Sam 'The Man' Peckinpahin paras

Goose 19.5.2009 10:52
Humphrey Bogart ( 19.5.2009 10:40)
^

Mitäs tosta on oikein leikattu?




Kun ajetaan letkassa ja tämä kuvernöörin kätyri Chuck Arnold tekee haastatteluja. Näissä leikatuissa versioissa hän ei keskustele, kuin Rubber Duckin kanssa mutta täydellisessä versiossa hän juttelee usean truckerin kanssa ( n. 3 min).
CaseyRypäle 9.1.2010 18:47

sarjataulukko runkosarjan osalta





1. The Wild Bunch

2. Bring Me The Head Of Alfredo Garcia

3. The Getaway

4. Straw Dogs

5. Deadly Companions

6. Cross Of Iron

---------------

7. Pat Garrett & Billy the Kid

8. Convoy

9. Ballad Of Cable Hogue

10. Ride The High Country

----------------

11. Major Dundee

12. Junior Bonner

13. The Killer Elite

-----------------

14. The Osterman Weekend



Major Dundee pullahti niukasti säälipleijareista ulos.

Deadly Companions painoi runkosarjassa tasaisen vahvasti ja hieman yllättäen otti suoran playoff-paikan.

The Wild Bunchin mestaruutta voi pitää varmana. Voittajaveto tarjoaa 1.10

Ostermanin siisoni meni penkin alle ja hieno takaa-ajokohtauskaan ei pelastanut.

Karsii divariin. Vastaan tulee Jinxed! (1982) (uncredited), joka on arvoitus
Jeremias Rahunen 14.5.2010 08:36
Goose ( 20.4.2009 10:30)
The Killer Elite ***½

Henkilökohtaisesti ei ole ikinä kuulunut sinne Sam "The Man" elokuvien kirkkaimpaan kärkeen. Mutta ehkä juuri nyt 2009 katsottuna tästä sai paljon enemmän irti, kuin aikaisempina vuosina. Onhan tämä jälleen kerran perus ajatukseltaan kaikessa mielikuvituksellisuudessa lähempänä nykypäivää, kuin ikinä. Tällä ajan takaa George W. Bush, Jr. aikaisia salaisia CIA:n toimia. Ei tapahtunut salaisia vankilentoja halki Euroopan, ei yliammuttuja kuulustelu strategioita ja epäilemättä todellisen CIA:n sisällä on tapahtunut myös hämäriä tekniikoita oman uran pönkittämiseen. Myös elokuvan lopullisen mission voi helposti mukauttaa tähän päivään esim. Thaimaan tai Tiibetin muodossa.

The Killer Elite oli kyllä vuosikymmeniä aikaansa edellä martial arts kuvaus tyylillään. Peckinpah sovelti oman toimintansa nopeilla leikkauksilla yhdistettynä hidastuksiin, jollaista ei varmasti oltu aikaisemmin nähty länsimaalaisissa taistelulaji elokuvissa ennen vuotta 1975, tosin eipä niitä montaa oltu vielä tehtykään siihen mennessä. Tapporyhmän perinteiset toimintakohtaukset ovat myös suu auki katseltavaa. Vaikka ne eivät tarjoile mitään uutta varsinkaan Bring Me the Head of Alfredo Garcian jälkeen ovat ne silti mykistävää katseltavaa. Vuoden 1988 TV-esitys oli kova juttu, sillä suuren Warnerin julkaisusta huolimatta kasetti ei ollut niitä yleisimpiä, ei ainakaan kotinurkilla. Itse asiassa en ole vielä tähänkään päivään mennessa pidellyt käsissä kyseistä kasettia.




Komppaan Goosea ja ***½ tähteä täältäkin. Kokonaisuudessa nautittava elokuva, joka ei kuitenkaan nouse Peckinpahin parhaimmistoon. Casting on kohdallaan, tarina toimii riittävän hyvin ja myös mielestäni leikkaus toimii hyvin taistelukohtauksissa. Tietämättä mitään elokuvan taustoista, niin tuntuu kyllä aika selvältä että jostain syystä tässä pottuillaan ninjoille ja nostetaan arvoon nämä karskit jenkkimiehet kuten joku totesikin edellä. Se mikä syö arvosanaa, on juuri tämä sarkastinen huumori, joka parissa kohtauksessa tuntuu olevan kuin eri elokuvasta ja syö kokonaistunnelmaa. Siitä huolimatta suositeltavaa katsottavaa.
Jeremias Rahunen 12.6.2011 20:53
Goose ( 16.8.2008 06:00)
Junior Bonner

Huima asenne muutos on tapahtunut sitten nuoruus vuosien, jolloin vuokrattu kasetti tuotti hurjan pettymyksen McQueen ja Peckinpah nimistä huolimatta. Kyseessä on kuitenkin vahva itsenäisten miestenelokuva, jolla on myös väkeviä filosofisia asioita puitavana. Jr. Bonner rodeo ratsastajien parhaimmistoa isänsä jalan jäljillä, jonka elämän arvot pyörivät sataprosenttisesti rodeon ympärillä. Ei rahasta, ei kilpailusta isän mainetta vastaan, ei kunniasta vaan itsensä voittamisen puolesta. Junior Bonner antaa myös paljon lisä-arvoa Peckinpahin Convoy elokuvalle, jota on pidetty ohjaajan uralla pelkästään leipätyönä ilman minkäänlaista kunnianhimoa. Voi ollakin näin mutta Junior Bonnerilla ja Convoyllä on niin paljon yhteisiä tekijöitä ja kohtauksia, jotka kielivät hyvinkin paljon siitä, että Convoyssa ollaan kuitenkin tehty hyvin määrätietoisesti aitoa Peckinpah elokuvaa.

Scanboxin julkaisema DVD on rikos yhteiskuntaa vastaan! Alun mieletön laajakangaskuva mosaiikkeineen pannataan olemattomaan kokoon ja muotoon.




***



Itselleni tämä oli pettymys ja meni näkemieni Peckinpah-elokuvien hännille. Katselukokemuksena tylsä vaikka toki esim. näyttelijätyöskentely ja ohjaus / leikkaus olivatkin tutta Peckinpahia nimenomaan hyvässä mielessä (josta antamani tähdet tulevat). Mutta kun tarina ei kiinnosta eikä vedä mukaansa millään tasolla niin lusimiseksihan tämä pitkälti meni. Ei mitään koukkua, eikä oikein mistä tarttua kiinni. Rodeokuvauksena ja Goosenkin mainitsemana miehisen maailman esittämisenäkin tämä jäi itselle hieman vajaaksi, vaikka toki rodeokohtaukset olivat hyviä. Kokonaisuutena vaan niin jännitteetön että tuskinpa tulee katsottua enää uudestaan.
Meller 17.6.2011 18:01

Sekä muistissa että yleissivistyksessä on aukkoja yleisesti vähäisempinä pidettyjen Peckinpahien osalta, pääteokset ovat kaikki olleet sen verran unohtumattomia että niitä uskaltaa tässä kontekstissa kommentoida.



Ja kun sitä itselle parasta ja vaikuttavinta Peckinpahia haetaan, kyllä oma valinta on kirkkaasti Straw Dogs. Kokemus oli joskus ensinäkemältä teeveestä unohtumattoman kova, eivätkä uusintakierrokset ole sen tähteä himmentäneet, päinvastoin. Raadollisen huima tulkinta ihmisluonnosta.



Kakkos-palkintopallia valtaamassa ovat sitten melko tasalukemissa Bring Me the Head of Alfredo Garcia ja The Wild Bunch. Pronssia ottavat tasaväkisessä hengessä Pat Garret & Billy The Kid, Cross of Iron ja Ride the Wild Country. Niukka nelossija Ballad of Cable Hoguelle.