikos- ja väkivaltakierteestä. Buñuelin raa'assa maailmassa kiteytyy paljon sokeaan hahmoon eikä loppukohtaus menetä tehoaan ajan myötä.



Las Hurdes (Buñuel, 1933) – "elokuva maailman köyhimmästä kolkasta" (Espanjan laitamailla) on kivinen, hiljainen, huudoton ja riutuneiden ihmisten lisäksi täynnä hyönteisiä. Sisältää upean surrealistisen kohtauksen, jossa paljaalla ja erittäin jyrkällä vuorenrinteellä tunnustelee yksinäinen vuohi, joka putoaa alas kiviseen hautaansa.



Once Upon a Time in America (Leone, 1984) – en muista kuinka paljon alkupuoli keskittyy köyhyyden kuvaamiseen hahmojen lapsuudessa, mutta kohtaus jossa yksi nälkäisistä hahmoista syö portaikossa saamaansa käntynpalasta on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

Jossain määrin tähän genreen voisi mennä myös Babencon

Pixote (1981).

Ryysyrannan Jooseppi.

Scolan "Brutti, sporchi e cattivi" ja symppisperhe.

Jos jatketaan vain viiden tähden linjalla niin nämä tulivat ekana mieleen:

Harakiri



Vaikka tämä tunnetaankin samuraielokuvana, on se yhtä paljon tai jopa enemmän köyhyyskuvaus.



Kahdeksan surmanluotia



Köyhyys ja viina – ilkeä yhdistelmä.



Pont-Neufin rakastavaiset

Uudemmista köyhyysleffoista ehkä se kaikkein upein. "Maailman kalleimmat" tjsp erikoisefektit lopussa kruunaavat tämän rumuuden ja kauneuden käsitteet ylittävän kokonaisuuden.

Stephen Daldry:

Billy Elliot

Aihetta sivuavana säväyttävänä mainitsisin Yoshitaro Nomuran

Kichikun (The Demon). Mieleen tulee myös sivuavana Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä, Sallesin Moottoripyöräpäiväkirjat ja Alan Parkerin Seitsemännen portaan enkeli.

Kaikki Kaurismäen veljesten elokuvat ovat yhtä vitun masentavaa köyhäilyä.

Bruce Robinsonin Withnail & I

Juodaan homehtuunetkin viinit, että saadaan pää sekaisin, vai miten se meni.

Marienbad ( 15.3.2006 23:35)

Once Upon a Time in America (Leone, 1984) – en muista kuinka paljon alkupuoli keskittyy köyhyyden kuvaamiseen hahmojen lapsuudessa, mutta kohtaus jossa yksi nälkäisistä hahmoista syö portaikossa saamaansa käntynpalasta on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

Muistaakseni alkuosa ei keskity oikeastaan lainkaan köyhyyteen. Poika ahmii piirakkaa käytävässä, koska otti piirakan mielummin kuin huoran. Näin se meni mun muistikuvien mukaan.

Henry Chinaski:

"Baby, nobody suffers like the poor."

(Barfly)

Fantomas ( 16.3.2006 14:56)

Bruce Robinsonin Withnail & I

Juodaan homehtuunetkin viinit, että saadaan pää sekaisin, vai miten se meni.

Eikö tämä ollut ennemminkin köyhäilyä kuin köyhyyttä.

Yotsuya ( 16.3.2006 13:17)

Fantomas ( 16.3.2006 14:56)

Bruce Robinsonin Withnail & I

Juodaan homehtuunetkin viinit, että saadaan pää sekaisin, vai miten se meni.

Eikö tämä ollut ennemminkin köyhäilyä kuin köyhyyttä.

Mjaa, riippuu miten noi termit määrittää. Eihän kundeilla ainakaan ollut duunia tarjolla mutta toisen setä taisi olla ökyrikas. Tämähän antoi rahaakin ruokaan joka tietenkin käytettiin heti viinaan pubissa.

Minun muistikuva on että Withnail imaisi paremman puutteessa zippogasot mutta samapa tuo. Lempielokuviani, uskon että hippiaika oli enemmänkin tuontapaista ankeaa säätämistä kuin jotain Hairin umpitylsää leijuntaa

Korson Antti ( 16.3.2006 18:23)

Minun muistikuva on että Withnail imaisi paremman puutteessa zippogasot mutta samapa tuo. Lempielokuviani, uskon että hippiaika oli enemmänkin tuontapaista ankeaa säätämistä kuin jotain Hairin umpitylsää leijuntaa

Noinhan siinä kävi. (Hair on kyl sitä psykedeelistä kirkkokohtausta lukuunottamatta aika sietämätön IMO.)



Ironweed ja Paper Moon tulivat mieleen kunnon lama-köyhäilystä. Ja myöskin They shoot horses, don't they?. Kolmen pennin oopperaa en muistaakseni ole nähnyt kokonaan, mutta sopii varmaan joukkoon.