Night Visions 29.-30.10.2005

k-mikko ( 31.10.2005 12:26)

Onpa kiva lukea näitä kommentteja... Pari kysymystä elokuvien tiimoilta.



Pervert. Ok, tämä olikin yllättäen ilmeisesti ihan hyvä. Tuliko tekijöiltä mainintaa dvd-julkaisusta? Muutenhan tätä ei taida päästä näkemään.



Devil's Rejects. Olin näkeväni julisteen Kinopalatsin seinässä mennessäni ohi sporalla. Näinkö harhoja vai oliko tästä joku erikoisnäytös viime viikolla tai tulossa? Ilmeisesti yleiseen levitykseen ei ole tulossa.

Pervertistä tulee dvd myyntiin leffan nettisivujen kautta, muistaakseni jopa suht pian, olisiko ollut ensi kuussa?



Ei ole Devil´s tulossa levitykseen eikä Sandrew´n sivuilla ainakaan ole mitään mainintaa näytöksistä.

Ilja Rautsi ( 31.10.2005 12:33)

k-mikko ( 31.10.2005 12:26)

Onpa kiva lukea näitä kommentteja... Pari kysymystä elokuvien tiimoilta.



Pervert. Ok, tämä olikin yllättäen ilmeisesti ihan hyvä. Tuliko tekijöiltä mainintaa dvd-julkaisusta? Muutenhan tätä ei taida päästä näkemään.



Devil's Rejects. Olin näkeväni julisteen Kinopalatsin seinässä mennessäni ohi sporalla. Näinkö harhoja vai oliko tästä joku erikoisnäytös viime viikolla tai tulossa? Ilmeisesti yleiseen levitykseen ei ole tulossa.

Pervertistä tulee dvd myyntiin leffan nettisivujen kautta, muistaakseni jopa suht pian, olisiko ollut ensi kuussa?



Ei ole Devil´s tulossa levitykseen eikä Sandrew´n sivuilla ainakaan ole mitään mainintaa näytöksistä.

Timothyhän kuvasi DVD:lle making offia myös NV:ssä. Tämä meinaa sitä, että Trautsa ja muut eturiviläiset varmaan pääsevät mukaan.

Kinopalatsissa ollut The Devil's Rejects ‑julkka taisi olla NV-ministeriön propagandaosastolta peräisin.

Nordisk on ostanut Pohjoismaiden oikeudet, ja leffa on tulossa suoraan videolle joskus hamassa tulevaisuudessa.

Mainiot yövisiot jälleen kerran, mutta miksi NV-esitteen English-osiossa ilmoitetaan festarin vuosiluvuksi 2004? Hohhohhohoo! No eipä mitään, kiitokset vain tapahtuman järjestäjille ja muille asianosaisille.

Ylimääräisen komedialisän tarjosi tällä kertaa ennen Corpse Briden alkua yläpermannolta pois ohjattu häirikkö, jonka uhoilu oli taattua 5 sentin teatteria. Järkyttävintä antia edustivat myöhäispissisten räkätys I Spit on Your Graven näytöksessä. Näin ne moraalisen rappion rattaat vaan jatkavat voittokulkuaan, heh heh.



Annetaanpas hieman kommenttia nähdyistä elokuvista:



From Beyond

– Kivoja kumilöllövisioita ja kevyttä rietastelua Lovecraftin "hengessä". Toimivan tiivis pakkaus ilman turhia ilmataskuja. Kestää selvästi paremmin useamman katselukerran kuin yliarvostettu Re-Animator. Harmi vain, että tästä versiosta puuttui mm. lisäkohtauksia Pretoriuksen tutkimuksista ennen tuhoisaa koetta. Kaikesta huolimatta festarin kärkikastia.

Arvosana: 9/10



Corpse Bride

– Näpsäkkää dialogia, komediaa ja romanttista tunnelmointia yhdistävä animaatio, jonka lopetus oli tosin uusiodisneymäisesti juosten kustu. Itse tarina oli turhan simppeli ja herra Leen ääninäyttely jäi kovin vähäiseksi. Hilpeä luurankotanssi osoitti selvästi, että Burtonkin nähtävästi tykkää Monkey Islandeista. Nekrofiiliset vihjailut olivat myös huvittavia.

Arvosana: 7/10



The Descent

– Jaahas, pitkästä aikaa toimivaa ja perinteisen rehellistä säikyttelyä. Klaustrofobinen ympäristö oli ehdotonta plussaa ja ahdistavaa tunnelmaa pidettiin kiitettävästi yllä koko elokuvan ajan. Näyttälijät olivat tosin pelkkiä paperinukkeja ja sekavaa salamaleikkausta käytettiin liikaa aina ököjen hyökätessä. Nämä luolien ihmismutaatiot olivat myös aika persoonattoman mielikuvituksettomia "klonkkuja". Naisten selviytymishenki oli kyllä kova ja lopetuksessakin oli munaa.

Arvosana: 8/10



Devil's Rejects

– Rob Zombie on taas nimensä mukaisesti suoltanut ulos tekeleen, jonka käsikirjoitus ja kerronta on totaalisen aivokuollutta. Loistava näyttelijäkaarti ja tyly väkivaltakaan eivät pysty pelastamaan tätä hölmöilyä tyhjänpäiväisyyden suolta. Marx-elokuvien asiantuntijan löpinät olivat hauska yksittäiskohtaus, mutta ei taas sopinut elokuvan nihilistiseen kokonaisuuteen. "Haloo, herra Zombie, ei tässä mitään genrejä yhdistävää CAT-III sekoilua olla tekemässä." Viimeinen hidastuslällyily oli helkkarin typerä nostalgisromanttisine takautumineen. Tällä ilmeisesti yritettiin luoda jokin antisankarin aura tämän murhaajakolmikon ylle. Miksi katsoja pitäisi saada välittämään näistä sadistisista kusipäistä? Kunnon oksat pois-tylyttäminen Miiken tyyliin ja hommassa olisi ollut edes hieman aitoa räyhähenkeä.

Arvosana: 5/10



I Spit on Your Grave

– Valitettavasti tätä legendaarista Video Nastyä oli leikelty useasta kohdasta. Esim. Jenniferin pitkä, sielua riipivä huuto lähikuvassa, "pullohyökkäys" ja verta vuotavat munaskut jäivät nyt kokematta. Toisaalta, ehkä tämä sopi hyvin ainakin osalle katsojista, kun ottaa huomioon kuinka runsaasti saliin oli eksynyt naisihmisiä. Kaikkein törkeintä elokuvassa ei ollut sen nais- tai miesvihamielisyys, vaan kehitysvammaisuuden eksploitatiivinen käsittely. Tätä korosti vielä Matthewtä esittäneen harrastelijanäyttelijän pöhkö ylinäytteleminen. Kaikinpuolin harvinaisen ilkeä elokuva, jonka kuvallista tehoa ovat tosin useat aasialaiset ultratörkyilyt jo hieman madaltaneet.

Arvosana: 8/10



Demons

– Vappunaamarit mylläävät Metropolis-teatterissa ja juustoinen kasarihevi jyllää. Tony the Pimp tekee kunnon badass-imitaation Fred Williamsonin tyyliin ja pääpölkkypään nimi on George. Muutamat mekaaniset demoniefektit toimivat edelleenkin tehokkaasti ja äänet jytäsivät Maximin salissa jylhästi. Tulipahan taas teinivuodet ja rakas videosensuurimme mieleen tätä Marion pojan kassahittiä katsoessa. Niisk, olipahan sekin auvoista aikaa se.

Arvosana: 7/10



Supersonic Man

– Voi, voi. Totaalinen torkkuvaihde iski päälle tätä elokuvaa katsoessa, joten kommentointi on aika vaikeaa. Summittaisten äänien perusteella kyseessä oli kuitenkin todellista J.P.Simon-parhautta, joten eipä tässä muuta kuin odottelemaan DVD-versiota.

Arvosana: -

parraton_suti ( 31.10.2005 16:43)

Viimeinen hidastuslällyily oli helkkarin typerä nostalgisromanttisine takautumineen. Tällä ilmeisesti yritettiin luoda jokin antisankarin aura tämän murhaajakolmikon ylle. Miksi katsoja pitäisi saada välittämään näistä sadistisista kusipäistä?

Täh, lopetushan oli aivan loistava. Minä ainakin nauroin ja kovaa kun näitä oi onnea-takaumia väläyteltiin. Enkä jaksa uskoa että Zombie halusikaan sillä mitään sympatioita kalastella, vaan jatkaa vain elokuvan jo asettamalla linjalla että tällä kahjosakilla on hauskaa yhdessä loppuun asti. Hyvin looginen lopetus, joka eli hahmojen tunnetilan mukana musiikinkin kautta. Kokonaisuutena pätkää voisi hyvin käyttää sen biisin musavideona.

Red Right Hand ( 31.10.2005 08:37)

I spit on your grave oli varsinainen tapaus tämän osalta. Edessäni istui kaksi tyttöä jotka repeilivät aivan ihmeellisissä kohtauksissa.

Missä kohtaa salia istuit? Itselleni näytöksestä jäi mieleen käytännössä rikkumaton hiljaisuus, mutta istuin aivan vikassa rivissä siinä oven vieressä. Enkä mielestäni torkahtanutkaan leffan aikana.

Kyllähän siellä repeiltiin ties missä kohdissa. Istuin melko edessä, minusta se nauru kantautui juuri sieltä taaempaa päin. Antti kuitenkin hörötti itse täyttä päätä ja koettaa nyt peitellä jälkiään...

Antti Vanhala ( 31.10.2005 20:03)

Red Right Hand ( 31.10.2005 08:37)

I spit on your grave oli varsinainen tapaus tämän osalta. Edessäni istui kaksi tyttöä jotka repeilivät aivan ihmeellisissä kohtauksissa.

Missä kohtaa salia istuit? Itselleni näytöksestä jäi mieleen käytännössä rikkumaton hiljaisuus, mutta istuin aivan vikassa rivissä siinä oven vieressä. Enkä mielestäni torkahtanutkaan leffan aikana.

Taitaa olla Mr. Vanhalalla kuulokojeen hankinta ajankohtaista. Itse istuin melko edessä ja takana oli kaksi jotain ulkomaalaista nuorta naista jotka nauroivat kovaäänisesti ja miltei hysteerisesti pitkin leffaa, lähinnä kait kuitenkin itse elokuvan tapahtumista riippumatta.



Muuten oli kyllä erittäin kovatasoinen festari!



From Beyond ****½



En ollut nähnyt tätä yli 15 vuoteen, joten teatteriesitys oli kova juttu, vaikka jotain taisikin puuttua aiemmin näkemääni versioon verrattuna. Olen kovin perso inhottaville mutaatioille, joita tänä yönä riittikin kivasti. NV on esittänyt nyt kunnioitettavan määrän H.P. Lovecraft ‑leffojen parhaimmistoa (ja huonoimmistoa), seuraavaksi sitten vaikka Necronomicon?





Pervert! ****



JES! Täydellinen tribuutti. Hämähäkkivaisto varoitteli ihan turhaan, tämähän oli kauttaaltaan laatutyötä ja helvetin hauska, etenkin Meyer-tyylinen selostaja ("they are like a pair of hippopotami, fighting over a pool of mud"). Tosiaankin vikan tähden vie tuo lievä nihkeily tissien kanssa loppupuolella. Yököttävyysfaktori oli melkoinen, tuli mieleen Russ Meyerin Up!, johon viittasi trailerissa ollut moottorisahakin, jota ei ikävä kyllä itse leffassa nähty. Lihaveistos-Ophelia oli vaikuttavimpia mad doktor/artist luomuksia ikinä. Tekijöiden läsnäolo buustasi kokemuksen taivaisiin, olivat mukavaa porukkaa ja vilpittömän oloisina kehuivat NV:tä ja yleisöä. Kait se dvd pitää sitten hommata ja tsekata joutuiko omakin pärstä mukaan extroihin.





Descent ****



Kuten Disco jo ennättikin sanomaan, tämä edusti koulukuntaa "mahtava katsomiskokemus, mutta käteen ei jää paljoakaan". Eli viides tähti tippui pois, koska tämä (aivan kuten Dog Soldierskin) ei yksioikoisuudessaan stimuloinut aivoja jälkikäteen, eikä myöskään tarjonnut esteettisiä tai ajatuksellisia whoa/wtf kokemuksia. Olipahan nyt vaan helvetin tiukkaa perussäikyttelyä/splattertoimintaa. Ei haitannut edes yhtään, vaikka leffa oli totaalisen kaavamainen ja halpamainen "möngimme ahtaissa, pimeissä tunneleissa ja joka vitun kulman takaa lehahtaa lepakot lentoon tai klonkku hyökkää ja kuuluu sairaan kova ääni". Teknisesti leffa oli suuri onnistuminen, luolasto saatiin näyttämään mielenkiintoiselta ja toimimaan tilana hyvin, mikä ei ole todellakaan mikään itsestään selvyys. Jos on ikinä elämässään ollut jossain klaustrofobisessa tilanteessa, jossa paniikki on iskenyt, oli autenttinen unneliinjuuttumiskohtaus leffan pahinta antia.



Tuo videokamera-kohtaus mihin Ilja viittasi oli mahtava elämys teatterissa, vaikka tasan jokainen tiesi mitä käy niin silti tuntui kuin joku tajuton paniikkiaalto olisi hyökännyt kankaalta päin yleisöä ja larppaajat ja harry potter fanit kirkuivat ja lensivät taaksepäin. Itse klonkut vaan olivat hyvin aneemisia monstereita, jos luolastossa olisi ollut niiden sijaan jotain Demonsin kuolaavia paholaisia, jotain älyllistä pahaa tai vaikka öh brujeria-noitia tai mitä tahansa muuta kuin tuollaisia heikkoja eläimiä, niin näytöksestähän olisi jouduttu viemään porukkaa pois ambulanssisaattueessa, puolet sydänelvytykseen ja puolet suoraan hourulaan.





Devil's Rejects **



Mitä te tässä muka oikein näitte? Pelkkää yksioikoista nihilististä väkivaltasaastaa, mutta ei edes mitenkään kekseliään sadistista. Edellinen Rob Zombie leffa jaksoi kiinnostaa fantasiamaisella kuvastollaan. DR oli jotain köyhän miehen tarantinoa, joka tosin toimi hyvän näyttelemisen ja hupaisan dialogin voimalla aika pitkään. Myönnän, että nukahtelin ja silloin leffat alkavat vain ärsyttämään, mutta silti vaikutti että loppu oli vaan älyttömän äänekästä räiskintää eikä minua ainakaan voinut vähempää kiinnostaa miten Spauldingille tai kenellekään elokuvan hahmoista käy. Loppukohtaus oli jo pateettinen, eikä siihen auta mitkään selitykset. Hohhoijaa.





I Spit On Your Grave **½



Jooh, olin tehnyt itselleni karhunpalveluksen ja nähnyt tästä exploiticassa lyhennetyn version. Ei kyllä olisi muutenkaan ollut mun heiniä. Kiven päällä tapahtunutta raiskausta oli tosiaan siistitty ja lyhennetty reippaasti, mikä heikensi leffan tehoja.





Demons *******



Puhdasta parhautta parhaana versiona, eli teatterissa, leikkaamattomana ja englanniksi dubattuna. En jaksa alkaa luettelemaan elokuvan ansioita, helpommaksi tulee luetella huonot puolet: -



Tiedätte kyllä mitä leffaa toivon seuraavaan NV:hen...





Supersonic Man **+



Todella lupaavan alun jälkeen elokuva tuntui jumittuvan johonkin luuppiin ja nukahtelun lomassa toivoin että se viimeinkin loppuisi. Huonoutta onneksi piisasi, etenkin tämän juopon aforismit ja vitsit ja tietenkin pahiksen monologit pelastivat sen, mitä Supersonic ei aseita banaaniksi muuttavilla voimillaan pystynyt pelastamaan. Pienoismalliavaruusasema ja ‑sukellusvene olivat todella hienoja, vaikea uskoa että niitä on tehty vain tätä elokuvaa varten..

Okei, uskotaan, nukuin siis tämän elokuvan aikana pitkän pätkän/olin muuten vain väsymyksestä koomassa. Vakuutan että omalta osaltani nauraminen ei kyllä tulisi mieleen I Spit on your gravea katsoessa.

Antti Vanhala ( 31.10.2005 20:03)

Red Right Hand ( 31.10.2005 08:37)

I spit on your grave oli varsinainen tapaus tämän osalta. Edessäni istui kaksi tyttöä jotka repeilivät aivan ihmeellisissä kohtauksissa.

Missä kohtaa salia istuit? Itselleni näytöksestä jäi mieleen käytännössä rikkumaton hiljaisuus, mutta istuin aivan vikassa rivissä siinä oven vieressä. Enkä mielestäni torkahtanutkaan leffan aikana.

Olin suunnilleen toisen tolpan kohdalla, lavalta päin laskettuna ja neljännessä (tms.) penkissä reunasta. Oiskohan ollut joku 6 rivi? Eli räkättirastaat olivat tästä laskien n. 5:llä rivillä. Voi olla että näytöksessä oli muitakin mutta näiden kikatuksen kuulivat varmaan kaikki. Kysy vaikka Martinilta. Tai yotsulta. Mutta mielestäni tytöt hiljenivät sitä mukaan kun elokuvan perimmäinen sielu alkoi selvitä, ainakin vähän.



Edit: Joo nyt kun Shocky mainitsi, niin neitokaiset tosiaan taisivat puhua jotain latin lingoa (tai englantia korostuksella) ennen leffan alkua.

Sama latino-pariskunta istui suoraan takanani Supersonic Manissa, mutta siihen hysteerinen kikatus kaiketi enemmän sopi.

Toinen eukoista btw lunasti itselleen yhden Aromaan jakaman t-paidan...

Oli kyllä hieno NV. Videokameran kanssa palloilevat jenkkivieraat olivat hauskaa extra-viihdettä, vaikka Pervert jäikin multa väliin.

The Exorcism of Emily Rose oli aika ok, mutta koko ajan oli kyllä mielessä, että ei ole Manaajan voittanutta. Emilyä näytellyt tyttö oli kyllä tosi hyvä valinta. Selväpäisenä se oli tosi kilti, mutta samalla ihan snadisti vinksahtaneen oloinen. Ja kun demonit tuli kuvioihin, se oli kyllä kiitettävän sekaisin. Muilta osin Emily Rosessa mätti mun mielestä se Matloc-tyyppinen oikeussalidraamarakenne. Ei kuitenkaan jättänyt kokonaan kylmäksi hyvän manauskohdan ja muutaman tehokkaan säikyn ansiosta.



Corpse Bride oli sympaattinen ja hauska, mutta mulle ihan pieni pettymys. Laulut oli tylsiä ja niitä oli liikaa. Johnny Deppin maneerit alkoi ensimmäistä kertaa vähän ärsyttää. En osaa sanoa mikä tässä tarkalleen ottaen mätti. Odotin vaan vielä vähän enemmän.



The Descent oli yön paras! Ja pelottavin! Ehkä koskaan! Jo se luolamiljöö oli tosi ahdistava, puhumattakaan kaikesta muusta! Iljan mainitsemassa kohdassa pelästyin minäkin ihan saatanasti. Onneksi en ollut ainut, joka kiljui. Koko salissa oli ihan hillitön tunnelma. Oli niin siistiä nähdä tämä nimenomaan Night Visionsissa. Toivottavasti leffa tulee levitykseen, kuten Mikko mainitsi.



Domino oli mulle ihan hyvä valinta The Decentin säikyttelyiden jälkeen. Keira Knightley oli parempi kuin olisin luullut. Eniten pidin älyttömistä yksityiskohdista, kuten Beverly Hills 90210 ‑näyttelijöiden ja Tom Waitsin oudoista cameoista.



Demons oli hyvä. Kasarimeininki oli parasta antia. Jo aiheensakin puolesta hauska nähdä teatterissa.



Supersonic Manissa tuli välillä uni. Aina kun havahduin, pääpahis ja professori väittelivät yhä uudestaan ja uudestaan siitä, mikä ajaa pääpahiksen karmeisiin tekoihin. Välillä syynä oli valta, välillä kohtalo. Supersonic-miehellä oli hauska tapa muuttaa lentoasentoa kesken liidon. Yksi nyrkki edellä oli selvästi dramaattisempi kuin kaksi.



Supersonic Manin loppuvaiheessa YLEn kameramies putkahti saliin kuvaamaan. Kuulin myöhemmin, että juttua suunniteltiin puoli yhdeksän uutisiin, mutta ei ainakaan sunnuntai-iltana näkynyt. Tuliko juttu ulos myöhemmin?

Liisa_ ( 31.10.2005 22:42)

Supersonic Manin loppuvaiheessa YLEn kameramies putkahti saliin kuvaamaan. Kuulin myöhemmin, että juttua suunniteltiin puoli yhdeksän uutisiin, mutta ei ainakaan sunnuntai-iltana näkynyt. Tuliko juttu ulos myöhemmin?

Kävivät myös haastattelemassa Mikkoa ennen Emily Rosea ja kuvasivat paikkoja muutenkin. Juttu oli kuulemma jo su klo 18 uutisissa eikä sitä enää esitetty 20.30.

Kauttaaltaan kova NV ja leffatkin oli laitettu ideaaliin järjestykseen, eipä valittamista.

The Exorcism of Emily Rose – Ei mikään kovin hyvä, mutta kuitenkin sen verran ettei juuri kaduta (jo monesti koetun) From Beyondin valkokangasesityksen passaaminen. Paikoin hölmöyttä, paikoin varsin pelottava. Kehnoja tietokonetehosteita ja säikäyttäviä tietokonetehosteita vuoron perään. Uskontopohja toimi aluksi puolesta, lopulta vastaan. Jatkuvasti ja isoon ääneen naurajat olivat saartaneet minut, mikä hieman latisti kokemusta ja sai minut tuntemaan itseni hölmöksi takaumakohtauksissa hampaita kiristellessäni. **½



Pervert! – Toimiva ja yllättävän hauska, eikä missään vaiheessa tylsä. Harmillisesti murhaajan paljastuminen ja Mary Careyn poistuminen hieman lässäyttivät elokuvaa, eikä loppupuoli enää pysynyt kovin mielenkiintoisena. NV-lämmittelyksi tuli sopivasti katsottua Vixen, jota ei kyllä ole tällä saralla voittaminen. Mutta olihan Pervert! joka tapauksessa oikeasti paljon parempi kuin monet Meyer-leffat. Ja tytöt olivat kaikki positiivisia yllättyksiä. ***½



The Descent – Tässä vaiheessa pelkäsin väsähtäväni, mutta vitut! Kaikin puolin äärimmäisen tiukasti toteutettua terroria, joka on ehdotonta kokea teatterissa ja ilmeisesti nimenomaan väsyneenä ja hiukan heikkokuntoisena: en muista koska viimeeksi olisi tullut näin puristettua käsinojia. Superpiinaava jo ennen kuin mitään luonnotonta kauhua edes tapahtuu. Onneksi olin välttynyt lukemasta tästä mitään etukäteen. Mörköjen ensikohtaamiset hieman epäilyttivät, mutta pysyihän se meno hienosti vimmaisena loppuratkaisuun saakka. Pahemmin ei ehtinyt tarraamaan muutamiin kokonaisuuden kannalta merkityksettömiin epäkohtiin. Varmaankin suosikkin uuden vuosituhannen tähän astisista kauhuelokuvista, ei "ihan kivan" Dog Soldiersin jälkeen aivan näin loistokamaa osannut odottaa. ****½



The Devil's Rejects – Katsomisajankohta ja väsymys taisivat olla täysin optimaaliset, sillä tämä potki aivan täysillä! Nuhjuinen tunnelma pysyi yllä koko keston ja sitä tukivat oudosti sopivalla tavallaan loistavat musiikit ja hauska dialogi, etunenässä aivan hillittömät chicken fucker, Groucho Marx ja lopetus-kohtaukset. Sekä tietysti Haig, Foree ja etenkin Forsythe, jumaliste! Jossain tämän sanottiin olevan pulisonkeineen ja muineen whitesploitaatio-klassikko, missä oltiin kyllä asian ytimessä. Odotukset oli aika matalalla (1000 Corpses tosin näkemättä), joten festarien todellinen yllättäjä. En välttämättä halua nähdä koskaan uudelleen etteivät makoisat muistot romutu, tuskin aivan yhtä jämerää kamaa missään muissa olosuhteissa (sama pätee edelliseenkin elämykseen). ****½



I Spit on Your Grave – Itseoikeutettu Rape & Revenge-klassikko, joka toimi niin kuin pitääkin. Edellisten täysillä paukuttelujen jälkeen jätti kyllä hieman valjut fiilikset muun kuin raiskauskuvastonsa suhteen. Tuntui kestoaan huomattavasti lyhyemmältä, mikä on tähän aikaan yöstä katsottuna jo aikamoinen meriitti. ***



Demons – Eihän tästä voi olla pitämättä, etenkin isolta kankaalta nähtynä. Alku & loppu rautaa, keskivaiheen goreilu alkoi jo nukuttaa (kirjaimellisesti). ***



Supersonic Man – Hienon aloituksen jälkeen jäi toistelemaan turhan pian samoja juttuja, vaikka harvoja näkymiä katsonkin mielummin kuin pienosmallien räjäyttelyä. Potentiaalin kuihtuiminen aiheutti myös hetkellisen sammuiluilmiön, mistä toivuttuani en jaksanut enää lainkaan kiinnostua Manin edesottamuksista. Uutisissa kun näkyi pätkä Supersonicin lentelyä tunnusmusiikin päristessä taustalla, en voinut kuin ihmetellä miksen pitänyt tästä enemmän. **½

Ilja Rautsi ( 31.10.2005 19:38)

parraton_suti ( 31.10.2005 16:43)

Viimeinen hidastuslällyily oli helkkarin typerä nostalgisromanttisine takautumineen. Tällä ilmeisesti yritettiin luoda jokin antisankarin aura tämän murhaajakolmikon ylle. Miksi katsoja pitäisi saada välittämään näistä sadistisista kusipäistä?

Täh, lopetushan oli aivan loistava. Minä ainakin nauroin ja kovaa kun näitä oi onnea-takaumia väläyteltiin. Enkä jaksa uskoa että Zombie halusikaan sillä mitään sympatioita kalastella, vaan jatkaa vain elokuvan jo asettamalla linjalla että tällä kahjosakilla on hauskaa yhdessä loppuun asti. Hyvin looginen lopetus, joka eli hahmojen tunnetilan mukana musiikinkin kautta. Kokonaisuutena pätkää voisi hyvin käyttää sen biisin musavideona.

Enpä tiedä millaisten kokkelilinssien läpi itse kukin elokuvaa Maximissa katsoi, mutta kyllähän koiranplörökin näyttää suklaalta tietyssä tilassa. Minusta hahmoista ei missään vaiheessa välittynyt mikään hauskuus tai saatikka mikään muukaan uskottava tunne, joka olisi tukenut merkityksetöntä loppuratkaisua. Musiikilla ei ollut mitään funktiota, sen kun vain lörisi taustalla silloin kun sitä vähiten kaipasi. Nämä "oi onnea-takaumat" olivat myös latteasti toteutettu (sekavalla kuvauksella ei ollut mitään kiintopistettä) toimiakseen irvailuna esim. Butch Cassidy & Sundance Kid ‑tyyppistä rikollisten ihannointia kohtaan. Tahallinen huonouskaan ei aina ole hauskaa.



Elokuvan rakenne oli typerän ennalta-arvattava (viime hetkellä tyhjästä ilmestyvä Tiny) ja mielikuvitukseton (kliseinen psykopoliisi. "Heipparallaa, muistaako kukaan Gary Oldmania, Harvey Keiteliä tai Tcheky Karyota?"). Juonellisesti ei viitsitty edes mennä suoraviivaisesti pisteestä A pisteeseen B. Sen sijaan saatiin mahatauti ja jäätiin paskalle sinne A pisteeseen ‑puhumattakaan G pisteen hyödyntämisestä.

Onko muuten ketään, jota alkaa jo yhtä roolia vetävän Danny Trejon ruma naama tympimään? Itseäni ainakin haukotuttaa Trejon hähhähhää-nauru. Nahkanaamiokohtaus tehtiin tehokkaammin TCM 2:sessa ja Bill Moseley ja Sheri Moon olivat rooleissaan aiempaa tylsempiä. Elokuvassa oli muutama oikeasti hauska irrallinen kohtaus, jotka eivät valitettavasti tuoneet itse päätarinaan paljoakaan. Olen toki iloinen jos Zombien tyylitajuttomuus tuo iloa jonkun elämään ja arvostan erilaisia mielipiteitä.