Ensimmäinen kunnolla säväyttänyt kauhuelokuva?

Olin alle kouluikäinen (Vuosi on ollut varmaan 1983 tai 1984.) kun katsoin serkun luona kopionauhalta

Superstitionin (1982). Olimme kyläreissulla ja kaikki muut olivat keittiössä juttelemassa ja minä katsoin leffaa yksin pimeässä olohuoneessa. Vaikka olin niin pieni niin mieleen paloi iäksi joitakin pelottavimmista kohtauksista. Toisessa kohtauksessa nuori nainen on uimassa järvessä ja yhtäkkiä hän näyttää vajoavan väkisin veden alle. Mies lähtee pelastamaan naista ja saakin suurten ponnistelujen jälkeen vedettyä hänet vedestä. Naisella on yhä nilkkansa ympärillä jonkun olkapäästä katkennut käsi... Toisessa kohtauksessa mies saa taas yhtäkkiä hajoavan sirkkelin lentävän terän päähänsä/vartaloonsa.



Sain tietää vasta joskus hieman alle parikymppisenä, että mistä leffasta oli oikein kysymys. Myös Future Filmin julkaisema VHS piti heti ostaa kun se aikanaan ilmestyi. Lapsuus oli tottakai pahentanut kohtauksia, mutta pidän leffasta kyllä yhä.



Samoilla kyläreissuilla tuli katsottua myös Rambo ja Kauriinmetsästäjät. Kauriinmetsästäjien kohtaus, jossa tyypit pelaavat Venäläistä rulettia syöpyi myös elävästi mieleen.

Evil Dead sekä Horror Express olivat ensimmäiset kauhut jotka veljen kanssa vuokrattiin ja yöllä ei tullut nukuttua. Kummassakin leffassa valkoiset silmät olivat ne jotka eniten säväytti.

Lisätäänpä vielä Dremezin mainitsema Kauriinmetsästäjien venäläinen ruletti kohtaus sekä Hohdon kylpevä nainen.

drake2j (22.10.2005 23:27)

Elokuva jäi kesken siinä vaiheessa, kun...

Spoileri

Danny meni sisään huoneeseen 237, ja rupinen mummo nousi kylpyammeesta...

Pilkku!

Taisi olla tylsästi Evil Dead, siihen aikaan toki Kauhun riivaamaat. Kaverin luona katsottiin ja oltiin aika kauhuissaan, kaiken lisäksi kaverin isosisko vielä jossain vaiheessa säikäytteli meitä.

Sitä ennen oli kyllä Alienissa tullut laitettua silmät kiinni siinä kohtaa kun otus tulee legendaarisesti John Hurtin vatsasta. The Omen taisi olla myös ensimmäisiä säväyttäviä. Nämä kaikki edellämainitut joskus 83-85 varmaankin.



TV-sarjoista oli kuitenkin jo Sapphire and Steel aiheuttanut hyytäviä elämyksiä. Ja kai se Yöjuttukin pelotti, vaikka en mitään siitä muistakaan.

Alkuperäinen 50-luvun The Thing, jonka näin about 6- tai 7-vuotiaana. Tehosi paljon lujempaa kuin mikään kauhuelokuva enää myöhemmin, olin sopivan vastaanottavassa iässä.

The Wicker Man/Uhrijuhla ja Dracula Has Risen from the Grave/Dracula on noussut haudastaan esitettiin kesällä 1986. Molemmat löytyvät vielä hyllystä juurikin tuona kesänä vhs:lle nauhoitettuina.

Koska elokuvista kysellään, niin skipataan nämä Yöjutut, Triffidien Kapinat sekä Safiirit ja Teräkset, mutta ensimmäinen mikä tuollaista ala-asteenkävijää pelotti vähän enemmän, niin Ismo Sajakorven kynäilemä "Yöjuttu: Merkitty". Muistiin on ikuisiksi ajoiksi syöpynyt Lon Chaneymainen "London After Midnight" hahmo auton takapenkiltä. Vanhempien kanssa tuo katsottiin, mutta mitään traumaattisia pelkotiloja tuo ei jättänyt. Päinvastoin, herätti orastavan kiinnostuksen nimenomaan kauhugenreen.



Mikäli tuota tunteroisen kestävää tv-pläjäystä ei elokuvaksi 'hyväksytä', niin ensimmäinen varsinainen säväyttäjä oli luokkakaverin kotona joskus itsenäisyyspäivän 1983 aikoihin videolta nautittu Tappajahai – Surffaajien Kauhu. Alasen veljesten Mustaa Peiliä tuli sitten ahmittua urakalla heti sen ilmestyttyä ja kesän (1986) koittaessa olo oli kuin taivaassa. Dracula Has Risen from the Grave (1968) lienee itselleni SE kauhuelokuva, joka on suurimmat sävärit aikoinaan antanut. Kiitoksia vaan Maikkarille!

Ennen kouluikää Kivikasvojen Dracula versio hieman pelotti mutta ensimmäinen kunnolla säväyttänyt oli Zombien verikosto joskus ‑85. Muistaakseni elokuvan ilkeät tädit pelottivat aika pitkään.

Goose (23.10.2005 18:08)

Ennen kouluikää Kivikasvojen Dracula versio hieman pelotti mutta ensimmäinen kunnolla säväyttänyt oli Zombien verikosto joskus ‑85. Muistaakseni elokuvan ilkeät tädit pelottivat aika pitkään.

Hyvä kun mainitsit, tuo unohtui. Lisäksi Lepakkolinnasta tehty mainosspotti jossa näkyvillä oli vain tämä "Frankensteinin hirviö" pisti pelottamaan. Muistatko, että oliko jossain toisessakin Kivikasvojen jutussa mukana joitain kauhuelementtejä?

chachi (23.10.2005 17:22)

Goose (23.10.2005 18:08)

Ennen kouluikää Kivikasvojen Dracula versio hieman pelotti mutta ensimmäinen kunnolla säväyttänyt oli Zombien verikosto joskus ‑85. Muistaakseni elokuvan ilkeät tädit pelottivat aika pitkään.

Hyvä kun mainitsit, tuo unohtui. Lisäksi Lepakkolinnasta tehty mainosspotti jossa näkyvillä oli vain tämä "Frankensteinin hirviö" pisti pelottamaan. Muistatko, että oliko jossain toisessakin Kivikasvojen jutussa mukana joitain kauhuelementtejä?

En millään muista muita. Kuitenkin aikaa on vierähtänyt muutama vuosi.

Joku demoneja ynnä muuta saatanallista sisältävä yksin katsottu kauhuelokuva pelotti niin paljon joskus 9-vuotiaana, että piti mennä vanhempien huoneeseen nukkumaan.

Samoihin aikoihin nähty ETV oli myös suorastaan traumaattisen jännittävä kokemus vaikkei varsinaista kauhua olekaan.

En muista oliko ensimmäinen, mutta aina jonka ensimmäisenä "säväyttävänä" siihen aikaan muista. Ala-asteella kaveriporukalla katsottiin

Candyman (1992). Elokuvasta puhuttiin ahkerasti koulun pihalla aina ja se oli pitkäaikainen projekti ennenkuin se saatiin aikaiseksi katsoa.

Taisi olla alkuperäinen The Fly. Iso kärpäsenpää miehen olkapäillä sai aikaan helvetin pahan shokin, samoin se lopun inisevä "Help meee! Help meee!!!" Tämä oli joskus ala-asteen alkuvuosina muistaakseni.

Siitä seuraava todellinen painajaismasiina oli varmaankin jo mainittu IT (12-v), sekä sitten Hohto ja juuri huone 237.

Katsoin aikoinaan Ennustusta keskellä kirkasta päivää mutta leffa oli niin pelottava että oli pakko pitää useampi tauko ennen kuin leffan pystyi katsomaan loppuun.

Pet Semataryn Pascow taisi aiheuttaa muutamat painajaiset 11-12-vuotiaana. Jatko-osa jo sitten lähinnä nauratti.

Peeping Tom (23.10.2005 22:38)

Pet Semataryn (...)

Tämä pelotti aikoinaan jostain syystä niin paljon, että kun ensimmäisen kerran sitä yritettiin kaverin kanssa televiosta katsoa, niin piti jättää katsominen kesken.