6 nähty, paras on tietty Armageddon.
Big A:ssa parasta on se asenne, kerrankin näkee sellaista hekutuspaskaa, missä ei ole pidätelty ja mietitty, että mitenköhän tää nyt vertautuu muihin verrokkeihin. On vaan annettu mennä siitä mistä on aina haluttu. Samaan on ainekset esim. The Rockissakin, mutta siinä ei uskalleta ottaa sitä viimeistä Kierkegaardilaista askelta tyhjän päälle pelkän uskon varassa.
Once a generation comes a film with no peers.
Ja lukeehan Criterioninkin kannessa: "A continuing series of important classic and contemporary films." Ja ne ei ole koskaan väärässä...