John Woon paiskaaminen alimpaan kastiin on myös kohtuutonta, koska tällöin hänen "yläpuolellaan" on esimerkiksi monta yhden hitin ihmettä. Woon tuotannon voisi oikeastaan jakaa reilusti kahteen osaan. Hollywood-kausi kuuluu yhden hitin ihmeeseen (Hard Target), varhaisempi ura Kategoria 3: "Expressive esoterica" (Eli vielä suuret, mutta edellisiä pienemmät) loosiin
Amerikkalaisen mainstream-elokuvan pantheon
Hard Targetilla ei ole mitään muuta tarjottavaa kuin Van Dammen äärettömän karmea hiustyyli.
Van Damme antipatioille en voi mitään, mutta vastavoimiksi löytyy Lance Henriksen ja Arnold Vosloo. Auttaako yhtään?
Voisitteko valoittaa milloin James Cameron on viimeksi tehnyt jotain muuta kuin vaivaannuttavaa paskaa?
Kategoria 1: "Pantheon directors" (Eli suurista suurimmat)
Quentin Tarantino
Kategoria 2: "The far side of paradise" (Eli suurista hieman pienemmät)
Coen Brothers
David Lynch
Martin Scorsese
Terry Gilliam
Kategoria 3: "Expressive esoterica" (Eli vielä suuret, mutta edellisiä pienemmät)
Tim Burton
Spike Lee
Paul Thomas Anderson
Wes Anderson
Michael Mann
Peter Jackson
Steven Spielberg
David Fincher
Alexander Payne
Kategoria 3½: (Kolmos- ja neloskategorian väliin jäävät)
James Cameron
Oliver Stone
Clint Eastwood
Sofia Coppola
M. Night Shyamalan
Curtis Hanson
Kevin Costner
Kategoria 4: "Less than meets the eye" (Solvauskategoria, "yliarvostetut")
George Lucas
Steven Soderbergh
Ridley Scott
Ron Howard
Wachowski Brothers
Robert Zemeckis
Tony Scott
Michael Bay
Christopher Nolan
Kategoria 7: "Oddities & One-shots" (Yhden hitin ihmeet)
Wolfgang Petersen
David O. Russell
Barry Sonnenfeld
Kategoria 8: "Stephen Sommers"
Stephen Sommers
Roland Emmerich
Joukkoon mahtui muutamia tulkinnanvaraisia ohjaajia ainakin "mainstream" ‑tittelin osalta.
Onpa taas kyyninen lista tuo ensimmäisessä viestissä oleva erityisesti, nimittäin jos suuruuden merkkinä on lähinnä se kuinka paljon elokuvat nettoavat tuloja tuottajiensa tileille. Spielbergin suuruus ohjaajana on esim. aina ollut tekninen osaaminen (josta johtuen elokuvansa ovat plastisia orgaanisen sijasta) ja se kuinka hienosti hän osaa manipuloida yleisöä (josta johtuen elokuvansa sisältö on pullamössöä taiteellisen/älyllisen sisällön sijasta). Toivottavasti vain suuruuden voi määritellä jollain muullakin tapaa. Cameron on toinen, vähän vaisumpi versio Spielbergistä.
Sivupointtina voisin todeta että hyviä toimintaelokuvia ei ole tullut vähään aikaan...siis edes sellaisia kuin Face/Off...kaksi viimeisintä näkemääni toimintaelokuvaa ovat the Interpreter ja Flightplan ja molemmat oli, anteeksi mutta en nyt keksi suomenkielistä hyvää vastinetta sanoille, tedious ja contrived.
Kun taas monet 90 ja 80-lukujen aivottomat action-elokuvat oli nimenomaan sellaisia, ja sen vuoksi erittäin nautittavia.. mitä enemmän niihin laitetaan teko-sisältöä (tekemällä niistä hahmoista muka-ihmismäisiä, kuten Jodie Foster Flightplanissa), sitä huonompia niistä tulee.
Kategoria 1: "Pantheon directors"
John Waters