Tylsät kulttileffat

Bitnik (10.10.2005 16:01)

Warriors on melkein maailman paras elokuva, ihan tajuttoman tiukkaa meininkiä. Shocky tulee kohta antamaan back-upia.



Deadbeat at Dawn ja Street Trash on vitun tylsiä ja urpoja elokuvia, samoin suurin osa vanhemmista ja eniten kulttimainetta nauttivista John Watersin tuotoksista. Niissä tosin on edes vähän kiinnostavia aspekteja.

Bitnik! ----> http://www.dvdplaza.fi/forums/forumdisplay.php?f=17

C.W. Leadbeater (10.10.2005 17:04)

netzach (10.10.2005 12:22)

Kaikki Carpenterin leffat.

Last House on the Left ja Fight for Your Life eivät tehneet kumpikaan suurta vaikutusta aikoinaan. Pitäisi kenties katsoa joskus uudestaan, vaikka epäilen ettei mitään valaistumista tapahdu.

Sama juttu. Fight for your life on kuolettavan tylsä kyhäelmä, taisin kuluttaa enemmän aikaa kelloa kuin elokuvaa katsoen.

Ainakin Picnic at Hanging Rock täyttää määritelmän.

k-mikko (10.10.2005 21:35)

Ainakin Picnic at Hanging Rock täyttää määritelmän.

Mitä se höpöttää? Loistava leffa! Onhan se hidastempoinen, mutta tunnelma on niin pahaenteinen koko ajan, ettei siinä tylsistymään pääse. Okei, nukahdin mä tän aikana kertaalleen, mutta se nyt ei johtunut leffasta. Plussaa loistavista musiikeista.

Bitnik (10.10.2005 18:01)

Warriors on melkein maailman paras elokuva, ihan tajuttoman tiukkaa meininkiä. Shocky tulee kohta antamaan back-upia.

Leffa on kyllä mahtava.



Deadbeat at dawn on tylsä. Fight for your life myös.

k-mikko (10.10.2005 22:35)

Ainakin Picnic at Hanging Rock täyttää määritelmän.

Höpö höpö.

C.W. Leadbeater (10.10.2005 18:04)

Yksi pahimmista esimerkeistä on tietysti kaikkien 69eyesgoottien silmät kiiluen kuolaama The Crow, jonka katsominen teatterissa oli niin tuskaista loppuis jo ‑vääntyilyä, ettei tule toista vastaavaa tapausta mieleen.

Stana, Crow oli hyvä jo silloin, kun Suomen goottiskene oli n. 5 tyyppiä Tampereella ja teinigooteista ei ollut tietoakaan. 69 Eyeskin soitti vielä glamrokkia huulipunat perseessään. Myönnän kuitenkin että aika on syönyt Crow'n tehoa melkoisesti ja Proyas oli huomattavasti paremmassa iskussa Dark Cityn kanssa.



Itselleni paljon hehkutettu Santa Sangre oli melkoinen pettymys. Kaiken ennakkoon lukemani ja kuulemani perusteella kokemuksen olisi pitänyt olla jotain Johanneksen ilmestyksen luokkaa, mutta kaikesta visuaalisesta loistosta huolimatta kyseessä oli todella simppeli elokuva.



Picnic at the Hanging Rock on upea.

Kaikki Bruce Leen leffat on aika ylihypetettyjä... Kopiomeininki on niin paljon parempaa!

Itse vältyin nukahtamasta Picnic at Hanging Rockin aikana yksinkertaisesti käyttämällä pikakelausta.

Spaddu (10.10.2005 15:42)

eraserhead

Artisan (10.10.2005 15:49)

Lisäksi Eraserhead on kieltämättä myös tylsä.

Tietysti tämä on teidän mielipiteenne, mutta minun on nyt esitettävä oma eriävä mielipiteeni. Eraserhead ei missään nimessä ole tylsä, päinvastoin. Eraserhead on loistavan painostava ja mielenkiintoinen mestariteos.

C.W. Leadbeater (10.10.2005 18:04)

Yksi pahimmista esimerkeistä on tietysti kaikkien 69eyesgoottien silmät kiiluen kuolaama The Crow

Kappas vaan

tinman (11.10.2005 12:09)

k-mikko (10.10.2005 21:35)

Ainakin Picnic at Hanging Rock täyttää määritelmän.

Mitä se höpöttää? Loistava leffa! Onhan se hidastempoinen, mutta tunnelma on niin pahaenteinen koko ajan, ettei siinä tylsistymään pääse. Okei, nukahdin mä tän aikana kertaalleen, mutta se nyt ei johtunut leffasta. Plussaa loistavista musiikeista.

Artisan

Itse vältyin nukahtamasta Picnic at Hanging Rockin aikana yksinkertaisesti käyttämällä pikakelausta.

Hieno elokuva tosiaankin, omasta mielestäni elokuvan parasta antia on sen häikäisevä visuaalisuus.



EDIT: vittuilut pois

G.P.O. (11.10.2005 12:40)

Stana, Crow oli hyvä jo silloin, kun Suomen goottiskene oli n. 5 tyyppiä Tampereella ja teinigooteista ei ollut tietoakaan. 69 Eyeskin soitti vielä glamrokkia huulipunat perseessään. Myönnän kuitenkin että aika on syönyt Crow'n tehoa melkoisesti ja Proyas oli huomattavasti paremmassa iskussa Dark Cityn kanssa.

Vihasin Crow'ta jo silloin niin, ettei ole tarvinnut tarkistaa ajan syövyttävää vaikutusta, ja tätä taustaa vasten Dark City olikin todella positiivinen yllätys.

G.P.O. (11.10.2005 12:40)

Picnic at the Hanging Rock on upea.

Tästä olemme samaa mieltä, mutta Santa Sangre on silti hieno.

G.P.O. (11.10.2005 13:24)

Kappas vaan 

Varsin osuva.

Hah, saatoin arvata Picnic-kommenttini seuraukset. "Ei se oo tylsä vaikka nukahdin..."

Eraserheadin tylsyys saa hyväksyntäni. Kaksi kertaa jäänyt kesken...

Walter Hillin Driverin ja The Warriorisin arvostusta en ole lukuisista katsomiskerroista huolimatta koskaan ymmärtänyt.

Ehkä tuleva superspessuedition ratkaisee vihdoin arvoituksen.

...

Warriors on ehkä hiukan huonosti vanhentunut, aiheesta voisi paremmalla sovituksella saada vaikka mitä aikaiseksi.

...

Uusi "Director's cut" ‑superversio on kusetusta, lisäyksinä on vain uusi alkukohtaus (joku spiikki) ja joitakin sarjakuvatransitioita.

Täällä on muutama niin käsittämätön mielipide etten ala kommentoimaan niitä ollenkaan. Warriorsista sen sijaan on pakko kirjoittaa muutama sananen. Mitkään rahastus-spessueditionit ei todellakaan nyt auta jos on niin pihalla ettei ymmärrä leffan neroutta, mutta aina toki kannattaa katsoa uudestaan jos saa (teko)syyn. Elokuvateatterissa Warriors tempaa mukaansa tietenkin paljon tehokkaammin, immersio toimii paremmin.



Listaan tähän muutamia syitä Warriorsin ainutlaatuisuuteen onnistuneisuuteen:



– Dialogi. Löytyy monia klassisia läppiä, joita voi toistella eri elämäntilanteissa.

– Jengit. Mielikuvituksellisia asukokonaisuuksia. Tyyli tulee ensin. Baseball Furies.

– Maailmankuva. Ikuinen valtataistelu. Yöllä hallitsee vahvin.

– Ajankuva. Bronx saastaisimmillaan. Graffitit.

– Aihe. Väkivaltaiset jengit (skinit, somput, Rogues Gallery, Lepakko-jengi, Bandidos, ja pahin kaikista, NFG = New Fighting Generation) vainoavat Helsinginkin keskustassa. Know your enemy.

– David Patrick Kelly. Nilkeistä nilkein pikkunilkki nilkeimmässä roolissaan.

– Paranee vanhetessaan. Näyttää yhä eksoottisemmalta ja ihailtavammalta, vaikka tapahtumat ovat iättömät.

– Epätylsyys. Tilanteet ja jengit vaihtelevat koko ajan. Yllättäviä juonenkäänteitä. Surullisia ihmiskohtaloita. Silkkaa pyhäinhäväistystä yrittää listata The Warriors "Tylsät kulttileffat"-otsikon alle.