Miten pisteytätte elokuvan?

Aika moni kuittaa keskustelun tässäkin luettelemalla joukon tähtiä. Mitä ihmettä tekisitte, jos kaikkea ei voisi muuttaa taulukoksi, hymiöksi, numeroksi, etc. ?

Antti Tohka ( 11.1.2006 15:21)

Aika moni kuittaa keskustelun tässäkin luettelemalla joukon tähtiä. Mitä ihmettä tekisitte, jos kaikkea ei voisi muuttaa taulukoksi, hymiöksi, numeroksi, etc. ?

Ilmeisesti ne pitäisi muuttaa polleiksi?

Lazer ( 11.1.2006 15:25)

Antti Tohka ( 11.1.2006 15:21)

Aika moni kuittaa keskustelun tässäkin luettelemalla joukon tähtiä. Mitä ihmettä tekisitte, jos kaikkea ei voisi muuttaa taulukoksi, hymiöksi, numeroksi, etc. ?

Ilmeisesti ne pitäisi muuttaa polleiksi?

Se olisi varmasti sellainen tapa keskustella, että vähän laiskempikin jaksaisi ottaa osaa. Ongelmana saattaa olla se, ettei polligeneraattori välttämättä hyväksy kovin pitkiä lauseita.

Antti Tohka ( 11.1.2006 12:34)

Mielestäni vastenmielisin tapa tähdittää elokuva on ns. tähtivaeltajatyyli *(****) tai * tai ***** (mielentilasta riippuen). Tämähän osoittaa sen, että arvioijan ei olisi alunperinkään pitänyt ryhtyä arvostelijaksi. Varsinkin jos on mahdollisuus käyttää 2000-3000 sanaa mielipiteensä selittämiseen, miksi pitää loppumetreillä heittäytyä päättämättömäksi lampaaksi.

Eniten tässä Jerrman-metodissa ärsyttää se, että jossain vaiheessa kaikki Tähtivaeltajan dvd-palstalla arvostellut huonot elokuvat alkoivat saada samoja pisteitä. Huonoudessakin on sen verran eroja, etteivät kaikki räpellykset voi mitenkään olla yhtä viihdyttäviä. Ehkä sillä on vaan sellainen tapa jumiutua tiettyihin juttuihin, minkä huomaa kirjoituksissa toistuvasti esiintyvistä ilmauksistakin.



Itse pisteytän elokuvat genrerajoista riippumatta ihan omantunnon mukaan, eli olen samoilla linjoilla kuin monet muutkin. Seurauksena on tietysti ulkopuolisen silmissä omituisia vertailupareja, kuten Sixth Sense * ja In the Army Now *****. Esimerkkiäimistelijä Humphrey on tietysti pikemminkin päinvastaista mieltä, mutta jos ns. paremmin tehty Sixth Sense on juonellisesti surkea ja aiheuttaa suoranaista vitutusta, niin onhan se täysin loogisesti huomattavasti huonompi kuin ääliömäinen mutta erittäin hauska In the Army Now, joka sentään täyttää viihteellisen tarkoituksensa, vaikkei sen julkinen kehuminen noudattaisikaan yleistä hyvää makua.



Tähditys sinänsä on suuntaa antavana ihan hyvä järjestelmä (puolikkaiden kanssa hieman tarkempi), sillä sen tuntevat suurin piirtein kaikki ja aina ei jaksa/ehdi vääntää seikkaperäistä analyysiä näkemästään.

C.W. Leadbeater ( 11.1.2006 16:23)

Antti Tohka ( 11.1.2006 12:34)

Mielestäni vastenmielisin tapa tähdittää elokuva on ns. tähtivaeltajatyyli *(****) tai * tai ***** (mielentilasta riippuen). Tämähän osoittaa sen, että arvioijan ei olisi alunperinkään pitänyt ryhtyä arvostelijaksi. Varsinkin jos on mahdollisuus käyttää 2000-3000 sanaa mielipiteensä selittämiseen, miksi pitää loppumetreillä heittäytyä päättämättömäksi lampaaksi.

Eniten tässä Jerrman-metodissa ärsyttää se, että jossain vaiheessa kaikki Tähtivaeltajan dvd-palstalla arvostellut huonot elokuvat alkoivat saada samoja pisteitä. Huonoudessakin on sen verran eroja, etteivät kaikki räpellykset voi mitenkään olla yhtä viihdyttäviä. Ehkä sillä on vaan sellainen tapa jumiutua tiettyihin juttuihin, minkä huomaa kirjoituksissa toistuvasti esiintyvistä ilmauksistakin.

Kyllä se viihdyttävyyden taso tulee yleensä niissä teksteissä selväksi.

Jarno Miettinen ( 11.1.2006 16:33)

C.W. Leadbeater ( 11.1.2006 16:23)

Eniten tässä Jerrman-metodissa ärsyttää se, että jossain vaiheessa kaikki Tähtivaeltajan dvd-palstalla arvostellut huonot elokuvat alkoivat saada samoja pisteitä. Huonoudessakin on sen verran eroja, etteivät kaikki räpellykset voi mitenkään olla yhtä viihdyttäviä. Ehkä sillä on vaan sellainen tapa jumiutua tiettyihin juttuihin, minkä huomaa kirjoituksissa toistuvasti esiintyvistä ilmauksistakin.

Kyllä se viihdyttävyyden taso tulee yleensä niissä teksteissä selväksi.

Tulee tulee, mutta "* tai *****" on kokenut silti melkoisen inflaation. Olisi joskus edes "* tai ****", kuten tekstistä voisi päätellä.

C.W. Leadbeater ( 11.1.2006 16:42)

Jarno Miettinen ( 11.1.2006 16:33)

C.W. Leadbeater ( 11.1.2006 16:23)

Eniten tässä Jerrman-metodissa ärsyttää se, että jossain vaiheessa kaikki Tähtivaeltajan dvd-palstalla arvostellut huonot elokuvat alkoivat saada samoja pisteitä. Huonoudessakin on sen verran eroja, etteivät kaikki räpellykset voi mitenkään olla yhtä viihdyttäviä. Ehkä sillä on vaan sellainen tapa jumiutua tiettyihin juttuihin, minkä huomaa kirjoituksissa toistuvasti esiintyvistä ilmauksistakin.

Kyllä se viihdyttävyyden taso tulee yleensä niissä teksteissä selväksi.

Tulee tulee, mutta "* tai *****" on kokenut silti melkoisen inflaation. Olisi joskus edes "* tai ****", kuten tekstistä voisi päätellä.

Mulle tulee tuollaisesta pisteytyksestä sellainen käsitys, että arvostilija diggaa leffasta ihan kybällä, mutta sitten tajuaa ettei erikoistehosteet olekaan kuin suoraan Bruckheimerin leffasta ja nolostuu innostustansa.

Yksi tämän keskustelun tarkoitus oli myös tuoda esille juuri se, miten elitistinen metakatsoja arvottaa elokuviin lisäarvoa sellaisten seikkojen vuoksi, mikä ei ole tekijöiden ansiota. Kyse ei ole ainoastaan matalabudjettisista pyllistyksistä vaan myös suurenbudjetin mielipuolisuudesta. Kuinka paljon joku poliittinen epäkorrektiuskin ihmisten vaakakupissa täällä painaa, paljon.

Ylivoimaisesti paras keksimäni arvosteluskaala on

– koska sillä pystyy havainnollistamaan elokuvan katsomisen aiheuttaman vitutuksen/nautinnon ottamatta kantaa hyvyyteen tai huonouteen. Luovuin kuitenkin tuosta käytännöstä kun hymiöiden yleetön latelu viesteihin näyttää aika typerältä. Arvosana 1-10 on OK, ei tarvitse jakaa mitään ärsyttäviä puolikkaita tähtiä, mutta on vaikea tehdä eroa todella köyhän ja todella ärsyttävän leffan välille. Esim. Ninja vs. Ninja ja Pelon maantiede ovat molemmat 1/10-kamaa mutta toinen ja toinen .

Pisteyttämisestä on kadonnut mielekkyys kahdenlaisten elokuvien takia: yhden tai kahden tähden tekeleiden, joissa on hetkellisiä neronleimauksia ja niiden, jotka mieltää kaikin puolin taidokkaasti tehdyiksi, mutta esim. itse aihe ei hirveästi kiinnosta. Jos ei viitsi heittää mitään referenssiä kehiin, niin jätän mieluummin pisteet antamatta.

Yhdestä viiteen tähteä on ihan kelpo skaala jos jotain on pakko käyttää mutta tuo täydet viisi on kokenut pahan inflaation, se pitäisi heittää vain poikkeustilanteissa. Viime vuoden elokuvista mulle tulee mieleen äkkipäätä vain Steve Zissou, siinä oli omaperäisyys – viihde ja Bill Murray ‑arvot kohdallaan.

Genre ei sinänsä ole minusta kovin hedelmällinen lähtökohta arvioille mutta voin myöntää suoraan että musikaalien ja artisokkaelokuvien kohdalla mulla on aina perusnegatiiviset ennakkoluulot vahvasti päällä

Antti Tohka ( 11.1.2006 16:49)

C.W. Leadbeater ( 11.1.2006 16:42)

Tulee tulee, mutta "* tai *****" on kokenut silti melkoisen inflaation. Olisi joskus edes "* tai ****", kuten tekstistä voisi päätellä.

Mulle tulee tuollaisesta pisteytyksestä sellainen käsitys, että arvostilija diggaa leffasta ihan kybällä, mutta sitten tajuaa ettei erikoistehosteet olekaan kuin suoraan Bruckheimerin leffasta ja nolostuu innostustansa.

Nimenomaan! Arvostelija ei uskalla tulla ulos kaapista ja myöntää oikeasti nauttivansa roskasta.

Mitä omaan pisteytykseen tulee niin kuten useimmat arvostelen elokuvat yleensä fiiliksen mukaan, useimmiten liiallinen analysointi tuntuu jotenkin väkinäiseltä.

Mulla on sellainen periaate, että

elokuvaa tulee arvottaa sen mukaan miten se onnistuu siinä, mitä se yrittää olla.



Tähditykset eivät siis ole suoraan verrattavissa keskenään, jos vaikkapa annan Ruckukselle 4 starbaa ja vaikkapa Dirty Harrylle kaksi, niin se ei tarkoita, että olisin sitä mieltä, että Ruckus on joka tavalla kaksi kertaa niin hyvä leffa kuin DH. Ruckus on vaan onistuneempi esimerkki sen saavuttamisesta mihin minusta kyseisillä voimavaroilla voi päästä ja mitä on tavoiteltu.



Ongelmallisinta on tietty kalkkunoiden arvottaminen, koska "niin huono, että on hyvä"- mekanismi ei mahdu lineaariseen 1-5 starbaa- asteikkoon. Tätä ongelmaa en ole vieläkään pystynyt ratkaisemaan millään järkevällä tavalla, kalkkunoista saatava nautinto on niin täysin erilaista kuin muista leffoista saatu. Toisaalta, jos tuon ensimmäisen lauseen vie äärimmäiseen merkitykseensä, kalkkunoillekin voisi antaa pisteitä siltä pohjalta, miten hauska elokuva on suhteessa huonouteensa.



Oman vaikeutensa kaltaiselleni vitun hipille tuottaa vielä poliittinen epäkorrektius, kyllä minut jättää kylmäksi elokuva, jonka message on pönkittää sellaisia arvoja, joita en itse jaa tekijöiden kanssa. Esimerkkinä vaikkapa Audition. Tämä koskee kyllä oikeastaan vaan uutta eli aikalaiselokuvaa, koska vanhemmat elokuvat muuttuvat useimmiten harmittomiksi artefakteiksi, jotka peilaavat tekoaikaansa ja muuttuvat osaksi kultturista kudosta. Toisaalta vanhemmissakin elokuvissa esiintyy joskus niin häiritsevää taantumuksellisuutta, että joskus niistäkin putoaa sen takia pointseja, esim juuri Dirty Harry.



Ei mua häiritse jossain 60-70- luvun italoissa yksipuolinen naiskuva, rotunäkemys ym. puritanismi yhtään, mutta esim. uudessa Hollywood- elokuvassa sellainen taantumuksellisuus tiputtaa kyllä raskaasti arvosanaa



Osaltaan tuo maailmankatsomuksellinen pisteyttäminen varmasti toimii hyvin samalla tavalla kuin edellä mainitut fiilis- pisteyttämiset.

Tuomas Laasanen ( 11.1.2006 18:17)

Pisteyttämisestä on kadonnut mielekkyys kahdenlaisten elokuvien takia: yhden tai kahden tähden tekeleiden, joissa on hetkellisiä neronleimauksia ja niiden, jotka mieltää kaikin puolin taidokkaasti tehdyiksi, mutta esim. itse aihe ei hirveästi kiinnosta. Jos ei viitsi heittää mitään referenssiä kehiin, niin jätän mieluummin pisteet antamatta.

Petteri von Bagh sanoi jossain 80- luvun haastattelussa musta helvetin hyvin Speden Hirttämättömistä. Lause meni jotenkin näin, "Onhan se monella tasolla aivan surkea elokuva, mutta kohtaus missä miehet viettävät iltaa leirinuotion äärellä on niin kertakaikkisen tunnelmallinen, että se nostaa elokuvan ohi kaikkien mitättömyyksien, joissa ei ole yhtään mitään kuin kliininen, teknisesti taitava toteutus".



sorsimus sanoi kerrankin jotain fiksua, paitsi ymmärsi oman neronleimauksensa rajoitukset heti seuraavassa kappaleessa.

Pisteytys perustuu laajasti käsitettyyn viihdyttävyyteen, eli elokuvan kykyyn pitää otteessaan, kiehtoa mieltä, ällistyttää jne., mikä voi tapahtua monella tavalla. Genreillä ja teknisellä tasolla ei ole mitään merkitystä. ”Fist of Fear, Touch of Death” ja ”Harakiri” ovat molemmat yhtä hyviä, viiden tähden elokuvia koska niillä on tuo kyky maksimissaan. Pelkkä fiilispohjalta arvostelu on aika tylsää, kai sitä edes pitäisi pyrkiä jonkinlaiseen objektiivisuuteen ja yrittää analysoida minkä takia joku leffa aiheuttaa itsessä vitutusta. Tällaiset ”Sixth Sensen juoni on ihan paska” –tyyppiset kommentit eivät kerro yhtään mitään elokuvasta eikä kommentin esittäjästä ja niitä on ikävä lukea.

Siis elokuvan pisteytän fiiliksen mukaan taiteelliset arvot ja viihdearvot painavat puntarissa yhtä paljon esim. Seitsemän samuraita ja Die Hard 2 saavat minulta molemmat täydet pisteet vaikka ovatkin täysin erilaisia ja erilailla hyviä. Myöskin roskaelokuva voi olla erittäin viihdyttävä vaikka olisi muuten * kamaa voivat pisteet nousta jopa huimaan ***½ jos elokuvan katsomisesta nauttii onko sillä väliä onko kyseessä ranskalainen taide-elokuva vai italialainen kannibaaliraina koska elokuvanautinto ja elokuvan esiintuomat tunteet ratkaisevat. Esimerkiksi Flesh + Blood on Verohoevenin harkituin ja taiteellisin elokuva muttei siltikään paras. Kangaroo jackit jne. on sitten asia erikseen. P.s. tulipas taas sekavaa tekstiä.