Roskan estetiikka

Esittämäni määritelmät ovat ehdottoman heikot, enkä ikinä menisi vannomaan niiden nimeen. Ajatukseni tämän keskustelun taustalla oli etsiä eksploitaatioelokuville yhteisiä piirteitä ja pohtia sitä mitä eksploitaatiolla tarkoitamme. Salò on kiinnostava esimerkki, sillä se kuuluu kanonisoitujen taide-elokuvien joukkoon, mutta sen voidaan samalla nähdä kuuluvan myös eksploitaatioelokuvien kaanoniin. Itse sanoisin sen olevan joka tapauksessa poikkeus. Sanot kuitenkin, JMustonen, että Salò on elokuva, jossa eksploitaatio on pyritty viemään mahdollisimman pitkälle, mutta jätät vastaamatta siihen mitä eksploitaatio (käsite jota käytät) on. Nähdäkseni olisi kiintoisaa ymmärtää mitä tämä itsestäänselvyys oikeastaan tarkoittaa ja pitää sisällään. Vaikka monia ominaisuuksia eksploitaatioelokuville löytäisimmekin tulisimme siltikin kohtaamaan poikkeuksia ja elokuvia, jotka täyttävät toiset määritelmät, mutta eivät toisia. Emmehän me kykene edes määrittelemään sitä mitä komedia tarkalleen tarkoittaa, sillä tämänkin käsitteen alle mahtuu hyvin erilaisia elokuvia, joista kaikki eivät edes naurata tai lopu onnellisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käsitteen määritteleminen (kohteen ymmärtäminen?) olisi täysin hyödytöntä.

Kenties meidän on lopulta tyydyttävä yksinkertaiseen (vaiko yksinkertaistavaan?) määritelmään, että eksploitaatioelokuva on elokuvaa, joka pyrkii rikkomaan rajoja. Mielestäni tällainen määritelmä on kuitenkin tavattoman epätyydyttävä, sillä toki termi eksploitaatioelokuva pitää sisällään enemmän? Mikäli kuitenkin pysymme rajojen rikkomisessa voimme vetää termin sisään myös varhaiset slapstick komediat ja ties miten paljon kaikkea muuta. Tuntuu, että arkikäytössä termillä kuitenkin on hieman tarkemmin rajattu merkitys.

Ossessione (29.10.2003 01:22)

Kenties meidän on lopulta tyydyttävä yksinkertaiseen (vaiko yksinkertaistavaan?) määritelmään, että eksploitaatioelokuva on elokuvaa, joka pyrkii rikkomaan rajoja. Mielestäni tällainen määritelmä on kuitenkin tavattoman epätyydyttävä, sillä toki termi eksploitaatioelokuva pitää sisällään enemmän?

Muistan lukeneeni jostain sellaisen määritelmän eksploitaatiolle, että se pyrkii vetoamaan ihmisten alhaisimpiin vietteihin. Näin mukaan astuvat alistaminen, kidutus, raiskaukset, pedofilia, insesti, eläinten tappamiset, ylipäätään veri, fyysiset poikkeavuudet, nekrofilia ynnä muu sellainen. Toisin sanoen näillä elokuvilla ruokitaan inhimillisyyden(?) kiellettyjä ja vähintäänkin kyseenalaisia puolia, asioita, jotka halutaan normaalisti sulkea arkitodellisuuden ulkopuolelle. Ongelma on tietenkin siinä, että jos elokuva ottaa tehtäväkseen esim. raiskauksen kuvaamisen mahdollisimman raaistavassa valossa, ylittää se helposti veteen piirretyn rajan, jonka toisella puolella hengittää itsetarkoituksellinen sadismi. Toisaalta joku Cannibal Holocaust on hyvä esimerkki elokuvasta, jossa väkivalta on mukana pelkästään väkivallan itsensä takia ja joka juuri siksi pystyy luomaan todella suuren vaikutuksen katsojaan. Etenkin, koska se samalla kritisoi käyttämiään tehokeinoja. Sweet Movie taasen pistää tabuja pinoon ja hätkähdyttävimmillään valkokankaalla käytetään lapsia seksuaalisten stimulaatioiden luomiseksi. Samalla kuitenkin kysytään mikä ero on fiktiolla ja todellisuudella. Makavejev vie siis fiktion mahdollisimman pitkälle, sitoo sen osaksi todellisuutta (kyseessä on todellakin voimakas kohtaus, jossa käytetään lapsia), leikkaa yht´äkkiä dokumenttielokuviin joukkohaudoista ja haastaa näin katsojan miettimään miksi he kääntävät katseensa pois fiktiosta ja jopa tuomitsevat sen, vaikka he samalla kohauttavat olkapäitään tosielämän raakuuksille ja niiden muistolle.



Kuten jo sanoit, on eksploitaation kuvaileminen pelkäksi rajojen rikkomiseksi sangen epätyydyttävää, koska parhaimmillaan (ja usein pahimmillaan) eksploitaatio pyrkii herättämään hyvin kipeitä kysymyksiä. Sanoisinkin, ettei rajojen rikkominen ole aina itsetarkoitus, vaan toisinaan puhdas tehokeino todellisten kysymysten alleviivaamiseksi. Joskus taasen eksploitaatiota tehdään puhtaan rahastuksen nimissä, eli tarjotaan verta ja erotiikkaa niitä janoaville katsojille. Toisinaan yhidstetään kaikki yllämainitut piirteet. Tai sitten tehdään puhdasta viihdettä. Lopulta siis eksploitaatioelokuvia(kin) on järkevintä tarkastella yksittäisinä teoksina, mitään yleistyksiä niistä tuskin saadaan aikaiseksi. Enkä näe että niitä on edes kovin järkevää etsiä.

Genre- sanastosta:

"Eksploitaatio : eksploitaatioelokuvat on tehty nimensä mukaisesti käyttämään hyväkseen elokuvan jotain tiettyä elementtiä tai teemaa. Näitä voivat olla alastomuus, ?hurja nuoruus?, huumeet ja oikeastaan ihan mikä vain myyvä aihe. Eksploitaatioelokuvien aiheet heijastavat usein aikakautensa maailmaa ja trendejä. Useimmiten aiheen hyväksikäyttäminen on tärkeämpää kuin itse elokuvan tarina."



Eksploitaation ei tarvitse vedota mihinkaan sisallamme sykkivaan pikku perversioon, vaan kuten nimikin jo sanoo tarkoituksena on kaupallisesti hyodyntaa mita hyvansa tiettyyn katsojakuntaan kohdennettua aihetta, mieluiten siten etta kaupallinen voitto jaa mahdollisimman suureksi. Miten tama sitten eroaa ns. kaupallista voittoa tavoittelevasta valtavirtaelokuvasta. Mielestani ero loytyy nimenomaan siita, ettei eksploitaatio-elokuvaa yritetakkaan hioa kaikkia miellyttavaksi, vaan kohderyhma on usein hyvinkin rajattu ja jotta tama kohderyhma tavoitettaisiin elokuvissa on usein am. rajoja ylittavia kohtauksia. Edullisinta mainosta on kohu. Kohua on helpointa synnyttaa paisuttamalla vakivallan maaraa tai seksia yli totuttujen normien.

Syy, miksi termia on niin vaikea selkeasti ymmartaa ja selittaa, on siina etta ihmiset sekoittavat kasitteita keskenansa. Lisaksi kielimuurin ylittaminen tapahtuu usein kompureiden, kuten on tapahtunut kun trash- elokuva ja roskaelokuva menevat sekaisin. Takaisin genre-sanastoon:



"Trash/roska: Matalabudjettisen art house elokuvan muoto, joka tarkoitushakuisesti sotii hyvaksyttyja normeja vastaan. Sanaa kaytetaan kuvaamaan myos kattavasti exploitaatio- ja kalkkunaelokuvia, joissa tekijoiden taiteelliset intressit eivat ole olleet paata huimaavia."



Eli alunperinhan trash- termi syntyi warhollilaisen koulukunnan ja muutamien muiden 60- luvun lopun ja 70- luvun radikaalien elokuvantekijoiden luomuksia kuvaavaksi kategoriaksi. Arvelisin, etta nimella on paljon tekemista tietyn rumuusestetiikan ymmartamisen kanssa, joka vaatii katsojalta paljon enemman kuin kykya nauraa Ed Woodin tuotannolle.



Roskaelokuva sen sijaan on mainstream yleison kasitys huonosta elokuvasta. Kun

taidenautinto ei mene katsojan jakeluun, han toteaa sen olevan roskaa. Talloinhan lahes kaikki hiemankin normaalista poikkeava genre-elokuva muuttuu roskaelokuvaksi.



Se, etta pystyy nauttimaan eksploitaatioelokuvasta, ei vaadi mitenkaan erikoisen sofistikoitunutta elokuvamakua tai poikkeuksellista tietamysta. Trash- elokuvista nauttiminen on sen sijaan huomattavasti vaikeampaa. Se vaatii seka avointa mielta

etta monipuolista huumorintajua.



OK. Kirjoitin tekstin kasittamattoman vasyneena, joten korjauksia ja tahdennyksia on luvassa.

Kiitokset hyvistä kirjoituksista, JMustonen ja Antti Tohka. Täytyy sanoa, että itselläni on selkeästi ollut (ja on vieläkin?) mainstream yleisön käsitys roskaelokuvasta. Olen käyttänyt sitä paljossa yleiskäsitteenä, jonka alle on mennyt kaikki se mikä ei kuulu taide-elokuvan, klassisen Hollywood elokuvan tai vaikkapa avant-garden piiriin. Näin olen nähnyt eksploitaatioelokuvan paljossa juuri tuolla tavoin kuin Antti Tohka kirjoituksessaan ilmaiseen, mutta sitten asettanut sen tämän yläkäsitteen "roskaelokuva" alle. Valtavirtayleisöstä tuon käsitteen käytössä eroan kuitenkin siinä etten käytä sitä ainoastaan roskakorina kaikelle mikä minua itseäni ei kiinnosta tai miellytä. Tuo käsitepari trash/roska (ja erityisesti Warholin nimen vetäminen sen pariin) tuntuu kuitenkin jossain määrin riitelevän avant-garden kanssa. Mutta tuskin näistä käsitteistä päästään koskaan täydelliseen yksimielisyyteen ja kattavuuteen. Tällä hetkellä tämä keskustelu tuntuu menevän ihan mukavasti eteenpäin.

Antti Tohka, mistä tämä "genre-sanasto" on peräisin? Onko sinulla käsilläsi jokin kirja (esimerkiksi Elävän kuvan sanasto) tai kenties jokin nettiosoite? Tai sitten alan ammattilaiset ovat käyneet tämän keskustelun jo lukemattomia kertoja ja muistavat kaiken siitä sanotun ja kirjoitetun jo ulkoa.

Genre-sanasto on Elitistin toimittajien työn alla, joka julkaistaan jossain vaiheessa. Lainaukset vaikuttivat olevan sieltä.

Pätkiä on suomennettu täältä:

http://koti.mbnet.fi/~denzo/definit.htm

Ossessione (29.10.2003 10:46)

Antti Tohka, mistä tämä "genre-sanasto" on peräisin? Onko sinulla käsilläsi jokin kirja (esimerkiksi Elävän kuvan sanasto) tai kenties jokin nettiosoite? Tai sitten alan ammattilaiset ovat käyneet tämän keskustelun jo lukemattomia kertoja ja muistavat kaiken siitä sanotun ja kirjoitetun jo ulkoa.

Genre- sanasto on kaiken arvostelun ylapuolella oleva genre- elokuvan termistoa seikkaperaisesti valoittava sanakirja, joka julkaistaa naina paivina Elitistin- sivuilla (toimituksellemme tyypillisesti terminologiasta keskustellaan kunnes absoluuttiseen konsensukseen paastaan...tama voi vieda vuosia).

Sanaston ovat laatineet Jumalasta seuraavat, eli Elitisti- lehden toimittajat (lahinna allekirjoittanut ja Esa Linna) seka Steven Weller.

Sen lukemisen jalkeen, minkaan ei enaa pitaisi olla epaselvaa elamassa.

"Täytyy sanoa, että itselläni on selkeästi ollut (ja on vieläkin?) mainstream yleisön käsitys roskaelokuvasta. Olen käyttänyt sitä paljossa yleiskäsitteenä, jonka alle on mennyt kaikki se mikä ei kuulu taide-elokuvan, klassisen Hollywood elokuvan tai vaikkapa avant-garden piiriin." on kyllä aika hurjaa kuultavaa.

Antti Tohka (29.10.2003 12:10)

Genre- sanastosta:



"Eksploitaatio : eksploitaatioelokuvat on tehty nimensä mukaisesti käyttämään hyväkseen elokuvan jotain tiettyä elementtiä tai teemaa. Näitä voivat olla alastomuus, ?hurja nuoruus?, huumeet ja oikeastaan ihan mikä vain myyvä aihe. Eksploitaatioelokuvien aiheet heijastavat usein aikakautensa maailmaa ja trendejä. Useimmiten aiheen hyväksikäyttäminen on tärkeämpää kuin itse elokuvan tarina."



Eksploitaation ei tarvitse vedota mihinkaan sisallamme sykkivaan pikku perversioon, vaan kuten nimikin jo sanoo tarkoituksena on kaupallisesti hyodyntaa mita hyvansa tiettyyn katsojakuntaan kohdennettua aihetta, mieluiten siten etta kaupallinen voitto jaa mahdollisimman suureksi. Miten tama sitten eroaa ns. kaupallista voittoa tavoittelevasta valtavirtaelokuvasta. Mielestani ero loytyy nimenomaan siita, ettei eksploitaatio-elokuvaa yritetakkaan hioa kaikkia miellyttavaksi, vaan kohderyhma on usein hyvinkin rajattu ja jotta tama kohderyhma tavoitettaisiin elokuvissa on usein am. rajoja ylittavia kohtauksia. Edullisinta mainosta on kohu. Kohua on helpointa synnyttaa paisuttamalla vakivallan maaraa tai seksia yli totuttujen normien.

Tuo on vielä riittämätön selitys. Mielestäni elokuvat voivat viehättää karkeasti jaettuna tunteen, älyn ja viettien tasolla ja eksploitaatiota määrittää juuri tuohon viimeiseen panostaminen. Eli proosallisemmin sanottuna se ei lähesty katsojaa sydämen eikä aivojen kautta vaan selkäytimen ja nivusten. Aihepiirin hyväksikäyttö on ihan hyvä osa määritelmää mutta sen täsmentäminen kaupallisella laskelmoinnilla ja kohderyhmän rajaamisella ei riitä. Koska elokuvia mielestäni pitää määritellä mielummin katsojan näkökulmasta kuin tekijän ei tuo kaupallisuuspointti ei välttämättä ole tyydyttävä, sitä paitsi vaikka jotain Francon leffoja on aika mahdotonta pitää mitenkään laskelmoituina vaikka ne ovat selvästi eksploitaatiota.

Yotsuya (29.10.2003 12:30)

Tuo on vielä riittämätön selitys. Mielestäni elokuvat voivat viehättää karkeasti jaettuna tunteen, älyn ja viettien tasolla ja eksploitaatiota määrittää juuri tuohon viimeiseen panostaminen.



Francon leffoja on aika mahdotonta pitää mitenkään laskelmoituina vaikka ne ovat selvästi eksploitaatiota.

Asiallinen taydennys, mutta voi myos johtaa harhaan. Kyllahan jotkut aiheet saattavat olla myos tunteisiin vetoavia, kuten jotkut militantit blaxploitaatioelokuvat.



Elitistin nakokulmasta taasen exploitaatio vetoaa mielestani nimenomaan alyyn.



Francosta en ole samaa mielta. Hanella on selvia eksploitaatio-elokuvia (esim. Dietrichin tuotannot) ja sitten jotain mille pitaisi keksia aivan oma kategoria.

Antti Tohka (29.10.2003 14:44)

Yotsuya (29.10.2003 12:30)

Tuo on vielä riittämätön selitys. Mielestäni elokuvat voivat viehättää karkeasti jaettuna tunteen, älyn ja viettien tasolla ja eksploitaatiota määrittää juuri tuohon viimeiseen panostaminen.



Francon leffoja on aika mahdotonta pitää mitenkään laskelmoituina vaikka ne ovat selvästi eksploitaatiota.

Asiallinen taydennys, mutta voi myos johtaa harhaan. Kyllahan jotkut aiheet saattavat olla myos tunteisiin vetoavia, kuten jotkut militantit blaxploitaatioelokuvat.

Kyllähän eksploitaatioleffat voivat olla myös tunteisiin tai älyyn vetoavia ne eivät ole ensisijaisesti eksploitaatiota siksi että ne vetoavat tunteisiin vaan siksi että ne vetoavat vietteihin. Tämän takia esimerkiksi Across 110 th Street ei ole eksploitaatiota mutta Coffy on.



>Elitistin nakokulmasta taasen exploitaatio vetoaa mielestani nimenomaan alyyn.



Koska elitisti voi halutessaan asettua elokuvan yläpuolelle ja nauttia tietoisesti trash-estetiikasta tms. Se ei kuitenkaan muuta elokuvan lähestymistapaa kohti katsojaa.

Yotsuya (29.10.2003 13:15)

Kyllähän eksploitaatioleffat voivat olla myös tunteisiin tai älyyn vetoavia ne eivät ole ensisijaisesti eksploitaatiota siksi että ne vetoavat tunteisiin vaan siksi että ne vetoavat vietteihin. Tämän takia esimerkiksi Across 110 th Street ei ole eksploitaatiota mutta Coffy on.



>Elitistin nakokulmasta taasen exploitaatio vetoaa mielestani nimenomaan alyyn.



Koska elitisti voi halutessaan asettua elokuvan yläpuolelle ja nauttia tietoisesti trash-estetiikasta tms. Se ei kuitenkaan muuta elokuvan lähestymistapaa kohti katsojaa.

Esimerkkeja ei vietteihin vetoavista eksploitaatio elokuvista:



Refeer madness, Rock'n'Roll High School, Bucktown, Lokakuu...



Hmm. Naita on kylla aika vaikea keksia. Alyllisyyden suhteen aivan oikeassa.

Olen itsekin sitä mieltä, että tuo pointti "kaupallisuudesta" on kaikkiaan huono jo sen takia, että (lähes) kaikki elokuva on kaupallista. Olen samaa mieltä siitä ettei (ainakaan kaikkia) Francon elokuvia voida pitää erityisen laskelmoituina, vaikka tokihan niille on aina oma yleisönsä ollut olemassa. Entäs sitten joku Richard Kern? Varmasti hänenkin tuotoksensa ovat yleisönsä löytäneet, mutta selkeästi kyseessä on New Yorkin underground porukoiden oma "juttu", jolla on heille (ja heidän yleisölleen) itseisarvoa. Nähdäkseni tällainen elokuvantekijä, kuin Kern, on hyvä esimerkki tekijästä, jolla on enemmän innostusta kuin teknistä taitoa ja osaamista, josta seuraa elokuvien epätasaisuus ja rosoisuus. Nähdäkseni Antti Tohka viittaa juuri tähän kirjoittaessaan, että "useimmiten aiheen hyväksikäyttäminen on tärkeämpää kuin itse elokuvan tarina".

Antti Tohka (29.10.2003 15:28)

Esimerkkeja ei vietteihin vetoavista eksploitaatio elokuvista:



Refeer madness, Rock'n'Roll High School, Bucktown, Lokakuu...

Reefer Madnessissä hekumoidaan pössyttelyn tuottamalla nautinolla, seksuaalihurjastelulla ja väkivallalla. Rock'n'Roll High Schoolia en ole nähnyt kuten en myöskään Bucktownia mutta blaxploitaatiossa ei pohjimmiltaan ole kysymys seksistä ja väkivallasta vaan tuollaisesta käänteisrasistisesta mustia korostavasta rotuasetelmasta joka taas vetoaa hyvin syvällä oleviin geenin itsekkyydestä juontaviin vietteihin ja valkoisien kohdalla tietenkin noiden viettien päälaelleen kääntämisen tuottamista kickseistä.

Yotsuya (29.10.2003 13:52)

Antti Tohka (29.10.2003 15:28)

Esimerkkeja ei vietteihin vetoavista eksploitaatio elokuvista:



Refeer madness, Rock'n'Roll High School, Bucktown, Lokakuu...

Reefer Madnessissä hekumoidaan pössyttelyn tuottamalla nautinolla, seksuaalihurjastelulla ja väkivallalla. Rock'n'Roll High Schoolia en ole nähnyt kuten en myöskään Bucktownia mutta blaxploitaatiossa ei pohjimmiltaan ole kysymys seksistä ja väkivallasta vaan tuollaisesta käänteisrasistisesta mustia korostavasta rotuasetelmasta joka taas vetoaa hyvin syvällä oleviin geenin itsekkyydestä juontaviin vietteihin ja valkoisien kohdalla tietenkin noiden viettien päälaelleen kääntämisen tuottamista kickseistä.

Silloin kun Reefer Madness tehtiin, niin se kylla varmasti vetosi enemman yleison tunteisiin kuin vietteihin. Sehan on vahan niinkuin kannabiselokuvien Eternal jude.



Otin Bucktown esimerkiksi, koska en halunnut pitaan Sweet sweetbackia exploitaationa. Kaanteisrasistisuus vetoaa nimenomaan tunteisiin. Ei kai kenellakaan ole rasismin viettia? Vaittaisin, etta 70- luvulla mustan separatismin ollessa viela taydessa voimassa, the manin tuusaksi ampuminen vetosi nimenomaan tunteeseen. Sika sai, mita sika tilasi.



Esimerkeistani on tietysti hankala jatkaa keskustelua, josset ole niita nahnyt.



Rock'n'Roll High Schoolista viela sen verran, etta sehan on nuorisoelokuva, jossa nuoret haluavat mieluummin rokata Ramonesin tahdissa kuin lukea koulukirjoja. Ei vetoa vietteihin, ei alyyn vaan tunteisiin. Alykastahan olisi lukea niita helvetin kirjoja ja valmistua diplomi-insinooriksi, kuten mina, tunteet sensijaan kehottaisivat rokkaamaan ja nayttamaan talta :

http://212.12.33.205/turbonegro/images/product/SP_025.gif