Mihin tää maailma on menossa..

AnttiO ( 1.12.2008 15:31)

Kummastelinkin että mitä ihmeen pointtia on tehdä remake elokuvasta joka alun alkaenkin aika vapaa kunnon juonesta. Russ Meyerin leffoista, poislukien Faster Pussycat, on aika työ löytää muuta pointtia/juonta kuin että on vitusti isoja tissejä ja porukka hörhöilee jotain randomia. Miksi kutsua sellaisen toisintoa remakeksi kun alkuperäinenkin on aika löyhä rakenteeltaan, kun voisi vain tehdä samantyylisen leffan? Pervert!:iä en ole katsonut, mutta onko se siis ihan selkeä remake vai pelkkä tribuutti jonkun Planet Terrorin hengessä?

Ihan niin kuin monet "selkeät remaket" (l. sama nimi kuin alkuperäisellä) eivät olisi "vain samantyylisiä leffoja", kuin ne alkuperäiset. Tästä remaken käsitteestä oli jossain toisessa threadissä hiljattain.

Lauri Lehtinen ( 1.12.2008 18:35)

AnttiO ( 1.12.2008 17:31)

Joku Plan 9 kun nyt ei oikeasti ole kunnollinen leffa siinä mielessä kuin vaikkapa muut remaketetut(huh, mikä sana..) rainat tyyliin TCM, Psyko, Halloween, Cape Fear jne. vaan ihan camp-huumorin varaan rakentuva vitsi.

Tiukkaa elokuva-analyysiä Haudanryöstäjien ulkoavaruudesta edesmennyt ohjaaja Ed Wood Jr on ollut niin pitkään popkulttuurin brändi tai franchise, että ei pitäisi olla mikään ihme, jos hänen suosituimmasta elokuvastaan tehdään uusintarahastus tai tribuutti. Kyse ei ole niinkään mistään liiallisuuksiin menevästä 2000-luvun remake-maniasta vaan siitä, että useimmat muut mieleen tulevat Wood-tuotteistuksen (tai perehtyneen harrastamisen) muodot on jo systemaattisesti käyty läpi ja toteutettu viime vuosikymmenten aikana, usein hyvällä menestyksellä. Vain se ihmetyttää, että ekaa uudelleenfilmatisointia on pitänyt "odottaa" näinkin kauan.

No juu, osaan kyllä arvostaa kyllä "huonoja" leffoja, mutta aika valikoivasti... Henk. koht. en ole ikinä löytänyt tuon Plan 9:n hienoutta kvlttimielessä. Ja on vain vaikea kuvitella miten ihmeessä tuollaisen leffan remake toteutetaan, kun sitä nyt kai remakena tehdään.

k-mikko

Ihan niin kuin monet "selkeät remaket" (l. sama nimi kuin alkuperäisellä) eivät olisi "vain samantyylisiä leffoja", kuin ne alkuperäiset.

Jos nyt tuossa Meyer-aiheessa pysytään, niin minusta "virallisen remaken" tekeminen leffasta joka pohjautuu täysin seksi- ja tissieksploitaatiolle on huvittavaa.



Toki esim. Doomsdayn voi sanoa ripoffaavan tiettyjen leffojen elementtejä, vaikka ei nimen puolesta remake olekaan.

AnttiO ( 1.12.2008 19:31)

Jos nyt tuossa Meyer-aiheessa pysytään, niin minusta "virallisen remaken" tekeminen leffasta joka pohjautuu täysin seksi- ja tissieksploitaatiolle on huvittavaa.

Huvittavuus on tietysti henkilökohtainen subjektiivinen tunne, mutta miten elokuvan sisältö määrittää sen, voiko siitä tehdä uusintaversion vai ei? Onhan konseptissa jonkinlaista uniikkiutta, jos jo nimi Russ Meyer luo tietynlaiset mielleyhtymät.

AnttiO ( 1.12.2008 19:31)

Toki esim. Doomsdayn voi sanoa ripoffaavan tiettyjen leffojen elementtejä, vaikka ei nimen puolesta remake olekaan.

Kyllä Doomsday on enemmänkin pastissi, hieman samalla tavalla kuin Tarantinonkin tekeleet.

Jakel ( 1.12.2008 19:49)

AnttiO ( 1.12.2008 19:31)

Toki esim. Doomsdayn voi sanoa ripoffaavan tiettyjen leffojen elementtejä, vaikka ei nimen puolesta remake olekaan.

Kyllä Doomsday on enemmänkin pastissi, hieman samalla tavalla kuin Tarantinonkin tekeleet.

Periaatteessa suurin osa post-apacalypse leffoista on pastisseja ja kopioita muutamista tyylilajin alkupään tuotannoista. Doomsday eroaa 80-luvun tuotoksista lähinnä sen takia että se on tehty 2000-luvulla ja on genressään harvinaisempi nykyään.

spatter ( 1.12.2008 19:55)

Periaatteessa suurin osa post-apacalypse leffoista on pastisseja ja kopioita muutamista tyylilajin alkupään tuotannoista.

Plagiaatin ja pastissin erottaa se seikka, että jälkimmäisessä kopiointi on pyritty tekemään esikuviaan kunnioittaen ilman parodiointia tai komiikkaa, mutta kuitenkin siten, että esikuvat ovat selvästi nähtävillä (tahaton komiikka on sitten asia erikseen). Sekä Marshallin Doomsday ja Tarantinon elokuvat voidaan luokitella jollain tasolla jonkinasteisiksi fanituotoksiksi, joten siitä tuo Tarantino rinnastus. Marshall ei myöskään ole väittänytkään elokuvan olevan muuta kuin nuoruusaikojensa elokuvien sekoitus. 80-luvulla post-apocalypsejä ei tehty kunnioittamaan kantaisiensä perintöä vaan rahastamaan samoilla ideoilla mahdollisimman monasti. Saman idean kierrättämisen lisäksi, myöhemmin yhtenä seikkana oli myös mahdollisuus päästä halvalla tuotannossa vrt. 90-luvun Cyborgi-post-apocalypset.

spatter ( 1.12.2008 19:55)

Doomsday eroaa 80-luvun tuotoksista lähinnä sen takia että se on tehty 2000-luvulla ja on genressään harvinaisempi nykyään.

Kyllä jokainen 2000-luvun elokuva eroaa 80-luvun elokuvista monessakin suhteessa.

spatter ( 1.12.2008 19:55)

Periaatteessa suurin osa post-apacalypse leffoista on pastisseja ja kopioita muutamista tyylilajin alkupään tuotannoista. Doomsday eroaa 80-luvun tuotoksista lähinnä sen takia että se on tehty 2000-luvulla ja on genressään harvinaisempi nykyään.

Onkin hauska havaita, kuinka usein vanhoja rip-off leffoja rakastetaan, ja samaan aikaa vihataan kaikkia nykypäivän pellejä (esim. Tarantino) jotka eivät osaa muuta kuin varastaa vanhoista elokuvista...

Jakel ( 1.12.2008 20:36)

spatter ( 1.12.2008 19:55)

Periaatteessa suurin osa post-apacalypse leffoista on pastisseja ja kopioita muutamista tyylilajin alkupään tuotannoista.

Plagiaatin ja pastissin erottaa se seikka, että jälkimmäisessä kopiointi on pyritty tekemään esikuviaan kunnioittaen ilman parodiointia tai komiikkaa, mutta kuitenkin siten, että esikuvat ovat selvästi nähtävillä (tahaton komiikka on sitten asia erikseen). Sekä Marshallin Doomsday ja Tarantinon elokuvat voidaan luokitella jollain tasolla jonkinasteisiksi fanituotoksiksi, joten siitä tuo Tarantino rinnastus. Marshall ei myöskään ole väittänytkään elokuvan olevan muuta kuin nuoruusaikojensa elokuvien sekoitus. 80-luvulla post-apocalypsejä ei tehty kunnioittamaan kantaisiensä perintöä vaan rahastamaan samoilla ideoilla mahdollisimman monasti. Saman idean kierrättämisen lisäksi, myöhemmin yhtenä seikkana oli myös mahdollisuus päästä halvalla tuotannossa vrt. 90-luvun Cyborgi-post-apocalypset.

No miten sen nyt haluaa ilmaista, mutta väittäisin että 80-luvun p-apocalypse leffat antoivat helpon rahan (toivon) lisäksi myös monille myös helpon tavan tehdä löyhällä käsikirjoituksella elokuva. Eli helppoa (esim vakavaan draamaan verrattuna) toteutusta vastaanottavaiselle yleisölle. Ei sen kummempaa ole kuin vaikkapa kauhu-genre kokonaisuudessaan kautta aikojen. Siinäkin tehdään paljon halpaa paskaa halvalla mutta useimmiten myös jonkinlaisilla taiteellisiilla tavoitteilla. Aika yksivaavaista leimata koko genre-rahastukseksi jos nyt aletaan tästä asiasta pilkkua nussimaan.

spatter ( 1.12.2008 22:21)

No miten sen nyt haluaa ilmaista, mutta väittäisin että 80-luvun p-apocalypse leffat antoivat helpon rahan (toivon) lisäksi myös monille myös helpon tavan tehdä löyhällä käsikirjoituksella elokuva.

Tämän olivat italialaiset hoksanneet jo paremmin kuin hyvin spaghettiwesterneissä, joka käytännössä lypsettiin kuiviin 60- ja 70-luvuilla liukuhihnatasoisella tuotannolla.

Ei post-apocalypse ole mikään mallikirjaesimerkki mistään tai genre, jossa hoksattiin jotain uutta. Se on vain yksi niistä monista b-luokan tyylilajeista joilla oli menestyksekkäät kantaelokuvansa ja niitä hyödyntäen pyrittiin maksimoimaan videomarkkinoiden jatkuvasti kasvava kaupallinen potentiaali. Genre ei eroa mitenkään barbaareista (väitä nyt vielä, että barbaarigenressä opittiin kuinka tehdä kirjoittamattomalla käsikirjoituksella ja niukalla vaatetuksella elokuvia), ninjoista tai sadoista rambo-klooneista. Ei raha-motiivi näistä elokuvista yhtään huonompia tee, onhan lähes kaikki exploitaatioelokuvat tehty hankkimaan katsojia milloin alastomuutta, milloin väkivaltaa hyödyntämällä.

Jakel ( 1.12.2008 19:49)

AnttiO ( 1.12.2008 19:31)

Jos nyt tuossa Meyer-aiheessa pysytään, niin minusta "virallisen remaken" tekeminen leffasta joka pohjautuu täysin seksi- ja tissieksploitaatiolle on huvittavaa.

Huvittavuus on tietysti henkilökohtainen subjektiivinen tunne, mutta miten elokuvan sisältö määrittää sen, voiko siitä tehdä uusintaversion vai ei? Onhan konseptissa jonkinlaista uniikkiutta, jos jo nimi Russ Meyer luo tietynlaiset mielleyhtymät.

Tokihan niistä voi tehdä uusinnan jos pakottava tarve on; minä en vain näe sen pointtia vaikka jonkun Up!:in tai Beneath the Valley of the Ultra Vixensin kohdalla, heh.

Jakel ( 1.12.2008 19:49)

AnttiO ( 1.12.2008 19:31)

Toki esim. Doomsdayn voi sanoa ripoffaavan tiettyjen leffojen elementtejä, vaikka ei nimen puolesta remake olekaan.

Kyllä Doomsday on enemmänkin pastissi, hieman samalla tavalla kuin Tarantinonkin tekeleet.

Olen samaa mieltä, enkä todellakaan vihjannut että en olisi pitänyt Doomsdaysta. Tuo ripoff oli vähän vääränlainen sana.



Tottakai tietyt maneerit omaavien leffojen tehtailu meni mahdottomuuksiin videoformaatin breikatessa, mutta B-kauhuleffojen fanina pystyn löytämään niistäkin vetoavia piirteitä, vaikka raha on tietty haissut kilsojen päähän.

AnttiO ( 2.12.2008 00:22)

Tokihan niistä voi tehdä uusinnan jos pakottava tarve on; minä en vain näe sen pointtia vaikka jonkun Up!:in tai Beneath the Valley of the Ultra Vixensin kohdalla, heh.

Jos nyt oikein tarkasti selität vielä miten vaikkapa TCM remake on tarpeellisempi kuin vaikkapa Up! remake? Häh? Mieluummin nyt sitten kaks leffaa joissa on ISOJA MAITORAUHASIA.

Lazer ( 2.12.2008 00:27)

AnttiO ( 2.12.2008 00:22)

Tokihan niistä voi tehdä uusinnan jos pakottava tarve on; minä en vain näe sen pointtia vaikka jonkun Up!:in tai Beneath the Valley of the Ultra Vixensin kohdalla, heh.

Jos nyt oikein tarkasti selität vielä miten vaikkapa TCM remake on tarpeellisempi kuin vaikkapa Up! remake? Häh? Mieluummin nyt sitten kaks leffaa joissa on ISOJA MAITORAUHASIA.

Eikö se pointti nyt mene perille? Kyllä minun puolestani saa tehdä vaikka kolme tissileffaa. Remake-termin käyttö niiden yhteydessä vain tuntuu turhalta. En ole mielestäni väittänyt TCM:n remakea tarpeelliseksi, eikä se todellakaan ole. Siinä kuitenkin on selkeä juoni ja rakenne, plus kuuluisat kohtaukset jotka toisintaa, siinä missä Up!:ista en ole sellaisia löytänyt. Oletko itse? Voisin verrata pelkän tissieksploitaation uusimista vaikkapa pornoleffan uusintamiseen.

AnttiO ( 2.12.2008 12:21)

Siinä kuitenkin on selkeä juoni ja rakenne, plus kuuluisat kohtaukset jotka toisintaa, siinä missä Up!:ista en ole sellaisia löytänyt. Oletko itse?

Up!:issa on vaikka kuinka kuuluisia, hienoja kohtauksia.

AnttiO ( 2.12.2008 01:22)

Tottakai tietyt maneerit omaavien leffojen tehtailu meni mahdottomuuksiin videoformaatin breikatessa, mutta B-kauhuleffojen fanina pystyn löytämään niistäkin vetoavia piirteitä, vaikka raha on tietty haissut kilsojen päähän.

Vaikea tajuta mitä sellaista mahdotonta "videoformaatin breikkaus" toi maneeristen pienen budjetin viihde-elokuvien tehtailuun, mitä alalla ei aikaisemmin ollut – varsinkaan lajityypeissä joiden tekijät olivat usein hyvin kokeneita useamman genren tehtailijoita. Kysyn siis syy-yhteyttä jossa mahdottomaksi menneen laadun tai määrän taustat löytyvät nimenomaan videoformaatista ja ‑jakelusta, enkä vain sitä seikkaa, että videovuokraamoihin tuli joskus paljon jonkuntyyppisiä silloin muodikkaan oloisia elokuvia.



En ylläty jos tämä vaihe sattuu olemaan ensimmäinen genre-elokuvatehtailun aikakausi, josta Antilla on omia muistoja. Ainakin se on jättänyt monille vahvoja muistoja siksi, että videojakelussa aikuisten populaarielokuvien kuvasto ja maailma (vähintään kansikuvien tasolla) tavoitti eri ikäryhmiä ja porukoita laajemmin kuin teatterisaleissa rajatusti tarjoiltuna. Kokemuksellisesti iso murros ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita mitään nimenomaan videoformaatin poikimia uusia sisältöjä tai tekotapoja, ei edes uusia elokuvia.

Lauri Lehtinen ( 2.12.2008 10:35)

AnttiO ( 2.12.2008 01:22)

Tottakai tietyt maneerit omaavien leffojen tehtailu meni mahdottomuuksiin videoformaatin breikatessa, mutta B-kauhuleffojen fanina pystyn löytämään niistäkin vetoavia piirteitä, vaikka raha on tietty haissut kilsojen päähän.

Vaikea tajuta mitä sellaista mahdotonta "videoformaatin breikkaus" toi maneeristen pienen budjetin viihde-elokuvien tehtailuun, mitä alalla ei aikaisemmin ollut – varsinkaan lajityypeissä joiden tekijät olivat usein hyvin kokeneita useamman genren tehtailijoita. Kysyn siis syy-yhteyttä jossa mahdottomaksi menneen laadun tai määrän taustat löytyvät nimenomaan videoformaatista ja ‑jakelusta, enkä vain sitä seikkaa, että videovuokraamoihin tuli joskus paljon jonkuntyyppisiä silloin muodikkaan oloisia elokuvia.

Tarkoitinkin lähinnä tuota B-kauhun tehtailua 80-luvun buumin aikana, vaikka se toki onkin vain yksi alagenre monien joukossa. Mutta eihän videoformaatti nyt tietysti yksin sen takana ollut, olet oikeassa. Leffoja oli vain helppo tehdä halvalla ja ne tuottivat ilman isoa teatterilevitystä, koska kantaelokuvien konsepti oli kuumaa kamaa.

Lauri Lehtinen ( 2.12.2008 10:35)

En ylläty jos tämä vaihe sattuu olemaan ensimmäinen genre-elokuvatehtailun aikakausi, josta Antilla on omia muistoja. Ainakin se on jättänyt monille vahvoja muistoja siksi, että videojakelussa aikuisten populaarielokuvien kuvasto ja maailma (vähintään kansikuvien tasolla) tavoitti eri ikäryhmiä ja porukoita laajemmin kuin teatterisaleissa rajatusti tarjoiltuna.

No eikö se ole ikänikin huomioiden ilmeistä? En minä nyt mitään kaiken kattavaa totuutta tarjoillutkaan, vaan tarkoitin tuota juuri kuvailemaasi esimerkkiä.

AnttiO ( 2.12.2008 09:21)

Eikö se pointti nyt mene perille?

Itse asiassa ei.

AnttiO ( 2.12.2008 09:21)

Voisin verrata pelkän tissieksploitaation uusimista vaikkapa pornoleffan uusintamiseen.

Joku alaa seurannut voi varmasti antaa esimerkin pornoremakesta, tosin en sitten tiedä, tuntuuko remake-termin käyttö sen yhteydessä sun mielestä turhalta vai ei. Henk.koht. pystyn helposti kuvittelemaan remaken vaikka Deep Throatista, jossa on selkeä juoni, rakenne ja kuuluisia kohtauksia, joita toisintaa. Niin on myös monissa (kaikissa?) Russ Meyerin elokuvissa. Jotenkin musta tuntuu, että kommenttisi "pornoleffa" tarkoitti pelkistä panokohtauksista (ilman edes näennäistä juonta jörnimisen välillä) koostuvaa pornoa. Jos näin on, niin Meyerin tuotannon kuittaaminen jotenkin "pornoleffoihin" rinnastettavana "tissieksploitaationa" on aika Oletan nyt myöskin, että tissieksploitaatiolla yhä tarkoitit Meyeria. Sen myönnän, että taloudellisesti fiksuinta olisi todennäköisesti remaken tekeminen Faster Pussycatista, koska se lienee Meyerin elokuvista kuuluisin.



Jotenkin koko keskustelussa huvittavinta on se, että alkuperäisteokselle asetetaan odotuksia juonesta, rakenteesta ja ties mistä, kun maailma on pullollaan remakeja, jotka eivät noudata sen enempää alkuperäisen juonta kuin rakennettakaan. Ehkä niistä ei sitten pitäisi käyttää termiä remake, mutta remaken tekemisessä olisi pointtia.