Ensimmäinen kunnolla säväyttänyt kauhuelokuva?

Sama idea kuin

pokeleffa-kyselyssä, mutta nyt käydään läpi kauhuelokuvat.



Mikä leffa oli kyseessä? Katsoitko yksin? Jengissä? Vai katsoitko jopa tyttö/poikakaverin kanssa? Katsoitko vanhemmilta salaa? Olivatko vanhemmat poissa, nukkumassa? Oliko pakko käydä vessassa?



---



Omalla kohdallani eniten säväyttänyt elokuva oli Kubrickin Hohto, jonka katsoimme veljeni kanssa yöllä mummolassa (suuri maalaistalo keskellä ei-mitään) ollessani noin 10-vuotias. Elokuva jäi kesken siinä vaiheessa, kun...

Taisi olla Nightmare on Elm Street. Katsoin erään kaverin kanssa, joka oli lainannut leffan kolmannelta tyypiltä. Kyseessä oli tietysti sensuroimaton versio ja kyllähän se silloin noin 13-vuotiaana oli tosi jännä. Salaa ei tarvinnut katsoa, muttei niitä katsottuja kauhuleffoja kuitenkaan vanhemmille pahemmin esitelty.

X – The man with x-ray eyes.



Tuli putkessa jonkun Frankensteinin nykytulkinnan kanssa, tästä lähtien nenä oli tiiviisti kiinni Mustan Peili-kirjan sivuissa monta kuukautta putkeen vaikkei ehkä kaikkia elokuvia olisikaan uskaltanut oikeasti katsoa. Taisin olla 13. Katsoin yksin omassa huoneessa, loppukohtauksen aikana oli pakko pistää kädet silmien eteen.



Näin uudestaan vasta kuukausi sitten, yhtä hieno vieläkin.

Tais olla Hohto, Gradyn sisarustyttaret pistivat paskat housuun. Seuraavana yona herasin mielikuvaan lahestyvasta, madantyneesta ammemummosta ja taman rakattavasta naurusta. Kesalla nain painajaisia ko. leffasta enemman tai vahemman. Pelote-efekti oli niin vahva, etta uskalsin katsoa leffan vasta jotain pari-kolme vuotta myohemmin. Olin silloin 14-vuotias.

Uhrijuhla silloin legendaarisena kesänä 198?



MTV:n Keskiviikon keskiyö ‑sarjassa näin varmaankin elämäni ensimmäiset kauhuelokuvat. Aluksi sarjassa esitettiin Hammerin Draculoita ja Muumioita. Näiden esimerkkien perusteella kelasin, että kauhuelokuvat ovat siis oikeastaan tavallista jännitävämpiä ja verisempiä seikkailuelokuvia, joissa konnana on joku hirviö, yleensä Christopher Lee.



Ja sitten tuli Uhrijuhla, jossa esiintyi lehtitietojen mukaan myös Lee. Odotin siis taas uutta toiminnallista pläjäystä, jossa sankarit lopulta päihittävät kavalan konnan ja veri lentää. Sen sijaan sain nähdä elokuvan, jossa poliisi tulee saarelle, jossa asuu hymyileviä ihmisiä, jossa lapset laulaa kikkelistä (täh?), jossa pulpetin kannen alla on koppakuoriaisia (hyyi!), jossa haudataan jäniksiä (hrrr...) ja jossa sankari poltetaan lopussa elävältä (äitii, mä en saa unta).



Olin aikalailla shokissa koko viikon. Yritä nyt sitten selitää tänä päivänä teinipissiksille ja muille areneille, miksi nämä Screamit ja 70-luvun kauhuleffojen ja japsien uusintaversiot ovat ihan perseestä.

JariM (23.10.2005 00:54)

Taisi olla Nightmare on Elm Street. Katsoin erään kaverin kanssa, joka oli lainannut leffan kolmannelta tyypiltä. Kyseessä oli tietysti sensuroimaton versio ja kyllähän se silloin noin 13-vuotiaana oli tosi jännä. Salaa ei tarvinnut katsoa, muttei niitä katsottuja kauhuleffoja kuitenkaan vanhemmille pahemmin esitelty.

Eipäs ollutkaan Elm Street vaan Alien ‑kahdeksas matkustaja joskus 80-luvun loppupuolella, kun se televisiossa esitettin. Katsoin koulupäivän jälkeen nauhalta ja pimeä vaatehuone ei näyttänyt kovin kutsuvalta pieneen hetkeen.

Ensimmäinen jonka muistan oli Elm Street 2, jota katseltiin kopiokasetilta minua vanhempien serkkujeni luona joskus ollessani alle kymmenvuotias. Ei hajuakaan oliko leikkaamaton versio vai ei koska painuin sohvan taakse karkuun sen jälkeen kun Freddy repi omin käsin pääkoppansa auki, seuraavana yönä ei tullut pahemmin nukuttua saati edes vessassa käytyä.

Varmaan ensimmäinen kauhuelokuva jonka katsoin kokonaan oli Taste the Blood of Dracula ja olin aivan paskat housussa. Taisin olla n. 7-8 vuotias.

Mutta sitä ennen taisin nähdä pätkän elokuvasta It ja Pennywise aiheutti minulle elinikäisen pellekammon.

Ensimmäinen kauhuelokuva taisi olla Dawn of the dead, jonka kaveri oli lainannut kaveriltaan, pilalle leikattuna, suhnuisena enkkukassuna tietenkin. Onnistuin kyllä katsomaan elokuvan loppuun asti (täristen), mutta sen jälkeinen koiran kävelytys oli tuskaa, kun pelkäsin koko ajan että metsänrajasta alkaa tulemaan sininaamaisia zombeja...

Edit: Lisätään vielä että kaverini oli lainannut myös Nekromantikin ja Return of the living deadin sisältävän kasetin. Hän olisi halunnut katsoa Nekromantikin mutta siihen en sentään suostunut...

Sama kuin Jetrolla, eli Kubrickin Hohto.

Katselin leffaa yksin joskus ala-asteen alkupuolella ja tietenkin salaa vanhemmilta. Tuo 237:n kohtaus oli silloin aivan kammottava. Minä olin vaan sen verran kovis että uskalsin jopa katsoa loppuun.

En ole aivan varma oliko se Exorcist vai Blood on satan's claw. Muistelen että jätin jälkimmäisen katsomisen vieläpä kesken, kun oli hieman turhan jännittävä.

Dracula on noussut haudastaaan. Tarkkaa aikaa ne muista, mutta joskus 80-luvun alkupuolella taisi olla.

Se on joko Siegelin Invasion of the Body Snatchers tai Psyko. Olin jotain ikävuosien 7-10 välillä. Invasionin palkoihmiset kauhistuttivat eikä uni tainnut seuraavana yönä juuri tulla.

Psykosta muistan, että olimme illalla jossain kylässä ja talon emäntä kysyi vanhemmiltani: "Sieltä tullee telekkarista tänä iltana syko, annattako tenavien kahtua?" Vastausta en muista, mutta sensuuri toimi. Menimme veljen kanssa edellä kotiin ja kerkesimme katsoa Psykoa aina legendaariseen suihkumurhaan saakka. Sitten vanhemmat kotiutuivat ja tv tylysti kiinni. Seuraavana päivänä oli tästä elokuvasta kaveripiirissä puhetta ja minäkin valehtelin pokkana katsoneeni koko elokuvan. Kumman moni oli muka sen katsonut. Taidettiin valehdella vähän jokainen.

Meni monta vuotta ennenkuin katsoin tuon klassikon loppuun. Silloin 70- luvun alkupuolella ei juuri videoita näkynyt. Piti tulla toimeen television annilla.

Äiti kielsi ainoastaan Rawhead Rexin vuokraamisen kansikuvan ja suomennosnimen (Raakalainen) perusteella, muuten sensuuri oli kovin löyhää. Hämäriä muistikuvia Draculan kostosta (Dracula A.D.) jo ennen kouluikää, tämä oli vieläpä nauhoitettu ajastuksella koska olimme jossain reissussa. Nightmare on Elm Street ja Shining ovat ensimmäiset kunnon säväyttäjät ja Kuristava kauhu eniten traumatisoinut elokuva. Serkulta lainatun Bad Tasten eka katselu oli pakko keskeyttää oksennuskohtauksen kohdalla. Samalle kasetille oli kopioitu myös pirun rakeinen Evil Dead.

willberg (23.10.2005 13:39)

Äiti kielsi ainoastaan Rawhead Rexin vuokraamisen kansikuvan ja suomennosnimen (Raakalainen) perusteella

Muistan tuon Raakalaisen erittäin hyvin. Kävimme ystävieni kanssa ihailemassa ja kunnioittamassa sitä vuokraamossa, mutta emme koskaan uskaltaneet vuokrata sitä ja tietenkään vanhenpamme eivät olisi antaneet meidän katsoa sitä.