Espoo Cine 05

Kalle Kinnunen (22.8.2005 17:24)

Antti Näyhä (22.8.2005 16:04)

Shocky (22.8.2005 09:14)

Saako Manderlaysta tarpeeksi irti jos ei ole nähnyt Dogvilleä ensin?

En ole puolueeton, mutta kyllä saa.

Jep, ne on ihan itsenäisiä teoksia.

Mutta eikös Dogvillen loppu spoilaannu? Ymmärsin, että Manderlay jatkuu suoraan siitä mihin D jäi?

Martin (22.8.2005 17:09)

Mutta eikös Dogvillen loppu spoilaannu?

Ei se nyt mitenkään kovin pahasti. Toki Manderlayn nähtyään tietää että

Disco Studd (26.7.2005 18:30)

Ennakomyynti netin kautta alkoi eilen. Ja kannattaakin ostaa, niin tulee halvemmaksi.



Mitäs tiedätte Méliès d´Argent ‑elokuvista:



Anders Rønnow-Klarlund

Strings



Molemmat vaikuttaa Kuismin-kuvauksessa ihan kiinnostavilta, mutta saattavat olla täyttä roskaa eikä edes hauskaa sellaista.

Tuli katsottua tuo Strings (DVD) eilen. Elokuvasta ei ole mitaan pahaa sanottavaa, loistavasti toteutettu ja tarinavetoinen marionettielokuva. Kyseessa on enemmankin tarina rakkaudesta ja vallanhimosta. Muutamia mielenkiintoisia oivalluksia elokuvaan on saatu kasittelemalla hahmojen olemassaoloa ja elamaa sidottuna elamanlankaan ("paalankaan"), joka yhdistaa jokaista kuningaskunnan elainta ja ihmista.



Hatunnosto kuitenkin kaikille Marionettinukketaitelijoille ja lavastajille ketka olivat 4 vuotta kestaneessa projektissa mukana.



Keskivertoa parempi elokuva.

Näin elämäni ensimmäisen Michael Winterbottomin elokuvan kymmenen vuotta sitten Espoo Cinéssä. Nimeä en muista, mutta leffa oli niin kamalaa taideräpellystä, että kiersin siitä lähtien kaikki MW:n leffat kaukaa.

Kymmenessä vuodessa kaveri on kuitenkin saanut runsaasti kehuja, joten uskaltauduin katsomaan Code 46:n ja nyt voikin pitää taas kymmenen vuoden tauon. Samaa saatanan sekoilua ja tärkeilyä kuin aikaisemmin. Hyi olkoon.



Oli siellä sentään Kaksipäisen kotkan gaalaesitys. Pekko on yllättävän pitkä ja ulosottoviranomaisia pakoileva Mikko Heppilampi yllättävän lyhyt.

wicked clown (22.8.2005 16:13)

Martin (22.8.2005 16:06)

Liput on näihin: Danny the Dog, Calvaire, Code 46, Les Revenants ja Yo Puta. Tuskin noista mikään ihan katselukelvoton on?

Tsekkaa imdb:stä yo puta. Luultavasti aikamoista torttua.

imdb on jumala? ...ja ei muuten todellakaan ollut torttua. Itse asiassa aika hyvä.

Lemming oli yllättäen suht ok, vaikka sisällön määrä ei loppujen lopuksi ollut päätä huimaava, varsinkaan kestoon nähden.

Disco Studd (24.8.2005 15:12)

Näin elämäni ensimmäisen Michael Winterbottomin elokuvan kymmenen vuotta sitten Espoo Cinéssä. Nimeä en muista, mutta leffa oli niin kamalaa taideräpellystä, että kiersin siitä lähtien kaikki MW:n leffat kaukaa.

Kymmenessä vuodessa kaveri on kuitenkin saanut runsaasti kehuja, joten uskaltauduin katsomaan Code 46:n ja nyt voikin pitää taas kymmenen vuoden tauon. Samaa saatanan sekoilua ja tärkeilyä kuin aikaisemmin. Hyi olkoon.

Näinhän se on nähtävä. Esim. Winterbottomin 24 Hour Party People toimi pitkälti Steve Cooganin ansiosta tai jos sattui diggaamaan aiheena olevaa musiikkia (en diggaa). Code 46:ssa ei ole ketään Coogania pelastamassa, vaan screentimen täyttää käsittämättömän bore Tim Robbins ja tasan yhtä bore Samantha Morton ja heidän ultrabore romanssinsa. Leffan alkupuoli oli syvää piinaa ja tuskaa, kun katsoja pakotettiin todistamaan kuinka nämä kaksi hitaasti ja vääjäämättömästi löytävät toisensa. Onpa kiinnostavaa. Tuli pahat flashbackit Winterbottomin kotivideoräpellys-R&A-kalkkuna Nine Songsista.



Sci-fi puoli alkoi sekin raivostuttavan paskasti: Väkisin väännetyt Code 46 läpinät eivät vakuuta ja pahat (nappiin osuneet) aavistukset loppuleffan juonesta hiipivät mieleen. Sitten plagioidaan Blade Runneria puolisen tuntia, mutta ilman hyviä ideoita, mielenkiintoisia visuaaleja tai ylipäätään yhtään mitään muuta kuin syvää boretusta. Lähitulevaisuus on toteutettu tökerösti ja epäloogisesti mahdollisimman halvoin keinoin: Kuvataan kohdeyleisölle luonnostaan scifistisiltä näyttäviä Shanghaita yms. mestoja värifiltterein ja ripotellaan itsetarkoituksellisesti sinne tänne kommentteja espanjaksi, katalaaniksi, kiinaksi, japaniksi ja arabiaksi, vailla mitään järkeä tai uskottavuutta.



Ainoa taso millä leffalla oli siis mitään toivoa onnistua, on jonkinlainen meditatiivinen fiilistelytaso. Ihme kyllä loppupuolella efekti alkoikin jo toimia, ja juoneenkin ilmestyi edes hieman substanssia. Kokonaisuuden pelastamiseen se ei tietty riittänyt, mutta leffasta saattoi sentään poistua ilman kovin massiivista vitutusta.



Välttäkää. Oli kyllä vika Winterbottom mihin tuhlasin elinaikaani tässä elämässä. **½

Antti Tohka (22.8.2005 10:20)

Onko tuonne Espooseen pakko tulla? Ei yhtään huvittaisi.

Kyllä sun kandeis toi Yo puta mennä tsekkaamaan lauantaina uusintanäytökseen (klo 21 Kino Tapiola). Siinä on niillä Sjöban ekoilla messuillakin vierailleen Pierre Woodmanin aivan huippua casting-matskua ja haastateltavina espanjalaisia sihteeriopistoäijiä ja mm. Dora Wenter (Lustgården, Ridskolan, Buttman's Anal Show 3, Anal Romance) ja kevään 2004 Sexhibition-messujen päätähti Rita Faltoyano (Hey Babe Nice Tits, She Swallows, Sodomania 42). Niin, ja Denise Richards ja Daryl Hannah. Haluat nähdä tän kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.



DVD muuten ilmestyi just toissapäivänä Jenkeissä nimellä The Life sekä R- että Unrated-versiona. IMDB:ssä tätä dumanneet on jotain feministejä.

Okei. Uskotaan. Yo Puta pitää pistää harkintaan. Lukewarm voi ajatella ihan mitä tahansa haluaa imdb:stä mutta Cinen tapauksessa sen avulla pommit on saanut karsittua 9:ssä tapausessa 10:stä. Tämä on ilmeisesti sitten se yksi poikkeus.

Kun kukaan muu ei näemmä suostu Winterbottomia puolustamaan... En pidä miestä minään jumalana, mutta 24 Hour Party People on yksi viime vuosien viihdyttävimmistä elokuvista. Ja en tajua miksi Shocky katsot leffan, kun tietääkseni kaikki kitaroihin ja brittiläisyyteen viittaavakin musiikki saa sinussa aikaan raivokohtauksia ja oksentelua?

Code 46:n alku oli tosiaan aika jumitusta, mutta Nine Songs ei ollut kalkkunaa nähnytkään. TÄMÄNKIN elokuvan kohdalla promomatskusta tuli aikalailla selväksi, että elokuva keskittyy rock kliseen "sex, drugs & rock'n'roll" muokkaamiseen. Jos näistä aineksista tehty elokuva ei lähtökohtaisesti kiinnosta niin miksi katsoa?

-KosminenLahna- (24.8.2005 14:45)

Tuli katsottua tuo Strings (DVD) eilen. Elokuvasta ei ole mitaan pahaa sanottavaa, loistavasti toteutettu ja tarinavetoinen marionettielokuva.

Tämähän se sitten nappasi tämänvuotisen Méliès d'Argentinkin.

Tajusin vasta liian myöhään että Code 46 olisi voinut olla kiinnostava mutta kommenttien myötä ei niin paljon harmita että jäi väliin.

Mutta toisaalta, mitä pitäisi uskoa, jos Nine Songs on muka kalkkuna! Nyyh! Ei! Se on niin hyvä. Franz Ferdinand ja kaikki. Ja jos Codessakin on brittirockia niin nyt kyllä harmittaa taas.



Siitä olen samaa mieltä että 24 Hour Party People toimii Steve Cooganin varassa.

Oli jokseenkin huvittavaa että Haneken Caché oli loppuunmyyty ja näytös oli täynnä iltapukuisia keski-ikäisiä naisia, varmaan odottamassa jotain eurodraamaa. Vieressäni kykkivä tällainen yksilö pomppasi tuolista, nosti kädet naamalleen ja veti kunnolla ilmaa keuhkoihin äänekkäästi kun

Hienoa oli, että myös CSA tänään oli ihan helvetin täynnä.



Ja meni muuten Melies ihan oikeaan osoitteeseen, arvostelu tulossa.

Crash oli yllättävän pehmeä ja sovinnainen rotusortokuva. Ei siinä mitään, jatkuvan kurjuuspornon katselu ei aina nappaa. Silti minua jäi häiritsemään loppu: On tainnut tuottaja päästä säätämään jälkituotantovaiheessa. Oscarit haisee jo.



Ja Calvaire, eli Pekko Aikamiespoika ranskalaisittain. Tässä jutussa mummoja laulattava Joel Hallikainen jumittuu jonnekin pikkukylään ja . Mainio maalaiskomedia, joka osoittaa että ranskalaiset toukohousut ovat vasikoita raiskaavia jälkeenjääneitä sodomiitteja. Ei siis yhtään samanlaisia kuin Suomessa... Ranskassa eukkoja ei kanneta, niitä kuskataan traktorin lavalla.



Leffojen välissä nautin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran opetuselokuvista kaljateltassa. Erityisesti matkailumainos Siperia kutsuu teitä (kuten asiallinen selostaja sanoi) oli niin kylmäävää kamaa, etten panisi pahakseni jos tätä näytettäisiin joskus täytelyhärinä NV:ssa. Kaikki te muut saattaisitte panna.

Strings



Tämän läpi-istuminen oli täyttä kidutusta. Juoni oli vaivaannuttavan ylisentimentaalinen kliseeköntsä. Hahmodesign rumaa, kukaan ei omannut minkäänlaisia persoonallisuuksia ja muutenkin hämmästyttävän mielikuvituksetonta jälkeä. Ainut hyvä oli alku jossa näyteään marionettitaiteilijoita valmistautumassa "esitykseen". Siinä vaiheessa kun kuningas kirjoittaa itsemurhaviestiä "varo pahaa veljeäni ja hänen kätyriään" (joka on tietysti kyttyräselkäinen kähisevä nilkki) niin oli selvä, että korkeakulttuuria ei seuraa 1/5



Tickets



Tein sen virheen, että valitsin tämän randomilla lukematta ennakkoon mistä juoni edes kertoo. TYLSÄ ja sisältää ärsyttäviä ihmisiä, sopii lähinnä mummoille. En oikeastaan edes jaksa kommentoida tällaista tönkköilyä. Yksi oikein hyvännäköinen muija löytyi joten ihan hukkaan aika ei mennyt. 1/5



Tässä vaiheessa alkoi pelottaa. Viimeinen jäljellä, kahden murskaavan huonon jälkeen kolmas samanlainen voisi tappaa.



Calvaire



Pelko oli turha, Calvaire on kauhuelokuvan UUSI TULEMINEN!!! Instant klassikko ja vuoden paras elokuva tähän mennessä. Mitään näin aitoa, ahdistavaa, tyylikästä, kaunista ja päänräjäyttävää ei olla nähty vuosiin. Sisältää suorastaan ikimuistoista matskua. Esimerkiksi se pianokohtaus: Loppupuolen TCM-viittaus oli hellä rakkaudenosoitus genreä kohtaan. Lisäksi hienoja surrealistisia elementtejä (punapukuiset lapset, krusifiksit metsässä). Syksyinen maaseutu näytti tyrmäävän upealta. Miksei tämä kuulunut Méliès d´Argent sarjaan? 5/5