Köyhyyselokuvat

charlottesometimes ( 16.3.2006 18:37)

Noinhan siinä kävi. (Hair on kyl sitä psykedeelistä kirkkokohtausta lukuunottamatta aika sietämätön IMO.)

Tuohan on muuten täydellisen elokuvan tylsin hetki ja turhin hetki. Juuri kelasin tätä, kun tuli taas vaihteeksi katsottua joululomalla.

Hihi hii, Wicked Clown onkin hippi, groovy

Jarva:

Yhden miehen sota

Niskanen: Elämän vonkamies

Niskanen: Nuoruuteni savotat

Bonnie & Clyde, missä nimenomaan taustalla huokuva lama- aika aiheuttaa sankariparin odysseian monimerkityksellisen luonteen ja sitä kautta elokuvan näkemyksen syvyyden.



Hieman samaa sarjaa on Fordin Vihan Hedelmät, mikä aikanaa sallittiin Neuvostoliitossakin, koska siinä kuvattiin pula-aikaa (samasta syystä sallittuja angloamerikkalaisen maailman kulttuurituotteita btw. olivat myös Dickensin kirjat, missä (esim.) kuvattiin nuohoojalasten riistoa). Aika pian se kuitenkin kiellettiin, koska massiivisesta köyhyydestä huolimatta kaikilla amerikkalaisilla oli silti autot, mikä ei vissiin vastannut SNTL:n tilannetta...



Aika monessa "rikoksien kautta rikkauksiin"- elokuvissa alkumotivaatio on juur köyhyys esim:



Scarfacessa (DePalma) köyhyyttä ei niinkään näytetä (tai siinä ei vellota), mutta siihen vihjataan Montanan taustoilla: Kuuban poikia.



Neorealismi laajemminkin on varsinaista köyhäilyä:



Rooma, avoin kaupunki, Katkeraa riisiä, Sciuscia...



Eikä pelkästään Italiassa, myös Intian oma poika Satuajit Ray on köyhäillyt ainakin Apu- trilogiassaan.



Aivan omassa kategoriassaan sentimentaalisena ja runollisena köyhyyskuvauksena on tietty Capran Taskullinen ihmeitä, mutta siitä tuskin tarvii mainita enempää...



Ja Capralta vielä tietysti Ihmeellinen on elämä, jossa makea elämä olisi George Baileylle tarjolla, mutta yhteiskunnallisen vastuun kantaminen vie aina voiton.

Goose ( 16.3.2006 12:33)

Stephen Daldry: Billy Elliot

Goose ( 17.3.2006 14:50)

Jarva: Yhden miehen sota

Niskanen: Elämän vonkamies

Niskanen: Nuoruuteni savotat

Ehei. Nämä eivät ole oikeita köyhyyselokuvia vaan pikemminkin työläiselokuvia (ehkäpä nämä ovat Gooselle yksi ja sama asia). On puutetta, mutta ei kuitenkaan absoluuttista köyhyyttä ja osattomuutta, ja perusahkeruus palkitaan. sosrsimuksen fanittama Ihmeellinen on elämä kuuluu samaan sarjaan.



Chaplinin tuotannossa on monia tragikoomisia köyhyyselokuvia. Mutualin lyhäreistä ainakin Siirtolainen ja Hiljainen katu, ja pitkistä leffoista about kaikki Pojasta Nykyaikaan.

sorsimus ( 17.3.2006 13:32)

Sorsimuksen lista...

...on suurimmaksi osaksi han vailla järkeä.



B&C = ennemmin rikkauselokuva kuin köyhyyselokuva. Se että se sijoittuu lama-aikaan ei tee siitä köyhyysleffaa.



Scarface = kts. ed. + Pacino on kriminaali, ei välttämättä "köyhä" – ainakaan samassa mittakaavassa kuin joku henkilö noissa marienbadin esimerkeissä. (Kuuba on tässä suhteessa muutenkin mielenkiintoinen paikka: siellä kun ei ole köyhiä = kaikilla on safkaa ja ehjät vaatteet.)



Ihmeellinen elämä = päähenkilö on pankkiiri tjsp. Edelleen aika kaukana köyhästä.

Kaurismäki...

...heitto on ihan bs:ssää. Köyhäily ei ole sama asia kuin köyhyys. Akin leffoissa ostetaan satasilla kossuvissyä hotellirafloissa ja perustetaan ravintoloita, ajetaan isoilla jenkkiautoilla. Kaukana köyhyydestä. Itseasiassa hiton kaukana köyhäilystäkin.



Jotain järkeä mukaan jätkät!

Disco Studd ( 17.3.2006 15:16)

Goose ( 17.3.2006 14:50)

Jarva: Yhden miehen sota

Niskanen: Elämän vonkamies

Niskanen: Nuoruuteni savotat

Ehei. Nämä eivät ole oikeita köyhyyselokuvia vaan pikemminkin työläiselokuvia (ehkäpä nämä ovat Gooselle yksi ja sama asia). On puutetta, mutta ei kuitenkaan absoluuttista köyhyyttä ja osattomuutta, ja perusahkeruus palkitaan.

Yhden miehen sodassa ei ainakaan ahkeruutta palkita. Ei kenenkään henkilöhahmon osalta.

Köyhäilyä voisi olla myös Dardennen veljesten Rosetta ja Veyssetin Sataako jouluksi lunta?

Red Right Hand ( 17.3.2006 17:40)

sorsimus ( 17.3.2006 13:32)

Sorsimuksen lista...

...on suurimmaksi osaksi han vailla järkeä.

Kiitos.

B&C = ennemmin rikkauselokuva kuin köyhyyselokuva. Se että se sijoittuu lama-aikaan ei tee siitä köyhyysleffaa.

Täysin eri mieltä. Kyseessä on nimenomaan ultimaattinen köyhyyselokuva. Koko (rajattu) Amerikka, jossa B&C tapahtuu on totaalisen köyhää, ja se motivoi myös Bonnien ja Clyden toiminnan. He vaan eivät jää vellomaan eurooppalaiseen tapaan kurjuudessaan vaan ottavat proaktiivisemman lähestymistavan köyhyyteensä. Miten B&C on rikkauselokuva?

Scarface = kts. ed. + Pacino on kriminaali, ei välttämättä "köyhä" – ainakaan samassa mittakaavassa kuin joku henkilö noissa marienbadin esimerkeissä. (Kuuba on tässä suhteessa muutenkin mielenkiintoinen paikka: siellä kun ei ole köyhiä = kaikilla on safkaa ja ehjät vaatteet.)

Joo, mutta Kuubasta tulleille USA on tässäkin mahdollisuuksien maa, ja nimenomaan juuri sen kokeminen, "ettei ole aina ollut" pohjustaa Montanan viehtymyksen "elämän kivempiin asioihin", kuten pyssyt ja kokkeli. Eli tässä huokuu taustalla jälleen se, miksi on lähdetty.

Ihmeellinen elämä = päähenkilö on pankkiiri tjsp. Edelleen aika kaukana köyhästä.

Tässä on kysymys siitä, miten George VALITSEE vaatimattoman elämäntavan, vaikka lahjoillaan voisi mennä Potterin kelkkaan ja saada helpon elämän. Ja kyllähän lopussa leikitellään nimenomaan sillä hienon hienolla erolla, mikä köyhyyden ja alemman keskiluokan elämäntapojen välillä on (oli), ainoastaan yhteisön, eli siis joukon sanan kauneimmassa ja rumimmassa merkityksessä (sattumanvarainen) hyväntekeväisyys tekee lopusta onnellisen.



Eikös tällaisten kyselyjen tarkoitus (ja suola) olekin tarkastella ensimmäisessä viestissä annettuja parametrejä "luovasti"?

Scarface on jo todella luovaa tulkintaa, ei taida köyhyys olla Montanan pohjimmaisena motiivina rellestykseensä. Luova tulkinta toki ihan kivaa, mutta kohta joku alkaa ehdotella Forrest Gumpia koska "niillä on aika köyhät olot siinä alussa muistaakseni".

sorsimus ( 17.3.2006 16:10)

Eikös tällaisten kyselyjen tarkoitus (ja suola) olekin tarkastella ensimmäisessä viestissä annettuja parametrejä "luovasti"?

No saat kyllä luovuudesta pisteet, ei siinä mitään. Mutta jotain rajaa luovuudelle: mun mielestä on aika vaikea puhua elokuvasta "köyhyyskuvauksena" jos elokuvan päähenkilöt eivät ole köyhiä tai jos elokuva ei muuten keskity köyhyyden esittämiseen. B&C, Scarface, IE eivät tee näin.



Bonnien toiminnan motivoi jotkut ihan muut asiat kuin köyhyys: hänhän näyttää olevan suht tavallista keskiluokkaa eli ruokaa riittää ja vaatteetkin ovat ihan nättejä. Aika selkeästi Bonnien motiivi rikosten pyörteisiin on enemmänkin olemisen sietämätön keveys ja pako siitä, pako tavallisuudesta, sekä amore fou tietenkin. Erittäin vähän jos ollenkaan köyhyys.



Scarfacessa taas päähenkilö jatkaa rikollisen uraa jenkeissä karkoituksen seurauksena. Ei musta missään vaiheessa väitetä että hän olisi ollut joskus köyhä.



ja Georgen köyhyys on kuule ihan hullua puhetta sekin. Vaatimaton elämä ehkä joo mutta se on eri asia kuin köyhä. Kamaan.



Edit: Voithan sä tietenkin väittää että kaikkien rikos/ryöstö/gangsteri-elokuvien taustamotiivina on köyhyys mutta se on väitteenä aika härski. Eikä pidä paikkaansa.

Red Right Hand ( 17.3.2006 18:36)

sorsimus ( 17.3.2006 16:10)

Eikös tällaisten kyselyjen tarkoitus (ja suola) olekin tarkastella ensimmäisessä viestissä annettuja parametrejä "luovasti"?

No saat kyllä luovuudesta pisteet, ei siinä mitään. Mutta jotain rajaa luovuudelle: mun mielestä on aika vaikea puhua elokuvasta "köyhyyskuvauksena" jos elokuvan päähenkilöt eivät ole köyhiä tai jos elokuva ei muuten keskity köyhyyden esittämiseen. B&C, Scarface, IE eivät tee näin.

OK. Onhan tuo Marienhofin alkuviisikko sinänsä tosi homogeeninen: kaikissa kuvataan köyhyyttä hyvinkin samalta kantilta kokonaisvaltaisena ja kaikkea elokuvan sisältöä määräävänä tekijänä, ja eittämättä koko threadin tarkoituksena oli varmaan löytää lisää samanhenkisiä elokuvia, mitä Scarface ja Ihmeellinen on elämä eivät siis todellakaan ole.

Bonnien toiminnan motivoi jotkut ihan muut asiat kuin köyhyys: hänhän näyttää olevan suht tavallista keskiluokkaa eli ruokaa riittää ja vaatteetkin ovat ihan nättejä. Aika selkeästi Bonnien motiivi rikosten pyörteisiin on enemmänkin olemisen sietämätön keveys ja pako siitä, pako tavallisuudesta, sekä amore fou tietenkin. Erittäin vähän jos ollenkaan köyhyys.

Tavallaan onkin juuri näin. Kokonaisuutena B&Cn kaikki tapahtumat on kuitenkin kuvattu erittäin realistisesti esitettyä pulakautta vasten, eli makrotasolla koko tarina saa siitä pontimensa: olet oikeassa siinä, että ehkä mikrotasolla itse Bonnien ja Clyden suorat motiivit eivät johdu ruuan puutteesta, mutta se, millä tavalla Penn projisoi koko legendan, eräänlaisen raadollisen Robin Hood- kertomuksen vasten pula-ajan äärimmäistä ilmapiiriä värittää koko elokuvaa. Eli väittäisin kyllä, että B&C on nimenomaan köyhyyselokuva. Itse asiassa B&C toimii juonellisestikin aika tavalla samalla tavalla kuin La Terra Trema, eli varattomat päähenkilöt keksivät keinot vaurastua vaikka koko maata vaivaa suuri lama, mutta lopussa kaikki kapsahtavat katajaan. Ainoa ero on siinä, että Penn käsittelee päähenkilöitään myös populaarikulttuurisina legendoina, elämää suurempina hahmoina, mitä La Terra Treman kalastajat eivät ole omassa kulttuurissaan.

Scarfacessa taas päähenkilö jatkaa rikollisen uraa jenkeissä karkoituksen seurauksena. Ei musta missään vaiheessa väitetä että hän olisi ollut joskus köyhä.

Joo, olet oikeassa, Scarface ei kuulu tälle listalle. Muistelin sen Kuuba- jutskan merkityksen väärin.

ja Georgen köyhyys on kuule ihan hullua puhetta sekin. Vaatimaton elämä ehkä joo mutta se on eri asia kuin köyhä. Kamaan.

Joo joo, mutta edelleen pidän kiinni tästä. Tämä toki laajentaa köyhyyden käsitettä reilusti ohi haetun, se on selvä, mutta Ihmeellinen on elämän suhde rahaan ja rikkauksien hankkimiseen on niin erikoinen ja ainutlaatuisen kompleksinen, että minusta se on olennainen tässä yhteydessä. Missään nimessä se ei kuuluisi tähän keskusteluun, mikäli se olisi idealistisempi ja siitä uupuisi se sille ominainen ja niin harvinaislaatuisen herkkä kuvaus siitä hiuksenhienosta rajasta, mikä alemman keskiluokan ja köyhien välillä on. Tämä on varmaan kyllä aika henkilökohtainen tulkinta, mutta painotan sitä, että pidän elokuvasta todella paljon.

Edit: Voithan sä tietenkin väittää että kaikkien rikos/ryöstö/gangsteri-elokuvien taustamotiivina on köyhyys mutta se on väitteenä aika härski. Eikä pidä paikkaansa.

Pitäiskö tätäkin sitten kommentoida jollain tavalla?



Vastataan nyt kuitenkin: minusta kaikkien rikos/ryöstö/gangsteri-elokuvien taustamotiivina ei ole köyhyys. Mutta joidenkin on. Scarface oli huonosti valittu esimerkki.

Timo Koivusalon eittämättä paras elokuva eli Kulkuri ja joutsen, on eittämättä tulvillaan köyhyyttä. Myös Ron Howardin Far and Away (1992) kertoo köyhistä.

sorsimus ( 17.3.2006 22:13)

Edit: Voithan sä tietenkin väittää että kaikkien rikos/ryöstö/gangsteri-elokuvien taustamotiivina on köyhyys mutta se on väitteenä aika härski. Eikä pidä paikkaansa.

Pitäiskö tätäkin sitten kommentoida jollain tavalla? Sanotaan nyt vaikka, että tällaiset "nokkelat" yleistykset toisen keskustelijan kommenteista ovat se suurin syy miksen useinkaan antaudu väittelyihin tällä foorumilla. Väittelyssä molempien argumentoijien etu on yrittää parhaansa mukaan viedä keskustelua eteenpäin mieluiten toisenkin kantaa ja argumentteja sympatisoimalla, tuollaiset tölväisyt ovat minusta vastakeskustelijan aliarvioimista ja minkään mahdollisen väittelemällä saavutettavan hyödyn kannalta turhia.



Vastataan nyt kuitenkin: minusta kaikkien rikos/ryöstö/gangsteri-elokuvien taustamotiivina ei ole köyhyys. Mutta joidenkin on. Scarface oli huonosti valittu esimerkki.

Joo tsori, ei ollut tarkoitus pistää sanoja sun suuhun. Kelasin vaan just B&C:n ja Scarface ‑esimerkkien takia että sulla häämöttää tällainen tausta-ajatus takana. Hyvä ettei niin ollut. Ja sen verran olen valmis kompromissaamaan B&C:n kohdalla että toki pitäisi ottaa huomioon köyhyyden taso eri aikoina ja eri kulttuurisissa yhteyksissä. Tietty jenkkien lama-aika on köyhää, mutta mä miellän köyhyyden vähän rajumpana terminä: sellaisena että pitää oikeasti miettiä mistä saa seuraavan aterian – Kurosawan Donzokon ja Köyhän pikajunan tapaan. Toki näin oli lama-aikanakin, muttei se näy hirveästi B&C:ssa. Mulle se on kuitenkin hullun rakkauden kuvaus ja bandit-elokuva.



Jossain City of Godissa köyhyys on varmaan keskeinen alkukimmoke rikolliselle uralle, mutta sitten taas jossain Häjyissä on kyse jostain muusta. Oikeastaan suurimmalle osalle rikoselokuvia päämääränä on saada enemmän rahaa, eikä sillä ole juurikaan merkitystä paljonko sitä on alunperin. Kunhan sitä vaan saa vielä vähän enemmän.

Disco Studd ( 17.3.2006 15:16)

Goose ( 16.3.2006 12:33)

Stephen Daldry: Billy Elliot

Goose ( 17.3.2006 14:50)

Jarva: Yhden miehen sota

Niskanen: Elämän vonkamies

Niskanen: Nuoruuteni savotat

Ehei. Nämä eivät ole oikeita köyhyyselokuvia vaan pikemminkin työläiselokuvia (ehkäpä nämä ovat Gooselle yksi ja sama asia). On puutetta, mutta ei kuitenkaan absoluuttista köyhyyttä ja osattomuutta, ja perusahkeruus palkitaan. sosrsimuksen fanittama Ihmeellinen on elämä kuuluu samaan sarjaan.



Chaplinin tuotannossa on monia tragikoomisia köyhyyselokuvia. Mutualin lyhäreistä ainakin Siirtolainen ja Hiljainen katu, ja pitkistä leffoista about kaikki Pojasta Nykyaikaan.

Juu, kyllähän elokuvien henkilöillä menee hyvin taloudellisesti. On kerjäämistä ja yleistä pelkoa mitä huominen tuo tullessaan vai tuoko mitään. Todellakaan perusahkeruutta palkita näissä, pikemminkin päinvastoin. Olisikohan sinun aika katsoa uudelleen kyseiset elokuvat niin huomaisit miten rikasta elämää perheet viettävät. Siis rahallisesti.

Right on.

Noille Marienbadin mainitsemille core- köyhyys leffoille on muutenkin olennaista se, että köyhyys on niissä kaikkeen toimintaan vaikuttava olotila, sitä ei voi noissa esimerkkileffoissa kiertää, eikä se ole "vastoinkäyminen, joka on voitettava ennen elämässä menestymistä" niinkuin monessa jenkkileffassa.



Funtsin tossa, että amerikkalaisessa elokuvassa ei olla juuri koskaan menty sinne rakenteellisen, sosiaalisen köyhyyden lähteille. Syitä voisivat olla esim: tuonkaltainen lähestymistapa vaatii jonkinasteista vasemmistolaista näkökantaa, joka tietty on aika vieras etenkin amerikkalaiselle studio- elokuvalle. Yksi yhdistävä tekijä (ja amerikkalaisista köyhyyttä "sivuavista" elokuvista uupuva painotus on vielä se, että noissa ekan postauksen esimerkkileffoissa missään ei tarjota sinänsä mitään ratkaisua köyhyyteen, vaan kaikki alkaa aika synkkinä ja loppuu vielä synkempinä. Tämän takia ultimaattisten köyhyyselokuvien joukkoon ei oikeastaan voi laskea esim. Eisensteinin Lakkoa, koska siinä sosialismin ilosanoma kaiken taustalla asettaa lakkolaisten kärsimykset sellaiseen kontekstiin, että juuri se lopullinen pessimistinen, osin nihilistinenkin epätoivo ja toivottomuus ei tule samalla tavalla esiin.



Amerikkalaissa elokuvissa on myös kautta aikain suosittu yksilöiden (menestys)tarinoita, kun taas kunnon köyhyysleffa, kuten Marienbadin esimerkkiryppäästä voi nähdä, melkein aina vaatii jonkinlaisen laajemman kollektiivin jotta kaikupohja on "realistinen".



Amerikkalaisista köyhyyttä sivuavista leffoista täytyy kyllä vielä mainita pari: ehkä lähimmäs tuota sosiaalisen köyhyyden kuvausta päässee (ja en todellakaan ole nähnyt kaikkia amerikkalaisia elokuvia...) King Vidorin Our Daily Bread, jossa kuvataan pula-aikana kommuunifarmin perustavia työttömiä. Tässäkin köyhyys ja sen ote on tavallaan toissijainen teema, tärkeämpi focus tekijöille on ollut idealismin köyhyyden törmäys. Mutta Our Daily Bread on siksikin harvinainen Amerikkalainen köyhyyselokuva, että se kertoo aikalaistapahtumista, eli se on tehty pula- ajan aikana. Tämähän on myös yksi noiden vasemmistolaisten core- köyhyysleffojen tyyppipiirre.



Olennaisin amerikkalainen köyhyysleffa lienee kuitenkin Preston Sturgesin Sullivan's Travels, joka tietääkseni ainutlaatuisella tavalla pui juuri sitä pulmaa, että miksei amerikkalainen studioelokuva käsittele enemmän köyhien asioita. Taustalla tässäkin on nimenomaan tuo 30-luvun pula-aika. Niille, jotka eivät elokuvaa tunne: Joel McCrean esittämä päähenkilö on (pyrkyris- idealistinen) elokuvaohjaaja Sullivan, joka päättää jättää makean elämän Hollywoodissa ja jalkautua pula-ajan kulkureiden pariin tekemään tutkimustyötä tulevaa elovaansa varten.



*Spoilaus- alert*



Seikkaillessaan Sullivan kolkataan ja menettää muistinsa ja todella joutuu taistelemaan hengestään. Värikkäiden vaiheiden jälkeen Sullivan tervehtyy ja palaa Hollywoodiin tekemään elokuvansa. Mutta matkalla hän on oppinut sen verran, että ymmärtää alkuperäisen hankkeensa (köyhyysdraaman) olevan pelkkää sosiaalipornoa ja eksploitaatiota ja päätyykin tekemään komedian, joka hänen mielestään on oikeasti kärsiville ja köyhille amerikkalaisille parasta terapiaa.



*end of spoilaus- alert*



Sturgesin elokuva lienee tosiaankin syvällisin pohdinta elokuvan viihdeluonteen ja valistus/sivistys/opetus/taide- luonteen ja yhteiskunnan suhteista.