docpoint -05

Hymyilevä mies on harmittanut pitkään kun se tuli telkkarista missattua mutta nyt tuli tuokin aukko paikattua. Kongo-Muller on täysin ällistyttävä hahmo, dokkarin legendaarinen maine on siltä osin ansaittu. toinen juttu on sitten että elokuvana se on aika huono, raskaalla kädellä tehtyä DDR-propagandaa (joo, vähemmilläkin lähikuvilla olisi uskonut että rautaristihän se siinä rinnassa killuu). haastattelun sekaan leikattu matsku on naurettavan osoittelevaa ja jäykkään komsomolhaastattelijaan verrattuna Muller vaikuttaa välillä vain joviaalilta juopolta. taitavammissa käsissä tästä olisi tullut loistava

Voi vittu perkele! Sans Soleita joutui katsomaan eturivissä Forum kolmosessa ja mitä siitä seurasi. Viiden minuutin kuluttua niska jäykkänä. Kymmenen minuutin kuluttua lievää sekavuutta. Yritin sinnitellä, mutta neljänkymmenen minuutin kuluttua oli pakko häipyä pahoinvoinnin vuoksi. Miksi helvetissä koko Helsinki kiinnostui yhtäkkiä Chris Markerista? Le fond ´lair est rouge vai miten se nyt menikään oli vain puolillaan. Saatana.

Jos joku jostain syystä haluaisi vaihtaa Night and fog/La jétee lippunsa samaan aikaan Bio Rexissä esittettävän "maailman parhaan elokuvan" (m.moore) Hearts and minds lippuun ilmoittautukoon.

Sans Soleil oli kyllä aika hieno. Ja minä kun kuvittelin tänään kolmelta mennessäni lippuja ostamaan että tuossa Lazerin mainitsemassa näytöksessä olisi vielä hyvin tilaa. Perkele.

dammit, sans soleil jäi väliin vaikka olikin ympyröitynä ohjelmasta suurella ympyrällä. Eilinen klubi sen sijaan ei jäänyt väliin... huhhuh...

Mutta klubeista viis, pistetääs tämä tännekkin:

www.brianjonestownmassacre.com

Greenawayn Vertical Features Remakea ennen näytetty venäläinen doku oli hyvin syvältä. Tietyissä kohdissa tekijä on ollut oikeilla jäljillä, esim. haastatellessaan surkeaa mummoa siitä, kuinka paska paikka piskuiseen kylään syntyminen saattaa olla. Myös Etiopiaan lähetetyn pioneerin kertomukset toivat muuten aika nihkeään tarinaan hupia. Välillä menee mopo käsistä, kun kuvataan paikallisten jannujen suurta hupia eli traktoreilla tms. ajelua hiekkadyyneillä. Ohjaaja pyörii aavikolla kameroineen samalla, kun jannut ajavat paskarundia dokumentintekijän ympärillä. Ooh, hienoa. Kertomukseen leikataan teini(?)tytön eksistentialistista pohdintaa elämästään...

Greenaway oli hyvä, muttei sitä pysty piinallisuutensa vuoksi toistamiseen katsomaan.

antti (14.1.2005 09:28)

Hymyilevä mies on harmittanut pitkään kun se tuli telkkarista missattua mutta nyt tuli tuokin aukko paikattua. Kongo-Muller on täysin ällistyttävä  hahmo, dokkarin legendaarinen maine on siltä osin ansaittu. toinen juttu on sitten että elokuvana se on aika huono, raskaalla kädellä tehtyä DDR-propagandaa (joo, vähemmilläkin lähikuvilla olisi uskonut että rautaristihän se  siinä rinnassa killuu). haastattelun sekaan leikattu matsku on naurettavan osoittelevaa ja jäykkään komsomolhaastattelijaan verrattuna Muller vaikuttaa välillä vain joviaalilta juopolta. taitavammissa käsissä tästä olisi tullut loistava

Jacopetti-läpät oli tässä kiintoisinta. Kunnon propaganda-tyyliin Jacopetista oli löydetty mahdollisimman rikollisen näköinen, "tältä mieheltä en ostaisi käytettyä autoa" ‑henkinen valokuva. Müllerin jutut Africa Addion kuvauksista olivat huhupuhe-tasoa. Sitä en tiennyt/muistanut, että Jacopetti oli tuomittu kahdesti alaikäisen hyväksikäytöstä. Laittaa Goodbye Uncle Tomin namusetä-kohtauksen uuteen valoon.



"Epävirallista politiikkaa tukevista" Goethe-instituuteista annettiin myös hyvä kuva

Flash (15.1.2005 21:37)

Sitä en tiennyt/muistanut, että Jacopetti oli tuomittu kahdesti alaikäisen hyväksikäytöstä. Laittaa Goodbye Uncle Tomin namusetä-kohtauksen uuteen valoon.

Lisää Jacopettin zingarella-skandaaleista mm. Sleazoid Expressin kakkosnumerossa... Olen aika varma, että Uncle Tomin teiniseksi on Gualtieron pirullista itseironiaa tapaukseen liittyen. Woody Allen olisi voinut katsoa mallia ja laittaa Deconstructing Harryyn vähän enemmän munaa.

Olkootkin televisiodokkarisarjan osia, Angus Macqueenin koksudokkarit olivat aika kovaa kamaa. Ihan uutta settiä joka tulee Channel fouriltä ekaa kertaa ulos juuri näinä päivinä. En oikein tajunnut niiden pamauttavuutta ennen kuin itse illalla referoin niiden sisältöä eteenpäin.

Eli kyseessä kolmiosainen dokkarisarja, jota on kuvattu pitkään ja riskillä. 2 ekaa näytettiin. Ekassa Kolumbian maanviljelijät osoittavat mieltään kolanviljelykieltoa vastaan ja kertovat, kuinka armeija/poliisi käy tappamassa jengiä miten sattuu, esim veljiään joista löydetään myöhemmin joenvarresta vain torso jne. Sen lomassa naamaria kasvojensa edessä pitävä herra laboratorionpitäjä/ kartellillevälittäjä tekee duuniaan, eli ottaa maanviljelijöiden tuotteen, heiluttaa paria rikkihappo- ja aseteonipulloa paskaisissa muoviämpäreissä pusikon keskellä ja käyttää mikroaaltouunia keskellä samaa fucken viidakkoa. Lopuksi kerrotaan, että herra laboratoriomies teki pari viikkoa myöhemmin 1000 paunaa valmista tavaraa ja muuttui (paikalliset olosuhteet huomioiden) monimiljonääriksi jonka ei enää ikinä tarvitse tehdä töitä. (Tavaran arvo muuttuu tästä vaiheesta vielä 50-kertaiseksi, jahka se saadaan Kolumbiasta länsimaahan.)



Tokassa osassa seurataan riodejaneiron faveloissa eli näissä poliisilla-ei-ole-tänne-mitään-asiaa ‑slummeissa eläviä hemmoja, joista yksi (18-vuotias, 7 v. kokemus alan kuvioista) tapetaan ja silvotaan pari kuukautta kuvauksien jälkeen, koska hän kerran mokasi ja antoi rahaa säilytettäväksi väärälle tyypille. Tän osan runkona kuvamatskua muista teinidiilereistä, jotka hehkuttaa ammattiaan kameralle ihan kolapäissään. Hänen enonsa, entinen alan asiantuntija, on onnistunut vaihtamaan vanhat hommansa haluttuun ei-favela-ammattiin eli hän tankkaa autoja. Tienaa 140 GBP kuussa, ennen tienasi 200-400 GBP päivässä. Eli kuvaus ihmisistä, joiden oletettu elinikä, jos pyrkii ainoalla tiedetyllä tavalla ulos köyhyydestä, on max 25 vuotta.

Uusinnat DocPointissa tänään sunnuntaina 16.1.

Darwin's Nightmare, Forum 1 klo 20.45

Tieteellisen kokeilun tuloksena Viktorianjärveen istutetaan uusi kalalaji. Kokeen seuraukset ulottuvat ympäristötuhoista asesalakuljetukseen. Valittu Euroopan parhaaksi dokumenttielokuvaksi 2004.



Touching the Void, Bio Rex klo 21.00

Puolidokumentaarinen vuorikiipeilyseikkailu Perun Andeilla. Kaksi nuorta kaveria kiipeää ensimmäisinä maailmassa Siula Granden huipulle, mutta paluu matkalla sattuu onnettomuus. Leffa kuuluu vuoden kovimpiin oscarpovauksiin.



Kreivi, Forum 3 klo 21.15

Von Baghin ensimmäisessä ja ainoassa pitkässä fiktiossa vuodelta 1971 Suomen kuuluisin auervaara Pertti Ylermi Lindgren esittää itseään, Kreiviä. Lähemmäs 70 naista kihlannut ja huijannut Lindgren osallistuu oman elämänsä kommellusten dramatisointiin ja kiertää dokumentaarisissa jaksoissa tanssilavoja.



Lisää elokuvista ja muut illan näytökset: www.docpoint.info



‑Liisa L.

Red Right Hand (13.1.2005 21:00)

En tiedä mitä kohtia meinaat, mutta kyllä tässä dokkarissa häipyi aika hyvin tuo tragedian ja komedian välinen häilyvä raja olemattomiin. Minua nauratti suurimman osan ajasta. Kanan pään puraisu heitti kyllä palan (tai luun) kurkkuun, mutta suurin osa kamasta oli absurdia komediaa. Naurettavaa touhua.



Tämä nousi näkemistäni Broomfieldeistä ykköseksi, kevyesti.

Juu, elokuva oli oikein mainio. Meinaan mm. niitä kohtia, missä alikessut yhteistuumin dumaavat alokkaan mielisairaaksi, yhteiskuntakelvottomaksi ja potentiaaliseksi kattosniperiksi. Yleensäkin sadismi tuntui kirvottavan nauruja yleisöstä.



Ehkä me nauramme eri asioille, mutta minut tuo dokumentti teki enemmän surulliseksi kuin huvittuneeksi.

Tää oli yksi hektisimmistä festariviikoista mitä tähän asti on mulla ollut. Olin vapaaehtoistyöläisenä personal hostina japanilaiselle dokumenttifestarin koordinaattorille ja oli tosi hauskaa. Kiitos Liisalle tästä! Pääsi ilmaiseksi elokuviin ja kaiken maailman cocktailtilaisuuksiin ja jopa jonkun Avekin pomon kanssa lounaalle, ei voi valittaa. Vikoina päivinä lauantaina ja sunnuntaina katoin 12 tuntii dokumentteja ja parhaimpina jäivät mieleen A State of Mind ja Armwrestler from Solitude, joka tulee helmikuussa levitykseen. Klassiset Hearts & Minds ja In the Year of Pig olivat myös hyviä kuten myös Kiina dokumentit jotka näin: Wellspring, Paper Airplane ja Railroad of Hope. Niinkuin vieraani Fujiko huomautti suomalaisissa dokumenttielokuvissa on vielä paljon parantamisen varaan ja hän ei ollut kovin monesta kauhean innostunut. Pääargumentti oli hänellä, että suomalaiset dokumentit eivät pääse kuvaamiensa ihmisten syvälle sisälle, vaan että jäävät enemmän tai vähemmän pintapuolisiksi. En ole suomalaisen dokumenttielokuvan asiantuntija joten en voinnut laittaa mitään vasta-argumentteja ja miksi olisi pitänyt? No anyway hauska viikko.

Janne Timonen (16.1.2005 21:43)

Juu, elokuva oli oikein mainio. Meinaan mm. niitä kohtia, missä alikessut yhteistuumin dumaavat alokkaan mielisairaaksi, yhteiskuntakelvottomaksi ja potentiaaliseksi kattosniperiksi. Yleensäkin sadismi tuntui kirvottavan nauruja yleisöstä.

Tuo on varmasti totta – muuten ei esim. tositv olisi ikinä räjähtänyt tälläseksi hulluudeksi mitä se nykyään on. Mutta oman sadistisuuteni puolustukseksi täytyy kyllä sanoa että jotta leffa olisi voinut tehdä minut surulliseksi tahi koskettaa, olisi se vaatinut muutaman sellaisen henkilön joita kohtaan voi tuntea jotain sympatiaa, SG:ssa ei niitä oikein ollut: ne pompotetut alokkaathan olivat aika vastenmielisiä otuksia kaikki.



Tämä ko. kohtauksessa ollyut Alves(?)han myöhemmin kertoili kuinka oli lusmuillut tehtävissä juuri siitä syystä että pääsisi takaisin himaan (Minkä ymmäränkin vallan mainiosti – niin minäkin olisin tehnyt.) Se kuitenkin osoitti sen että nämä huutavat kessut olivat sittenkin aikalailla oikeassa haukkuessaan tätä kovalla kädellä.



Minusta, hullua kyllä, koskettavin kohta olikin se jossa tämä kaikista kovin raivohullukessu selitti vietnaminsodan vaikutuksesta omaan elämäänsä: siitä kuinka hänellä ei enää ole elämää. On vain tämä duuni.

JoonasS (17.1.2005 14:23)

Niinkuin vieraani Fujiko huomautti suomalaisissa dokumenttielokuvissa on vielä paljon parantamisen varaan ja hän ei ollut kovin monesta kauhean innostunut. Pääargumentti oli hänellä, että suomalaiset dokumentit eivät pääse kuvaamiensa ihmisten syvälle sisälle, vaan että jäävät enemmän tai vähemmän pintapuolisiksi. En ole suomalaisen dokumenttielokuvan asiantuntija joten en voinnut laittaa mitään vasta-argumentteja ja miksi olisi pitänyt?

Mitä suomalaisia dokumentteja hra. Fujiko katsoi?

Plissken (17.1.2005 18:38)

JoonasS (17.1.2005 14:23)

Niinkuin vieraani Fujiko huomautti suomalaisissa dokumenttielokuvissa on vielä paljon parantamisen varaan ja hän ei ollut kovin monesta kauhean innostunut. Pääargumentti oli hänellä, että suomalaiset dokumentit eivät pääse kuvaamiensa ihmisten syvälle sisälle, vaan että jäävät enemmän tai vähemmän pintapuolisiksi. En ole suomalaisen dokumenttielokuvan asiantuntija joten en voinnut laittaa mitään vasta-argumentteja ja miksi olisi pitänyt?

Mitä suomalaisia dokumentteja hra. Fujiko katsoi?

Rouva tai neiti Fujiko katsoi ainakin nämä:

Olipa kerran Utopia

Kuuban valloittajat

Hiljainen tila

Fata Morgana

Lähettiläät

Meän kesä

Sen edestään löytää



Lisäksi joitain oppilastöitä.