Sam 'The Man' Peckinpahin paras

Kyllä se mulle on The Wild Bunch. Levotonta äijäilyä:

Puta!, Bitch! Kakkosena tulee Pat Garrett & Billy The Kid, josta jäänyt mieleen erittäin hieno kohtaus jossa äijä kuolee, vaimo itkee ja Knockin' on heaven door soi. Iron Crossin loppu jäi kummittelemaan mieleen pitkäksi ajaksi ja ..."and I will show you where the iron crosses grow"-kohta myös.

Antti Tohka ( 3.1.2006 12:01)

Osterman Weekend on kyllä paskin ja Junior Bonner tylsin.

Voiko tuohon sanoa enempää? Vittu et toi vitun Osterman on niin tönkköä pökkelöintiä, että toivoisi tuon poliisipäällikkö Mannionin tai Bannionin mikä nyt olikaan näyttelijän kuolleen jo jossain Poltergeistissa.

[attachment=751:1000002711.jpg]

Onko tietoa sisältääkö tämä tuleva julkaisu jo vihdoin tuon kohtauksen?



The scene where the Chuck Arnoldi character interviews some of the truckers while rolling alongside their convoy is cut

Parin vuoden tauon jälkeen

Bring Me the Head of Alfredo Garcia oli taas nostanut osakkeitaan omalla listallani. Tällä hetkellä ei olisikaan niin helppoa antaa yhtä ääntä parhaalle elokuvalle.

Warren Oatesin Benny on omalla tavalla yksi tyylikkäimpiä mieskuvia ikinä. Ei Benny ollut läpeensä paha ihminen, ainoastaan ja puhtaasti olosuhteiden uhri. Hänen napanuora hyvään ja onnelliseen elämään oli vain niin hataran harson varassa ettei se voinut kestää ja ajautuminen väkivaltaan ja kuoleman porteille oli vai ajan kysymys. Alfredo Garcia todistaa myös esimerkillisellä tavalla missä "The Man" oli maailman paras. Hidastukset ja niiden tuomat kuvakuvalta leikkaukset ovat aivan omaa luokkaansa. Ampumisien jälkeen puhtaasti luonnenäyttelijätkin rojahtavat kanveesiin tavalla joita ei nähdä edes korneimmissakaan b-luokan elokuvissa. Loppuhuipentuma El Jefen huvilalla on jotain uskomatonta, kun Bennyn mitta on täysi ja jonkun on maksettava hinta siitä.

Elämää suurempi elokuva.

Goose ( 22.4.2008 09:11)

Parin vuoden tauon jälkeen Bring Me the Head of Alfredo Garcia oli taas nostanut osakkeitaan omalla listallani. Tällä hetkellä ei olisikaan niin helppoa antaa yhtä ääntä parhaalle elokuvalle.

Warren Oatesin Benny on omalla tavalla yksi tyylikkäimpiä mieskuvia ikinä. Ei Benny ollut läpeensä paha ihminen, ainoastaan ja puhtaasti olosuhteiden uhri. Hänen napanuora hyvään ja onnelliseen elämään oli vain niin hataran harson varassa ettei se voinut kestää ja ajautuminen väkivaltaan ja kuoleman porteille oli vai ajan kysymys. Alfredo Garcia todistaa myös esimerkillisellä tavalla missä "The Man" oli maailman paras. Hidastukset ja niiden tuomat kuvakuvalta leikkaukset ovat aivan omaa luokkaansa. Ampumisien jälkeen puhtaasti luonnenäyttelijätkin rojahtavat kanveesiin tavalla joita ei nähdä edes korneimmissakaan b-luokan elokuvissa. Loppuhuipentuma El Jefen huvilalla on jotain uskomatonta, kun Bennyn mitta on täysi ja jonkun on maksettava hinta siitä.

Elämää suurempi elokuva.

Juuri näin ja kunpa tämä tulisi joskus suomiteksteillä levyllekkin.

Goose ( 29.12.2005 08:14)

Loputkin mestarin elokuvat ovat vihdoin saatavilla kunnollisina DVD-versioina. Mikä näistä on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen.

Paras lienee The Wild Bunch (kokonaan näkemättä The Deadly Companions ja The Killer Elite). Osterman Weekend on taasen jonkin verran mainettaan parempi elokuva.

Junior Bonner

Huima asenne muutos on tapahtunut sitten nuoruus vuosien, jolloin vuokrattu kasetti tuotti hurjan pettymyksen McQueen ja Peckinpah nimistä huolimatta. Kyseessä on kuitenkin vahva itsenäisten miestenelokuva, jolla on myös väkeviä filosofisia asioita puitavana. Jr. Bonner rodeo ratsastajien parhaimmistoa isänsä jalan jäljillä, jonka elämän arvot pyörivät sataprosenttisesti rodeon ympärillä. Ei rahasta, ei kilpailusta isän mainetta vastaan, ei kunniasta vaan itsensä voittamisen puolesta. Junior Bonner antaa myös paljon lisä-arvoa Peckinpahin Convoy elokuvalle, jota on pidetty ohjaajan uralla pelkästään leipätyönä ilman minkäänlaista kunnianhimoa. Voi ollakin näin mutta Junior Bonnerilla ja Convoyllä on niin paljon yhteisiä tekijöitä ja kohtauksia, jotka kielivät hyvinkin paljon siitä, että Convoyssa ollaan kuitenkin tehty hyvin määrätietoisesti aitoa Peckinpah elokuvaa.

Scanboxin julkaisema DVD on rikos yhteiskuntaa vastaan! Alun mieletön laajakangaskuva mosaiikkeineen pannataan olemattomaan kokoon ja muotoon.

The Getaway

Aivan käsittämätöntä mikä energia ja jännite elokuvalla on lukuisista katselu kerroista huolimatta. Elokuva vyöryy, kuin järkäle Indyn peesissä pitäen otteessaan aivan, kuten ensi näkemällä. Sitten viime kerran on kuitenkin itselleni tapahtunut se muutos, että nyt katsoin McQueen & MacGraw paria hieman eri kantilta, sillä aikaisemmin luulin heidän olevan jo naimisissa kuvausten aikoina. Onneksi ikä ja kokemus opettaa aina joskus jotain uutta. Omalla kohdalla erään totuuden asiasta antoi loistava dokkari Robert Evansin elämän kerrasta The Kid Stays in the Picture.

The Getawayn ilmiömäinen tunnelataus on kohtauksessa, jossa ollaan Jack Beynonin huoneessa, jolloin Doc McCoyn ja vaimon Carolin luottamus punnitaan. Pidän myös kyseistä kohtausta yhtenä tärkeimpänä tekijänä koko elokuvan kannalta. Elokuva on yhtälailla McQueenin, kuin Peckinpahin taidon näyte täydellisyydestä. Näin juuri katsottuna The Getawayn voisi laittaa suoraan omaan kaikkien aikojen Top 10 joukkoon, sen verran väkevästi elokuva potki perseelle edelleen.

The Killer Elite ***½

Henkilökohtaisesti ei ole ikinä kuulunut sinne Sam "The Man" elokuvien kirkkaimpaan kärkeen. Mutta ehkä juuri nyt 2009 katsottuna tästä sai paljon enemmän irti, kuin aikaisempina vuosina. Onhan tämä jälleen kerran perus ajatukseltaan kaikessa mielikuvituksellisuudessa lähempänä nykypäivää, kuin ikinä. Tällä ajan takaa George W. Bush, Jr. aikaisia salaisia CIA:n toimia. Ei tapahtunut salaisia vankilentoja halki Euroopan, ei yliammuttuja kuulustelu strategioita ja epäilemättä todellisen CIA:n sisällä on tapahtunut myös hämäriä tekniikoita oman uran pönkittämiseen. Myös elokuvan lopullisen mission voi helposti mukauttaa tähän päivään esim. Thaimaan tai Tiibetin muodossa.

The Killer Elite oli kyllä vuosikymmeniä aikaansa edellä martial arts kuvaus tyylillään. Peckinpah sovelti oman toimintansa nopeilla leikkauksilla yhdistettynä hidastuksiin, jollaista ei varmasti oltu aikaisemmin nähty länsimaalaisissa taistelulaji elokuvissa ennen vuotta 1975, tosin eipä niitä montaa oltu vielä tehtykään siihen mennessä. Tapporyhmän perinteiset toimintakohtaukset ovat myös suu auki katseltavaa. Vaikka ne eivät tarjoile mitään uutta varsinkaan Bring Me the Head of Alfredo Garcian jälkeen ovat ne silti mykistävää katseltavaa. Vuoden 1988 TV-esitys oli kova juttu, sillä suuren Warnerin julkaisusta huolimatta kasetti ei ollut niitä yleisimpiä, ei ainakaan kotinurkilla. Itse asiassa en ole vielä tähänkään päivään mennessa pidellyt käsissä kyseistä kasettia.

Goose ( 20.4.2009 10:31)

The Killer Elite oli kyllä vuosikymmeniä aikaansa edellä martial arts kuvaus tyylillään. Peckinpah sovelti oman toimintansa nopeilla leikkauksilla yhdistettynä hidastuksiin, jollaista ei varmasti oltu aikaisemmin nähty länsimaalaisissa taistelulaji elokuvissa ennen vuotta 1975, tosin eipä niitä montaa oltu vielä tehtykään siihen mennessä.

Heh, aikaansa edellä ehkä mutta ainoastaan huonossa mielessä: sen lisäksi että itse taistelu on täysin epäjännittävästi koreografioitu ja suoritettu, se on vielä leikelty muutaman sekunnin silpuksi jossa ei ole juuri tolkkua. Filmi sisältää historian aneemisinta ninjatoimintaa kun mm. Burt Young niittaa näitä varjojen sotureita varsin vaivattomasti.

Spiritual Boxer ( 20.4.2009 12:35)

Heh, aikaansa edellä ehkä mutta ainoastaan huonossa mielessä: sen lisäksi että itse taistelu on täysin epäjännittävästi koreografioitu ja suoritettu, se on vielä leikelty muutaman sekunnin silpuksi jossa ei ole juuri tolkkua. Filmi sisältää historian aneemisinta ninjatoimintaa kun mm. Burt Young niittaa näitä varjojen sotureita varsin vaivattomasti.

Mutta ehkäpä Peckinpahin visio nimenomaan oli esittää ninjat naurettavasti säheltävinä trikoopelleinä, jotka eivät tosimiehille pärjää.

Flash ( 20.4.2009 18:05)

Spiritual Boxer ( 20.4.2009 12:35)

Heh, aikaansa edellä ehkä mutta ainoastaan huonossa mielessä: sen lisäksi että itse taistelu on täysin epäjännittävästi koreografioitu ja suoritettu, se on vielä leikelty muutaman sekunnin silpuksi jossa ei ole juuri tolkkua. Filmi sisältää historian aneemisinta ninjatoimintaa kun mm. Burt Young niittaa näitä varjojen sotureita varsin vaivattomasti.

Mutta ehkäpä Peckinpahin visio nimenomaan oli esittää ninjat naurettavasti säheltävinä trikoopelleinä, jotka eivät tosimiehille pärjää.

Jep, kyllä tästä tulee juurikin käsitys että tarkoituksena on ollut mitätöidä martial artsien minkäänlainen toimintakelpoisuus, mistä seuraa että teoksen arvo kamppailulajielokuvana on aika lailla pyöreä nolla.

Spiritual Boxer ( 20.4.2009 18:24)

Flash ( 20.4.2009 18:05)

Spiritual Boxer ( 20.4.2009 12:35)

Heh, aikaansa edellä ehkä mutta ainoastaan huonossa mielessä: sen lisäksi että itse taistelu on täysin epäjännittävästi koreografioitu ja suoritettu, se on vielä leikelty muutaman sekunnin silpuksi jossa ei ole juuri tolkkua. Filmi sisältää historian aneemisinta ninjatoimintaa kun mm. Burt Young niittaa näitä varjojen sotureita varsin vaivattomasti.

Mutta ehkäpä Peckinpahin visio nimenomaan oli esittää ninjat naurettavasti säheltävinä trikoopelleinä, jotka eivät tosimiehille pärjää.

Jep, kyllä tästä tulee juurikin käsitys että tarkoituksena on ollut mitätöidä martial artsien minkäänlainen toimintakelpoisuus, mistä seuraa että teoksen arvo kamppailulajielokuvana on aika lailla pyöreä nolla.

Sen tarkempia faktoja tietämättä kyllä kaiketi elokuvassa oleviin kamppailuihin oli panostettu ihan kiitettävästi palkkaamalla eksperttismiehiä ollut Hank Hamilton valvomaan lopputulosta. Se on taas ihan eri seikka miten onnistuneelta se näyttää lopputuloksessa. Minua ei niin häirinnyt tuo erittäin nopea leikkaustyyli lopun kahinoissa, koska pääsääntöisestihän koko tapahtuma käydään lintuperspektiivistä aivan kuten vuonna 67 James Bond mittelöi Osato-Buildingin katolla. Olen jostain lukenut, että Peckinpah lisäsi tarkoituksella Tapporyhmään aimo annoksen sarkasmia ja tällä kertaa osansa saivat ainakin juuri nuo mustiin trikoisiin pukeutuneet palkkasoturit. Ja kuten Lee Van Cleef sanoi vuonna 1980 " If you saw ninjas, you're seeing ghosts."

Omalla tavalla läheisin Peckinpah. Alkutalvi 1983, saatiin silloisen koulukaverin kanssa lupa katsoa Betalta rekkaelokuva. Lukea jo osattiin mutta siitä ei ollut paljoa apua, kun nauhoituksessa oli ainoastaan Saudien tekstitys. Se ei kuitenkaan silloista elämystä paljoa haitannut, kun muistelen miten Jarin kanssa arvuuteltiin, että mistähän mahtaa olla kyse. Muita legendaarisia muisteloita elokuvan tiimoilta on varmaankin tuon 1987 tulleen TV- esityksen myötä, kun ihmeteltiin Convoyn alkutekstien aikana näkyvää "Rubber Duck" Mack rekkaa, että miten helvetissä se näyttää tuollaiselta puupökkelöltä. Ja kyllähän Raivopäät antoi aivan uutta hupia koulun kielistudio tunneille muodossa Breaker One Nine C`mon.

Convoy on rekkamiesten Vanishing Point ja ohjaaja Peckinpahin kierrätyselokuva, jonka suurimmat vaikutteet löytyvät ennen kaikkea Junior Bonnerin ja The Wild Bunch osastolta. Yleisesti elokuvaa pidetään ohjaajan yhtenä heikoimpana ja lopullisena uppoamisena pohjalle. Vaikka näin olisikin, Convoyn henkilökohtaiset arvot ovat niin syvälle juurtuneet, jonka myötä tämä on minulle elämää suurempi elokuva. Edelleenkin, jos haluaa katsoa Raivopäät leikkaamattomana ja Suomitekstityksen kera niin ainoat vaihtoehdot ovat TV- nauhoitukset tai FIx-kasetit. Sillä tuo kuvan mukainen uusin DVD julkaisu oli myös leikattu versio. Jos tekstityksellä ei ole väliä niin leikkaamaton DVD löytyy Saksa, Japani, Hollanti & Australia versioista.

^

Mitäs tosta on oikein leikattu?