Hanskan kommentista toisaalla tuli mieleen se, miten vaikeaa elitistisen elokuvafanaatiikon on pisteyttää elokuvat. Itse olen aina ollut pisteyttämistä vastaan, mutta ymmärrän toisinaan tarpeen tähänkin.
Mielestäni vastenmielisin tapa tähdittää elokuva on ns. tähtivaeltajatyyli *(****) tai * tai ***** (mielentilasta riippuen). Tämähän osoittaa sen, että arvioijan ei olisi alunperinkään pitänyt ryhtyä arvostelijaksi. Varsinkin jos on mahdollisuus käyttää 2000-3000 sanaa mielipiteensä selittämiseen, miksi pitää loppumetreillä heittäytyä päättämättömäksi lampaaksi. Tietysti vielä vastemmielisempää on seurata muiden mielipiteitä, mutta silloinhan kyse ei ole omasta arviosta vaan muiden kopioinnista.
Hanskan lähestymistapa oli sinänsä hyvin specifinen genrerajojen sisällä tapahtuva arviointi. Jos joku elokuva on erinomainen tyhjäpääkomedia, niin miksi sille ei voisi antaa hyviä bojoja, vaikka se Zitisen Ganeen verrattuna olisikin kehno elokuva.
Itse olen pyrkinyt arvioimaan elokuvat budjetin, innovatiivisuuden, teknisen toteutuksen ja elokuvan herättämän tunnneärsykkeen perusteella. Tietysti tällöinhän pikkubudjetin elokuvat ovat tietyllä tavalla etulyöntiasemassa, koska niukkuus johtaa usein runsauteen ja päinvastoin. Referenssinä käytän elokuvia genrerajojen sisällä ja tämän jälkeen suhteutan arvion kaikkeen aikaisemmin kokemaani. Tunneärsykkeen muoto on ehkä se olennaisin iän puolesta muuttuva tekijä. Esim. paljon palstatilaa täällä saanut Terminator 2 oli aikoinaan huikea elämys, mutta se on kestänyt aikaa todella huonosti. Nykyään en kykene sitä katsomaan ollenkaan. Tämän perusteella T3 on parempi elokuva.