Sam 'The Man' Peckinpahin paras

The Wild Bunch on selkeästi paras. Teki vaikutuksen jo pikkupoikana ja toimii edelleen aivan loistavasti. Lopun verilöyly on yksi elokuvahistorian hienoimpia kohtauksia ja on edelleen ylivertainen verrattuna vaikkapa John Woon vastaaviin yritelmiin.

Seuraavina tulee sitten Cross Of Iron ja Bring Me the Head of Alfredo Garcia. Pat Garrett & Billy the Kid taisi olla myös hieno, mutta siitä muistikuvani ovat vähän hatarat. The Wild Bunchia lukuunottamatta kaikki Peckinpahin elokuvat tuntuvat kyllä jotenkin epätasaisilta. Paljon hienoja kohtauksia, mutta seassa on yleensä aina jotain epämääräistä sähellystä.

Cross of Iron on kevyesti paras ja yksi parhaista sotaelokuvista mitä on koskaan tehty/tullaan tekemään, Coburn ja schell ovat loistavia rooleissaan ja itärintama asetelma sopii kuin 9mm silmien väliin. Wild bunch tulee toisena. Ehkä tylyin koskaan näkemäni elokuva todella tiukka muttei silti yllä mielestäni iha n CoI:n tasolle. Pat Garret And Billy the Kid on "vain" hieno elokuva, Ja selkeästi huonoin näkemäni Peckinpah on kyllä Osterman Weekend sekava ja kökkö agenttispedeily, tästä näkee mihin hyväkin ohjaaja voi vajota.

Olisin jengipetturi jos vastaisin jotain muuta kuin Wild Bunch. Jumaleisson kuinka hienoa läppääkin... "When you side with a man, you stay with him. If you can't do that, you're like some animal, you're finished. We are finished. All of us."

Bring me the head of Alfredo Garcia on paras.

Straw Dogs kakkosena.

Omalla listallani The Wild Bunch on paras. Toisena tulee Cross of Iron ja heti perään kolmantena Straw Dogs. Pat Garrett & Billy The Kid oli hieno, mutta lievä pettymys kaikesta huolimatta. The Getaway oli ihan menevä tapaus ja The Osterman Weekend oli odotuksiin nähden ihan positiivinen yllätys. Bring Me the Head of Alfredo Garcia on ostoslistalla.

Kyllä se tylsästi Wild Bunchiin meikäläisenkin valinta osuu. Etenkin tuo loppukohtaus on niin viilee "Let's go"-heittoineen ja muutenkin elokuva sisältää hyvää äijäläppää ja äijäilyä ylipäätänsä. Alfredo Gracian olen nähnyt tosin vain kerran ja se oli juuri tuolloin MTV:n televisioesityksenä, joten muistikuvat ovat aika heikot. Viheltävät luodit on myös tullut nähtyä viimeksi ala-asteella. Minäkin pidin Cable Hoguen ehkäpä melankolisesta, mutta elämään uskovasta tunnelmasta. Kaikki menee päin helvettiä, mutta siitä noustaan jne. Ihan neljän tähden kamaa. Osterman Weekendista en oikein pitänyt natiaisenakaan, tuskinpa nytkään. Pat Garrett ja Getaway ovat molemmat mainion laadukkaita leffoja. Cross of Iron oli mainio elokuva, mutta ei mitenkään päräyttävä. Straw Dogs kaipaisi uusintakatselua, mutta luulen että Wild Bunch pysyy kaikesta huolimatta ykkösenä. Killer Elite oli muistaakseni aika keskinkertainen.

Minulla on tämän suhteen vähän samat tuntemukset kuin Young Hovalla tuossa Bruckheimer äänestyksessä eli on kuin pitäisi laittaa omat lapset paremmuusjärjestykseen. Peckinpah on suurin ohjaajasuosikkini.

Sanotaan nyt sitten Wild Bunch, mutta samalle tasolle yltävät Cross of Iron, Alfredo Garcia, Straw Dogs sekä Pat Garrett & Billy The Kid.

Seuraavassa luokassa tulevat Getaway, Killer Elite sekä Junior Bonner.

Sitten voisi mainita harvemmin nähdyt Major Dundee, Viheltävät Luodit sekä Balladi Cable Hoguesta.

Pohjimmaisena tulevat Osterman Weekend ja Convoy. Niissä rupesi vähän ote herpaantumaan, mutta kaikki ovat hienoja elokuvia.

Bring me the head of Alfredo Garcia. Se osoittaa, että elokuvaväkivalta on tarpeellista, hienoa ja kaunista.

Alfredo Garcia

Vaikea valinta Hurjan joukon ja Tuokaa minulle Alfredo Garcian pään välillä. Molemmat ovat niin helvetin hyviä. En äänestä!

edit: Osterman Weekend on kyllä paskin ja Junior Bonner tylsin.

Katsoin eilen dokumentin

Sam Peckinpah's West: Legacy of a Hollywood Renegade, joka valaisi hyvinkin paljon Peckinpahin elokuvien historiaa ystävien, näyttelijöiden, kriitikoiden ja muuten vain läheisten ihmisten suusta kuultuna. Ennen dokumenttia en ole aivan käsittänytkään miten paljon Sam Peckinpah panosti elokuviinsa. Jos dokkariin uskominen ne olivat hänelle kaikki kaikessa. Taka-alalle jäivät niin perhe kuin terveyskin.



Uuteen uskoon meni myös arvostukseni erityisesti elokuvaan Bring Me the Head of Alfredo Garcia jota moni sanoi Peckinpahin henkilökohtaisimmaksi. Syystä, että se oli ensimmäinen ja viimeinen elokuva jolla Sam ei halunnut kosiskella katsojia eikä kriitikoita. Elokuva oli hänen omakuvansa, jonka tarinan mukaan Warren Oates oivalti ottamalla Bennylle käyttöön mahtipontiset aurinkopokat.



J Mustoselle, että ethän ole unohtanut artikkelia osa 2:

Kultainen unelma: Bring Me the Head of Alfredo Garcia

Alfredo García

Pat Garrett and Billy the Kid

Iron Cross

Wild Bunch

Convoy. Taidejunttielokuva

Getaway



Ostermanista, Junior Bonnerista ja Killer elitesta en muista mitaan. Loput kolme on valitettavasti katsomatta.



Peckinpah legendoja:



Luin vahan aikaa sitten jostakin lehdesta, jota en nyt muista, etta Getaway oli vahvasti McQueenin uudelleen editoima, jonka vuoksi Al Lettierin kohtauksia oli kadonnut. New Yorkilaisen mafioson veli Al oli kimpaantunut tasta ja yrittanyt kovasti paasta antamaan nyrkkia McQueenille, mutta Peckinpah oli ainoan kerran elamassaan mennyt estamaan tappelun.

Alfredo Garcia ja Hurja joukko, molemmat surullisen kauniita väkivaltaodysseoita. Erityisesti Oatesin nappisuoritus Garciassa on sellaista sänkistä, viinalta haisevaa eksistentialismia että oksat pois.

Tykkään kyllä Viheltävistä luodeistakin pirusti.

Goose ( 21.3.2006 20:16)

J Mustoselle, että ethän ole unohtanut artikkelia osa 2:

Kultainen unelma: Bring Me the Head of Alfredo Garcia

Eiköhän tuo jossain vaiheessa tule työn alle.

Ei pysty kommentoimaan kovinkaan montaa Peckinpahin elokuvaa, aika moni näkemättä ja lopusiat en vaan muista mitään.

Cross Of Iron on ainakin aivan loistava elokuva. Loppu todella hieno. Getaway oli kanssa hyvä. Alfredo Garcia on hankintalistalla, Osterman Weekend kanssa. Mites kuinka olennaisia ntoi Convoy ja Major Dundee?



Straw Dogsin näin joskus viisi vuotta sitten ja se oli pienoinen pettymys.