docpoint -05

JoonasS (17.1.2005 19:39)

Rouva tai neiti Fujiko

hups.





Olen nähnyt noista Kuuban valloittajat ja Olipa kerran utopian. Allekirjoitan Fujikon pointin ensimmäisen suhteen. Dokumenttia katsellessa tulee pitkin matkaa fiilis, että onko Arto Halosella itselläkään ollut missään vaiheessa selvillä mihin hän lopulta pyrkii. "Vanhat autot ovat edelleen täällä" ‑fiilistely ja sympaattisen mekaanikon silmälääkärireissut eivät riitä "dokumentti yhdistää Kuuban nykyisyyden ja menneisyyden" ‑tyylisten mainoslauseiden lunastamiseen. KV palkitsee lähinnä vanhojen jenkkiautojen ja Havannan maisemien ystävät.



Olipa kerran utopiaa en dumaisi siitä, ettei se pääse lähelle kohdettaan. Kyseessä kun on Lasse Naukkarisen omaelämänkertamaista kelailua siitä miten 1960- ja 70 ‑luvut tuli vietettyä. Ei mikään kuolematon klassikko, mutta ihan ok ajankuvaa, jossa on paljon hauskaa arkistomatskua.



Fujikolla näyttää käyneen huono säkä valintojen kanssa. Docpointin omat suomalaiset dokkarisuosikkini Ravintola Pekingissä, Hengenpelastaja ja Kainuun Tähti ovat jääneet F:ltä näkemättä. Näistä etenkin Hengenpelastaja on pätevä henkilökuvaus kolmesta jazzin avulla Stalinin leirikoulusta pelastuneesta muusikosta. Synkästä aiheestaan huolimatta sympaattinen dokkari.

Plissken (17.1.2005 20:10)

Olipa kerran utopiaa en dumaisi siitä, ettei se pääse lähelle kohdettaan. Kyseessä kun on Lasse Naukkarisen omaelämänkertamaista kelailua siitä miten 1960- ja 70 ‑luvut tuli vietettyä. Ei mikään kuolematon klassikko, mutta ihan ok ajankuvaa, jossa on paljon hauskaa arkistomatskua.

Mä luulen, että tän suhteen sillä oli vaikea suhteuttaa sitä mihinkään, koska siinä oli kuitenkin niin paljon ainoastaan Suomea koskevaa materiaalia kuten esim noottikriisi, mitä ei varmaan ulkomailla pahemmin tunneta. Tietenkin yleinen 60- ja 70-lukujen vasemmistolaisuus on melko universaalia ainakin opiskelijapiireissä. Kieltämättä oli ihan mukavan lämminhenkinen dokkari.

Plissken (17.1.2005 20:10)

Fujikolla näyttää käyneen huono säkä valintojen kanssa. Docpointin omat suomalaiset dokkarisuosikkini Ravintola Pekingissä, Hengenpelastaja ja Kainuun Tähti ovat jääneet F:ltä näkemättä. Näistä etenkin Hengenpelastaja on pätevä henkilökuvaus kolmesta jazzin avulla Stalinin leirikoulusta pelastuneesta muusikosta. Synkästä aiheestaan huolimatta sympaattinen dokkari.

Itsekin allekirjoitan ton pointin tosta ainoasta minkä olen nähnyt eli Ravintola Pekingistä. Tosin näin televisiosta niin en oo varma oliko joku lyhyempi versio. Jotenkin minusta on tosi koskettavia tällaset Kiinaa koskevat mies ja videokamera dokumentit. En tiedä tehdäänkö Suomessa näin karuilla kengännauha budjeteilla minkälaista jälkeä.

Red Right Hand (17.1.2005 17:57)

Tämä ko. kohtauksessa ollyut Alves(?)han myöhemmin kertoili kuinka oli lusmuillut tehtävissä juuri siitä syystä että pääsisi takaisin himaan (Minkä ymmäränkin vallan mainiosti – niin minäkin olisin tehnyt.) Se kuitenkin osoitti sen että nämä huutavat kessut olivat sittenkin aikalailla oikeassa haukkuessaan tätä kovalla kädellä.



Minusta, hullua kyllä, koskettavin kohta olikin se jossa tämä kaikista kovin raivohullukessu selitti vietnaminsodan vaikutuksesta omaan elämäänsä: siitä kuinka hänellä ei enää ole elämää. On vain tämä duuni.

Tuota Alvezin tunnustustahan eivät kikattelijat luonnollisesti kikatellessaan tietäneet olevan. Ja epäselvää on halusiko Alvez myöhemmin vain pelastaa kasvonsa elokuvan yleisön ja alokastoveriensa silmissä. Yksi ja sama. Laitoksen toimintametodit olivat minusta kaikkea muuta kuin huvittavia, ansaitsi Alvez höykytyksensä tai ei.



Minua suretti se, että osa näistä naisalokkaista tuntui olevan hyvinkin vähälahjaista porukkaa, ja tällaisten henkinen nujertaminen raa'alla tavalla on mielestäni epämiellyttävää katsottavaa. Olivat he sitten ärsyttäviä tai eivät.