Parhaiden ohjaajien 90 ja 00 lukujen keskiarvo

Kalle Kinnunen, en suoranaisesti kirjoittanut viitaten Irréversiblen näytökseen Rakkautta & Anarkiaa ‑festivaaleilla tai elokuvaa mainostavaan tekstiin kyseisen vuoden ohjelmakirjassa. En edes katsonut kyseistä elokuvaa kyseisillä festivaaleilla tai tutustunut kyseiseen ohjelmakirjaan sen kummemmin, vaikka sitä selailinkin. Gaspar Noé on kyllä kyseessä ja hänen elokuvistaan Seul contre tous, mutta en muista minä vuonna tämä festivaaleilla esitettiin. Yleisölle mainostettiin ennen elokuvan alkua näitä pyörtyneitä kriitikoita suullisesti. (Sen jälkeen itse elokuva varoitteli, että olisi aika poistua salista). En muista oliko asiasta mainintaa itse ohjelmakirjassa. Miten tämä kaikki liittyy käsiteltyyn aiheeseen? Kirjoitin että kaukaisesti ja tarkennan nyt että todella kaukaisesti, mutta liittyypä kuitenkin. On totta että isot mediat keskittyivät paljossa kirjoittamaan Irréversiblen näytöksistä poistuneista henkilöistä, mutta eihän tämä tarkoita sitä että tästä tulee mainita täten festivaalien ohjelmakirjassakin? Tavallaan tällöin otetaan sama typerä asia esille, mutta käännetäänkin se omaksi eduksi, sillä Rakkautta & Anarkiaa tapaa mainostaa itseään varsin rajuna elokuvafestivaalina (jos nyt vaikka verrataan Espoo Cinéen) ja kuulostaahan se rajulta kun ihmiset poistuvat näytöksestä hirveyksien tieltä. Täten voidaan tehokkaasti myydä shokeeraavaa elokuvaa, eikä minua kiinnosta elokuva sen takia että se on shokeeraava. Itselleni tuli välittömästi mieleen tuo mitä olin festivaaleilla aikaisemmin kuullut samaisen ohjaajan edeltävän elokuvan yhteydessä. Seurauksena elokuva ei kiinnostanut ja jätin sen katsomatta. Myönnän ettei ratkaisuni ollut kovin hyvä. En kuitenkaan rupea kritoisoimaan kirjoittamaasi tekstiä, sillä minun ei ole mahdollista lukea sitä tässä uudelleen. Toivon että kuitenkin ymmärrät mitä tarkoitan.

Ossessione (24.11.2003 22:21)

K-mikko, tiedät....

Ok. Ymmärsin alkuperäisen videoharrastaja vs kriitikko kommentin jotenkin koko threadiä koskevaksi.

Ossessione (26.11.2003 03:15)

On totta että isot mediat keskittyivät paljossa kirjoittamaan Irréversiblen näytöksistä poistuneista henkilöistä, mutta eihän tämä tarkoita sitä että tästä tulee mainita täten festivaalien ohjelmakirjassakin? Tavallaan tällöin otetaan sama typerä asia esille, mutta käännetäänkin se omaksi eduksi, sillä Rakkautta & Anarkiaa tapaa mainostaa itseään varsin rajuna elokuvafestivaalina (jos nyt vaikka verrataan Espoo Cinéen) ja kuulostaahan se rajulta kun ihmiset poistuvat näytöksestä hirveyksien tieltä.

Jos kirjoittaa oikeassa kontekstissa, miksi ihmeessä ei voisi mainita, että glitteratin paskahousu-urpot poistuivat ja siten saivat täysin väärän kuvan elokuvasta ja selittivät vääriä näkemyksiään julkisuudessa?



Jos loistavassa Seul Contre Tous'ssa itse elokuva kehottaa heikkohermoisia poistumaan (ei elokuvan nerokkain hetki, myönnetään), miksi siitä ei voisi mainita yleisölle ennen elokuvaa (paitsi jos se on ns spoileri)? Elokuva ei sitäpaitsi KOSKAAN ole pelkkää elokuvaa, ja olisi perin tylsää jos se olisi.

Ja alkuperäiseen kysymykseeni Ossessione ei vastannut.

Seul Contre Tous'ssa itse elokuva kehottaa heikkohermoisia poistumaan (ei elokuvan nerokkain hetki, myönnetään)

Minusta se on elokuvan nerokkain hetki ja avain senkaltaiseen tulkintaan Seulista, mitä yritin promotoida toisaalla täällä foorumilla yleisesti Haneken ja Noen leffojen erikoislaatuisen luonteen analyysiin.



Minusta tuon "välitekstin" käyttö toimii jotakuinkin seuraavasti: Noe yrittää herättää katsojaa elokuvan illuusiosta havaitsemaan oman katsomisensa tapahtuman. Sen jälkeen vyörytetään kankaalle elokuvan pointtina toimiva raisu ja äsäkkä kohtaus.



Noe saattaa olla viimeinen modernistinen elokuvaohjaaja...



Muuta asiaa: Havaitsin yhtäkkiä kauhukseni tuolta Guardianin listalta puuttuvan Moufida Tlatlin! Eikö kukaan muu tämän threadin lukijoista ole päivitellyt Palatsin hiljaisuuden ja Miesten vuodenajan tekijän poisjättämistä?

Itse en ymmärrä miksi "unelmakoneisto painajaistehtaana" allegoria (tai mikään muukaan elokuvan keinoin esitetty vertauskuva) vaatisi toimiakseen nimenomaan lineaarisesti kerrotun tarinan

Eipä vaadikaan. Kun kuitenkin kyseessä on olemassa olevan helposti hahmotettavan instituution kritiikki (?) on hyvä sitoa sitä kritiikkiä hieman enemmän faktaan. Ilman tätä liikutaan hyvin yleisellä tasolla ja kritiikki on helppo sivuuttaa. Tai vaikka tulkita sitä laajemmin vaikkapa ajattelemalla Unelmatehdas taas mikrokosmokseksi yhteiskunnasta.



Todellakaan siis elokuvan muoto ei missään nimessä sanele sen mahdollisuutta esittää kriittisiä ajatuksia, mutta on tässä tapauksessa mielestäni käyttömahdollisuuksiltaan rajallinen. Edelleen tarjoaisin Auringonlaskun katua hyvänä esimerkkinä siitä, mitä tarkoitan.



Luonnollisesti vaikkapa monet Godardin elokuvat ovat hyvinkin kokeilevia, mutta samalla erittäin yhteiskuntakriittisiä.

sorsimus (26.11.2003 15:37)

Eipä vaadikaan. Kun kuitenkin kyseessä on olemassa olevan helposti hahmotettavan instituution kritiikki (?) on hyvä sitoa sitä kritiikkiä hieman enemmän faktaan.

Minusta MD: ssa ei niinkään kritisoida instituutiota (ja jep, huomasin kyllä kysymysmerkkisi) kuin näytetä ihmisten Hollywood- unelmien ja todellisuuden ero, tietysti sekin vain tämän Betty- hahmon näkökulmasta.

Olen samaa mieltä Iljalumpsiksen kanssa siitä, että Mulholland Driven kritiikki ei niinkään kohdistu Hollywoodiin instituutiona, kuin siihen mitä tämä instituutio tekee ihmisille. Nämä kaksi ovat toki yhteydessä toisiinsa, mutta pääpaino elokuvassa on mielestäni siirretty kiinnostavammalle puolelle. Sunset Boulevard tietysti käsittelee paljossa tätä samaa tematiikkaa, mutta tavallaan instituution sisällä osoittaen mitä tämä samainen koneisto tekee tähdille, tai oikeammin teki monille mykkäelokuvan tähdille. Tuohon Sorsimuksen ajatukseen Hollywoodista helposti hahmotettavana instituutiona en suoranaisesti yhdy. On oikeastaan aika vaikea sanoa mistä Hollywood alkaa ja mihin se loppuu; puhumattakaan sen maailmanlaajuisista vaikutuksista. Nähdäkseni se, että Mulholland Driven kritiikki jää hyvin epämääräiseksi asettaa painopisteen paljossa tälle seikalle. Elokuva käsittelee unelmien maailmaa hyvin unenomaisella tavalla nostaen esille enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kiintoisasti elokuvan vaalea nainen saa Hollywoodissa elää elämänsä hienoimmat ja hirveimmät hetket; täten elokuvan kuva Hollywoodista ei ole missään tapauksessa kovin yksioikoinen, mitä se saattaisi olla jos se liikkuisi sosiologisemmalla tasolla. Samaa aihetta voidaan lähestyä monella tavalla ja nämä erilaiset lähestymistavat tukevat toisiaan. Mielestäni se mitä Mulholland Drive tekee ja käsittelee on erittäin kiintoisaa.

Kalle Kinnunen, myönnän syyllistyneeni ylilyöntiin tuossa mitä kirjoitin Rakkautta & Anarkiaa –festivaaleista ja otan sanani takaisin.

Ossessione (26.11.2003 21:28)

Kalle Kinnunen, myönnän syyllistyneeni ylilyöntiin tuossa mitä kirjoitin Rakkautta & Anarkiaa –festivaaleista ja otan sanani takaisin.

Syytä olikin. Varsin herjaava ja yliampuva väite.

Rajoitin 90-lukuun, sillä en pidä tarkastelujaksojen katkaisemista kesken vuosikymmenen.

David Lynch 3,5 (4)

Martin Scorsese 3,67 (3)

Coenit 3.8 (5)

Steven Soderbergh 3,5 (1)

Terrence Malick 5 (1)

Abbas Kiarostami 4 (3)

Errol Morris – (0)

Hayao Miyazaki 4 (2)

David Cronenberg 3,33 (3)

Terence Davies – (0)

Nostaisin vielä seuraavat kymmenen bumbling under- osastoon:

Quentin Tarantino 4,33 (3)

Krzystzof Kieslowski 4 (4)

Paul Thomas Anderson 4,25 (2)

Pedro Almodovar 4 (2)

Terry Gilliam 4 (3)

Wong Kar Wai 3,75 (4)

Lars von Trier 4 (3)

Kaige Chen 4 (2)

Jonathan Demme 4,33 (3)

Yimou Zhang 4 (5)