Deadwood

QCine ( 18.1.2007 23:52)

Olen täysin samaa mieltä. Mitä ihmeen shakespearea ne ovat ruvenneet heittämään tässä kakkoskauden aikana, onko tuo perkeleen korukielisyys ollut yhtä vahvaa jo ykköskaudella?

Jepjep.



Bullockin ja vaimokkeen dialogit ovat jo useamman kerran tuottaneet näppylöitä. Sama juttu hotellissa asustavan lesken verbaaliakrobatian kanssa, mitä helvetin pointtia siinä on laittaa hahmoille niin polveilevat replat että katsojakin kyllästyy? Swearegen on jotenkin säilyttänyt nasevan puhetyylinsä, mutta välillä senkin puheet onnistuu särähtämään.



Koko porukka on alkanut puhua kuin E.B. Farnum, mikä ei ole hyvä asia.





Sarjaa jaksaa kyllä seurata siitäkin huolimatta, mutta valitettavaa moinen kikkailu kyllä on.

Meno palasi pirteämmäksi, kun Swearengen palasi elävien kirjoihin. Hänestä on vaan tehty ihan liian sympaattinen tällä kaudella. Alilta odottaisi nyt jotain isoa ja ilkeää tekoa, jota ei voi heti selittää hyväksyttäväksi.

QCine ( 18.1.2007 23:52)

Olen täysin samaa mieltä. Mitä ihmeen shakespearea ne ovat ruvenneet heittämään tässä kakkoskauden aikana, onko tuo perkeleen korukielisyys ollut yhtä vahvaa jo ykköskaudella?

Tex Willer kavereineen puhuu myös luonnottoman kiemuraisin lausein. Siinä saattaa olla tosin kysymys omaan näppäryyteensä sotkeutuvasta suomentajasta.

Benny Blanco ( 3.2.2007 14:54)

Meno palasi pirteämmäksi, kun Swearengen palasi elävien kirjoihin. Hänestä on vaan tehty ihan liian sympaattinen tällä kaudella. Alilta odottaisi nyt jotain isoa ja ilkeää tekoa, jota ei voi heti selittää hyväksyttäväksi.

Tex Willer kavereineen puhuu myös luonnottoman kiemuraisin lausein. Siinä saattaa olla tosin kysymys omaan näppäryyteensä sotkeutuvasta suomentajasta.

Jotakuinkin samoja ajatuksia ihmisillä näyttäisi olevan kakkoskauden suhteen. Viime jaksossa pelkäsin koko ajan, että Swearengen tulee sittenkin sen pikkupojan hautajaisiin – hieman myöhässä... oli ihan rippikoulua koko jakso hautajaisineen kaikkineen. Ehkä juuri se on kakkoskauden ongelma: heti kun jotain pientäkin sattuu, niin sitä jäädään märehtimään jaksokaupalla. Olisiko ykköskausi ollut liikkuvampi? On myös hankala uskoa, että kokonainen deadwood hiljenisi lapsen kuoleman edessä, kun puolentoista kauden verran on pedattu sekä alleviivattu villin lännen suoraa kovaotteisuutta ja likaista peliä? Mitä seuraavaksi? Löytääkö Al Swearengen pöytälaatikostaan viskipullon sijaan söpöjä koiranpentuja, jotka saavat hänet tekemään parannuksen, mitä sitten vetkutetaan koko kolmoskausi?



Taidan ruveta ymmärtämään, miksi sarja ei jatku enää kolmoskauden jälkeen. Hahmogalleria ei nyt oikein pysy hyppysissä.



(Muka)näppäristä suomennoksista puheen ollen, ja jopa hieman aiheeseen liittyen: jos mahdollista, niin hakekaapa ärrältä 400-sivuinen, vuoden 2007 kulttuuriteko, Jonah Hex ‑länkkärisarjakuvaraamattu. 11 euroa, ei paha! Moog Konttisen suomennos on mielestäni loisteliasta, mutta ehtinyt jo jakaa mielipiteitä...

Mutta jos tästä kakkoskaudesta jotain oikein positiivista hakemalla hakee, niin Calamity Janen paluu on varmasti ilahduttanut kaikkia. Viime jakson kylpykohtaus oli erikoisherkkua. Janella oli aika suora ja kapea kiitorata. En tiennytkään, että jo 1800-luvulla harrastettiin sellaista.

Mainitaan nyt täälläkin, että eilenhän alkoi Deadwoodin kolmoskausi samaan syssyyn. Ensimmäinen jakso ei ainakaan vielä mainittavasti petrannut kakkoskaudesta. Jännite sarjassa on laimennut, kun Bullock ja Swearengen joutuvat sietämään toisiaan liikaakin.

Yhtä Powers Boothen huorista muuten näyttelee miehen tytär, Parisse Boothe.

sic. ( 29.1.2007 13:41)

QCine ( 18.1.2007 23:52)

Olen täysin samaa mieltä. Mitä ihmeen shakespearea ne ovat ruvenneet heittämään tässä kakkoskauden aikana, onko tuo perkeleen korukielisyys ollut yhtä vahvaa jo ykköskaudella?

Jepjep.



Bullockin ja vaimokkeen dialogit ovat jo useamman kerran tuottaneet näppylöitä. Sama juttu hotellissa asustavan lesken verbaaliakrobatian kanssa, mitä helvetin pointtia siinä on laittaa hahmoille niin polveilevat replat että katsojakin kyllästyy? Swearegen on jotenkin säilyttänyt nasevan puhetyylinsä, mutta välillä senkin puheet onnistuu särähtämään.



Koko porukka on alkanut puhua kuin E.B. Farnum, mikä ei ole hyvä asia.





Sarjaa jaksaa kyllä seurata siitäkin huolimatta, mutta valitettavaa moinen kikkailu kyllä on.

Tästä http://www.youtube.com/watch?v=EsPYJIat0lo voi hakea lievennystä tuskaan...

Jos Shield on viime jaksoissa hiukan laimentunut, niin Deadwoodissa on ollut lievää piristymistä. Ei tässä ensimmäisen kauden sfääreihin olla päästy, mutta kuitenkin... Ja kyllä eilisessä jaksossa ollut perinteinen, mutta kohtuullisen brutaali tappelukohtaus vaan piristi kummasti. Kun muuten sarja on keskittynyt viime aikoina vain kielelliseen iloitteluun ja kunnollinen jännite on puuttunut.

Sanotaanko näin, että vitutti kun tämän viikon jakso loppui niin mehukkaaseen kohtaan.

Taso on taas noususuhdanteessa.

Tänään Deadwoodin finaali!

Humphrey Bogart ( 2.5.2007 15:20)

Tänään Deadwoodin finaali!

Finaali ja finaali, tästähän on vielä tulossa kaksi tv-elokuvaa. Mikäli niitä edes koskaan tehdään.

No kylläpä lässähti.

Sanotaan nyt provosoivasti, että pirun hyviä sarjoja nykyään tehdään, mutta ei niitä lopettaa osata. Ihme patchaamista tuo jälkikäteis-tv-elokuvameininki. Toisaalta, Deadwoodin kohdalla ei käsittääkseni tiedetty kolmoskauden lopussa, että sarja lakkautetaan?

Toisaalta ymmärrän hyvin, että omat hankaluutensa on lopettaa järkevällä tavalla sarja, jossa on varmaan viisikymmentä henkilöä. Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö kaikki hahmot kerätä samaan kuvaan, ja kaikki alkaisivat vilkuttaa katsojille, että kiitos kun katsoitte, Happy Days ‑tapaan? Kun ei mitään suurta aseellista välienselvittelyäkään voinut toteuttaa ilmeisen historiallisista syistä.



Olisi tätä voinut sittenkin vielä jatkaa. Orastavat jutut jäivät harmillisesti ilmaan. Viiksekkäitä saluunanpitäjiä tulee ikävä.

pallonaama ( 3.5.2007 10:22)

No kylläpä lässähti.

Juu, paikoitellen saatiin tiivis tunnelma viimeisessä jaksossa, mutta hiukan kyllä jäi hampaankoloon lopetuksesta. Ehkä olisi ollut syytä unohtaa historialliset tarkkuudet, eivät ne ole ennenkään kirjoittajia kahlinneet. Hearst kyllä kuuluu tv-historian vittumaisten tyyppien Hall of Fameen.



Yhteenvetona voisi todeta, että ygöskausi oli hyvää, jopa loistavaa matskua. Kakkoskaudella kynnettiin paikoitellen niitä kuuluisia pohjamutia ja kolmoskaudella hiukan taas piristyttiin. Kuitenkin viimeinen kausikin oli kokonaisuutena aika tasapaksu, muutamia hienoja hetkiä mutta muuten aika keskinkertaista kamaa. Eniten tässä kolmoskaudessa alkoi puuduttamaan teatteriväen toilaukset. Brian Coxista kyllä näyttelijänä diggaan, mutta muuten mielenkiinto aina lopahti, kun nämä teatterihahmot pääsivät esille.

Olisin kyllä jotain isompaa showdownia odottanut, kun sitä koko kolmoskausi pedattiin ja oikeastaan vain sen takia jaksoin koko sarjaa enää katsoa. En kyllä tiedä montakaan sarjaa, jossa taso olisi mennyt näin nopeasti alaspäin. Ykköskausi oli timanttia, kakkonen ja kolmonen joutavaa vetkuttelua, jonka sekaan saattoi silloin tällöin mahtua tähtihetkiäkin. Haiskahtaa vähän siltä, että tekijöiltä olisi ideat loppuneet kesken ja sitä pitää sitten paikata vetkuttelulla ja turhilla henkilöhahmoilla. Totaalisen epäkiinnostavan teatteriväenkin funktio tuntui lähinnä olevan tarinankuljetuksen hidastaminen. Aina kun tapahtui jotain mielenkiintoisempaa, niin leikattiin teatterihahmoihin ja taas saatiin jaksoa pidennettyä.

Niinpä niin.

Alkoi jo huvittaa kun jaksojen lopetukset alkoivat olla joko







tai







Lopulta, kun koko sarjan kestoa on venytetty niin iloisesti, että 5-6 jaksoa olisi voinut jo pudottaa pois kerronnan tiivistämiseksi, homma pistetään poikki tyyliin 'tämä oli sitten tässä'.