Kubrickin paras?

Mikä ja miksi?

Noita kolmea alkuaikojen lyhäriä (dokumenttia?) ei varmaan ole mitään järkeä listata?

Martin (21.4.2004 11:04)

Noita kolmea alkuaikojen lyhäriä (dokumenttia?) ei varmaan ole mitään järkeä listata?

Arvasin kyllä että joku jaksaa tästäkin huomauttaa. Less is more, vai more is more... puhukaa mieluummin itse elokuvista.

Hetken piti miettiä. FMJ, EWS ja BL olivat linjalla mutta Kellopeli.... on

niin omaa luokkaansa että.

Tohtori Outolempi on omaa luokkaansa. Siinä saavat kunnon potkun perseelleen kaikki, pienimmästä suurimpaan eli yksittäisestä ihmisestä ylätason valtarakenteisiin.

Ainakin kolme noista tuntuu silloin parhaalta kun niitä katsoo, joten valinta on todella vaikea. Päädyin lopulta The Shiningiin. Kaikin puolin komea elokuva, ja kun maku on vähän kauhuun päin muutenkin, niin...

Aaargh! Mikä kysymys.

Oikeista vastauksista valitsen kuitenkin 2001:n, joka lienee aikoinaan avartanut kerralla eniten maailmaani. Omalta osaltaan Dr. Strangelove ja Shining ovat yhtä loistavia, ja sitten on tietysti Clockwork Orange... ei näitä voi hemmetti soikoon pistää ikinä järjestykseen

Vastaus on yksiselitteisen helppo. Paths of Glory. Hyvana kakkosena Clockwork Orange, jonka jalkeen herran tuotanto onkin ollut ihan mita sattuu.

Ääni Tohtori Outolemmelle. Muistan kun tämä tuli katsottua pari vuotta takaperin kaverin mökillä neljäntoistatuuman tv:stä särisevällä äänellä, ja silti vaikutus oli kuin olisi saanut mammutin takatassusta. Paras – tai ainakin nerokkain – elokuva jonka olen koskaan nähnyt. Hyvänä kakkosena tulee 2001, josta aukeaa aina jotain uutta joka katsomiselta. Voi olla, että vuosien varrella 2001 menee vielä ohi, kunhan siitä löytää taas uusia tasoja – sen verran moniulotteinen kuva ihmisen historiasta ja ihmisestä itsestään on kyseessä.

Kubrickeista on vaikea keksiä enää mitään uutta sanottavaa. 2001 ja Paths of Glory ovat iskeneet itselleni eniten, The Shining ja Lolita vähiten. Ehkäpä se paras ja sisältörikkain on 2001.

Kaikki pitkät (lyhäreitä en ole nähnyt, pelkästää pieniä pätkiä jossain dokkareissa) ovat perkeleellisen loistavia, mutta pakko antaa taas ihan ilman mielikuvitusta kellopelille pisteet.

Elokuvan aihehan on edelleen (= aina) erittäin ajankohtainen, 60/70-lukujen taitteen tyylittely ihan huipussaan (2001 tulee toisena tyylittelyssä), Outolemmen kanssa juuri tämä uskalluspuoli on kohdallaan ja kaikinpuolin elokuva on täydellinen. Tarkoittaa myös sitä, että ainakin allekirjoittaneen top kympissä kun otetaan kaikki maailman elokuvat samalle listalle. Mutta löytyy silta listalta kyllä meilkein muitakin Kubrikin elokuvia, niin loistavia ne ovat.



EDIt: Toisina tulee allekirjoittaneen listalla siis 2001, Outolempi ja P.O.G, kaikki melkein yhtä kovan vaikutuksen tehneitä kuten Clockwork Orangekin.

Dr Strangelove on ykkönen. Vakavasta aiheesta on saatu muokattua todella todella hauska ja samalla sotaintoiluun kriittisesti suhtautuva elokuva. Tekoajankohtaansa nähden oli todella rohkea veto tehdä jotakin tällaista.

Perässä seuraa sitten 2001 ja Paths Of Glory. Ainoa paska tekele on Fear And Desire, tosin siinäkin on suurimpana vikana typerä käsikirjoitus. The Seafarers on näkemättä.

Äänestin Kellopeli appelsiinia, vaikka aivan yhtä hyvin olisin voinut valita 2001: sen tai Outolemmen. Lyndon on edelleen näkemättä (myös edelleen hyllyssä...), samoin Killingiä edeltävät. Kellopeli on kuitenkin niin loistavan elokuvallisesti kerrottu ja tinkimätön teos joka edelleen shokeeraa, vaikuttaa ja pistää ajattelemaan, usein samalla kertaa. Kunnian polut on mielestäni yliarvostettu (mitä? Minullako erilainen elokuvamaku kuin Tohkalla? Ei näin ole ennen käynyt...) ja liian mustavalkoinen asetelmiltaan. Hyvät sotilaat tunnistaa siinä amerikkalaisesta aksentista ja pahat brittiläisestä, tällaisesta ilmiselvästä yksinkertaistamisesta Kubrick pääsikin onneksi eroon aika äkkiä. Olen kyllä pitänyt jokaisesta näkemästäni Kubrickin elokuvasta.

Antti Tohka (21.4.2004 12:28)

Vastaus on yksiselitteisen helppo. Paths of Glory. Hyvana kakkosena Clockwork Orange, jonka jalkeen herran tuotanto onkin ollut ihan mita sattuu.

Mitäs mies sekoilee?



Vastaus: Kellopeli. Sen jaksaa katsoa kymmenesti. 2001 ei kelpaa ykköseksi, koska se on katsomiskokemuksena liian uuvuttava; en tarkoita dissata mahtavaa elokuvaa, mutta sen katsominen vaatii aikalailla oikean mielentilan, mitä taas ei v. 1971 elokuva vaadi. Tri Outolempi on kieltämättä nerokas, muttei tarpeeksi hauska. Ärsyttää, kun Alex Cox Kubrick-dokumentissa selittää, kuinka Strangelove on "nii-iin hauska". Kyllähän sitä katsoessa hymähtelee, muttei vedet silmissä sentään kieri – nerokas, uskalias ja kekseliäästi toteutettu leffa, mutta Kellopeli menee näissä adjektiiveissa vieläkin korkeammalle. Sanotaan, että tri Outolempi on tokalla sijalla.



Kubrick ei ole tehnyt yhtään huonoa leffaa. Lolitaa en ole nähnyt kokonaan, mutta siitäkin vähästä hyvältä näytti. No Spartacus oli siinä ja siinä.

Samoilla linjoilla mennään Spaddun ja Iljan kanssa. Olen nähnyt Kellopelin kymmeniä kertoja ja edelleen se vaan potkii. Elokuvan ajankohtaisuus on ajatonta. Killer's Kiss on odottanut hyllyssä katsomista ainakin reippaasti päälle vuoden, mikä on aika hassua, koska Kubrick kuuluu ehdottomasti lempiohjaajiini. Fear and Desirea en ole nähnyt.