Polanskin paras

Ääni kolahti Yhdeksännelle portille, koska sen noista aina mieluiten pistäisin uudelleenpyöritykseen. Katkera kuu ja Rosemaryn painajainen tulisivat varmaan seuraavina. Vuokralaista en ole vieläkään nähnyt, mutta kommenteista päätellen kylläkin pitäisi. Inhon katsoin joskus kuluneelta kirjastokasetilta, joten kokemus ei ehkä siksi ollut mikään kaikkein mieleenpainuvin. Chinatownin olen katsonut varmaan kahdesti, enkä kummallakaan kerralla ole siitä erityisemmin pitänyt, ehkä minussa on jotain vikaa, tosin viimekatsomisesta on jo aikaa vajaat 20 vuotta.

Täältäkin ääni Yhdeksännelle Portille. Oli vaikea valinta Chinatownin ja YP:n väliltä. Joitain Polanskin varhaisempia elokuvia vielä näkemättä, kuten esim. paljon hehkutettu Fearless Vampire Killers. Vuokralainen ja Cul-De-Sac odottelis myös hyllyssä katselua.

Painiskelin Inhon ja Chinatownin välillä, ja päädyin Chinatowniin, vaikka valinta olisi voinut kohdistua kumpaan tahansa.

Chinatown tuntuu jokaisella katsomiskerralla täydellisen saumattomalta kokonaisuudelta. Leffan vaivattomuus ja luonnollisuus häikäisee.

Inholle ääni. Vampyyrintappajat olisi voinut olla toinen.

Täytyy kompata YBYä, Chinatown on vain jotenkin niin täydellisen toimiva elokuva. Harvoin tulee kiinnitettyä erityisemmin huomiota johonkin onnistuneisiin leikkauksiin tai rytmitykseen, yleensä kun nämä toimivat parhaiten juuri silloin kun niitä ei erityisesti huomioi, mutta Chinatownissa jälkeä ei voi kuin ihastella. Elokuvassa kaikki on täydellisen hallittua jokaisella osa-alueella.

Tiukasti perässä tulevat Rosemaryn painajainen ja Inho. Vuokralainen ja joitain alkupään pätkiä tosin vielä näkemättä.

Chinatowniin en kyllästy. Tesskin toimi ihan eri tavalla kun sen hetki takaperoin katsoi. Joutuu ehkä vaihtamaan tuon äänen joskus tulevaisuudessa.

vuokralainen korjaa potin, kekseliäs kauhudraama, david lynch varasti tämän työkalupakin.

suuri ystävä tällaisille filmeille jossa on eräänlainen kummitustalo, ehkä omituisia naapureita, ehkä helvetin portteja.

samaan syssyyn kehutaan vielä Winnerin Sentinel ja Fulcin Beyond.

Ja aasinsiltana tulee Polanskin Rosemaryn painajainen.



Katkera kuu pitää sijoittaa kolmanneksi.



yö ei tunne armoa on myös hyvä vaikkei kukaan ole äänestänytkään



Kolme ensimmäistä myös nähty ja Repulsion nousee kevyesti pintaan niistä.



MacBeth on aloitettu mutta keskiaikainen pukudraamailu ei vain taivu.

Tess löytyy mutta katsomatta. Pirates on täysin näkemättä, Pianistista katsottu osia.

Sijoitan nämä siihen raskaan draaman koriin johon ei tule kovin helposti kajottua.

Eikö ole joku Oliver Twist elokuva myös.



Franticista ja Ninth Gatesta pidin, mutta aikaa katsomisesta.

Ghost Writer ei ollut lainkaan hullumpi, mitä nyt pari näyttelijää siellä täällä olisi voinut vaihtaa.



Trilleri/kauhu/suspense-tyylissä jos mennään niin kyseessä ehdoton mestari.



vaikka hyvä onkin niin yliarvostetuin Polanski ehdottomasti Chinatown

Paljon on vielä näkemättäkin, mutta Vuokralainen on nähdyistä iskenyt koviten. Rosemaryn painajainen ja Inho loistavia myös.

Näistä Polanskin "vihatuimmista" täytyy puolustaa

Franticin ensimmäistä 30 minuuttia, sillä se on erittäin hyvää ja tehokasta elokuvaa. Elokuva lässähtää edetessään, mutta saan leffasta paljon enemmän iloa kuin monesta Hitchcockin vastaavista. Piratesin (1986) paras puoli on Walter Matthau ja helvetin hauska huumori. Matthau syömässä kuravellin sekaan heittämäänsä rottaa on helmi. The Ninth Gate on toki riisuttu versio kirjasta ja etenee tavanomaisen dekkarin tavoin, mutta jatkuvat wtf ‑kohtaukset ja mustaakin mustempi huumori (kuristettu pyörätuolinainen "irrallaan" jne.) tekevät siitä helvetin viihdyttävän kokonaisuuden.



Polanskin pedo-taipumukset ei kiinnosta tippaakaan vaan taide, mitä ukko suoltaa. Ääni meni Cul-de-Sacille, mutta se olisi voinut mennä 5-6 muullekin.

Rosemaryn painajaiselle annoin äänen. Olisihan sen voinut antaa Chinatownillekin. Tai "kannatusmielessä" 9-portille.

Ääni kestosuosikki Chinatownille. Sitä ei tarvinnut edes miettiä. Paljon ääniä saaneista Inho ja Vuokralainen eivät kolahtaneet.

Yoshua Ben Yosef ( 12.2.2011 11:36)

Painiskelin Inhon ja Chinatownin välillä, ja päädyin Chinatowniin, vaikka valinta olisi voinut kohdistua kumpaan tahansa.



Chinatown tuntuu jokaisella katsomiskerralla täydellisen saumattomalta kokonaisuudelta. Leffan vaivattomuus ja luonnollisuus häikäisee.

Sanasta sanaan samat sanat. Saatana.



Frantic ja Vuokralainenkin sielä mielessä pyörivät, mutta ensinmainittu ei loista niinkään elokuvallisilla arvoillaan kuin henkilökohtaisella viehätyksellään. Vuokralainen on kyllä ahdistava muttei niin ahdistava kuin Inho.

Inho ja Rosemaryn Baby veisivät jaetun ykkössijan, mutta kun pakko on valita, vetää Inho piirun verran pidemmän korren. Rakastan näissä kahdessa elokuvassa kaikkea, musiikkia, tyyliä, näyttelijöitä ja erityisesti sitä painostavaa painajaismaisuutta, joka kasvaa koko ajan loppua kohden mentäessä.

Inhossa on kuitenkin jotain sellaista, johon pystyy samaistumaan jokaisella katsomiskerralla eri tavalla. Rosemaryn Baby, vaikkakin moniulotteinen sekin, ei anna ehkä yhtä vivahteikasta mahdollisuutta.