Elitistiset elokuvateatterit ja -seikkailut Japanissa (NSFW)

Muutama kuva edelllä mainitsemastani Shin Bungeizan Norifumi Suzuki ‑retrosta parin vuoden takaa.

Cinema Veran Suzuki-retro löytyy edellissivulta.

Teatterin edusta



Teatterin aula ja muun (tulevan) ohjelmiston mainoksia.

Suzuki Retron ohjelmistossa oli 28 elokuvaa





Retrossa nähtiin yhdeksän kymmenestä Truck Yaro ‑elokuvasta. Yhdestä ei ollut kelvollista 35mm printtiä saatavilla









Dolls of the Shogun's Harem + Ninja's Mark



Onsen geisha ‑elokuvat

Onsen Geishat ovat ihan kohtalaisia seksikomedioita, joista toisessa Reiko Ike esiintyy alaikäisenä. Ike valehteli ikänsä, ja totuuden paljastuttua ohjaaja ja tuottaja sepittivät hänelle uuden "virallisen" syntymäajan (25.5.1953), johon yhä törmää useimmissa lähteissä. Todellisuudessa Ike on vuoden nuorempi. Dolls of Shogun's Harem on huomattavan tyylikäs rock-periodiseksploitaatio, joka pääsi oikeuksiinsa Shin Bungeizan isolla kankaalla. Ninja's Mark on myös aika hupaisa ninja-eksploitaatio, jossa ninjat kaappaavat muiden ihmisten ruumiita siirtämällä sielunsa uuteen kehoon (ninjan voi tappaa tuhoamalla tämän oman kehon sillä välin ja sen jälkeen tappamalla uuden kehon).

Vierailin toissaviikolla Shin Bungeizan koko yön näytöksessä. Kyseessä on hieman kuin pienoiskokoinen Night Visions, joka järjestetään joka lauantai. Laadullisesti tapahtuma on vaihtelevatasoinen: toisinaan tarjotaan Fulcia BD:ltä ja DVD:ltä, toisinaan taas koko yö 35-millisiä printtejä. Tällä kertaa vuorossa oli mm. pinky violence ‑elokuvista kirjan kirjoittaneen (ja tietääkseni koko termin keksineen) J Taro Sugisakun "Film School" Vol. 2.


Ohjelma

22:30 Talk show

23:25 Minato no Yoko, Yohohama, Yokosuka (1975) (35mm)

01:05 Girl's Pleasure: Man Hunting (1977) (35mm)

02:25 Rugby Yaro (1975) (35mm)

04:15 Trail of Blood (1972) (35mm)

05:45 Loppu

Tätä voi kutsua laatuohjelmaksi! Neljä mielenkiintoista elokuvaa, joista yhtäkään ei ole julkaistu Japanissa dvd:llä (Trail of Bloodista on tosin R1 dvd, ja Girl's Pleasure on saatavilla streamina; kaksi muuta elokuvaa ovat mahdottoman vaikeasti nähtäviä), ja kaikki 35mm!


Mikogami-trilogiasta esitettiin ainoastaan Trail of Blood, mutta näytille oli laitettu muutkin julisteet + 1 ylimääräinen elokuva.





Minato no Yoko, Yohohama, Yokosuka ja Girl's Pleasure: Man Hunting



Minato no Yoko, Yohohama, Yokosuka





Oikealta: Hayato Tani, J Taro Sugisaku, jätkä jonka nimen unohdin



Shin Bungeizan 10-metrinen kangas on todella mukava, samoin kuin penkit. Helsingin Maxim 1 lienee hyvä vertailukohta.


Minato no Yoko, Yohohama, Yokosuka oli todellinen löytö. Umpikajahtanut diskotanssileffa, joka on ikään kuin japanilainen Saturday Night Fever murhajuonella varustettuna. 16-vuotias Ai Saotome etsii lakia paossa olevaa siskoaan ja löytää uuden elämän yöklubilta. Luvassa psykedeelisiä klubeja, koko yön "tanssi kunnes jalat pettävät" ‑kilpailuja, sekä Downtown Boogie Woogie Band jonka biisin mukaan elokuva on nimetty ja joka esiintyy elokuvan ultra-funkyssä introjaksossa.

Girl's Pleasure: Man Hunting on mainio ja tarkempaa luokittelua pakeneva nuoriso/jännitys/kosto Roman Porno, jonka väkivaltaisessa finaalissa sukupuoliroolit käännetään ylösalaisin. Lisää elokuvasta Roman Porno ‑artikkelisarjan kolmannessa osassa joskus tulevaisuudessa. Rugby Yarossa Sonny Chiban veli Jiro käy läpi mielipuoliset treenit hakatakseen vastustajatiimin. Sonny itse piipahtaa sivuroolissa rekkakuskina. Kelpo elokuva, vaikka itse pelikohtaukset venyvätkin loputtomiin. Trail of Blood lienee elitisteille sen verran tuttu, ettei siitä enempää.

Kaiken kaikkiaan mainio yö. Ennätin takaisin kapselihotellille nukkumaan aamuseitsemäksi. Unta palloon puoli kahteen saakka, sitten Cinema Veraan ja Laputa Asagayaan katsomaan lisää leffoja. Eli leffakunto yhä tallella, vaikka olen missannut NV:t vuodesta 2012 lähtien.

Olin Okinawalla viime viikolla, ja vaikka oli tarkoitus olla pari päivää ajattelematta leffoja, kävelin aivan sattumalta leffateemaiseen izakaya-ravintolaan. Kohtaloa ei ilmeisesti voi paeta.








Toki muistin viettää aikaa rannalla




Yritin napata Love & Pop stillin

Silmä lepää tuota izakaya-ravintolan esteettisyyttä ihastellessa. Simppeliä, siistiä, säädyllistä. Aivan ihana..

Hung Fist (18.9.2016 14:02)

Yritin napata Love & Pop stillin

No ei ihmekkään, että tuli niin samanlainen kuva. Sehän on sama ranta

Sunayama Beach, Miyakojima, 300km Nahasta Taiwanin suuntaan.

Toki kävin tietämättäni kaikilla muillakin kuvauspaikoilla. Maejima Beach:

Ei ole muutes eka kerta kun napsin vahingossa elokuvaotoksia kamerallani. Ekan Japanin reissuni jälkeen vuonna 2006 katselin televisiosta Lost in Translationia, ja tajusin ottaneeni Tokio-Kioto ‑välillä luotijunan ikkunasta 300km tuntinopeudessa kuvan samasta rakennuksesta, joka näkyy elokuvassa kun Scarlet Johansson vilkaisee ulos junan ikkunasta muutamaksi sekunniksi.

En ole taas muistanut postailla pitkään aikaan...

Piipahdin syksyllä Cinema Veran Meika Seri retrossa


Festivaalijuliste Serin nimmareilla.



Graveyard of Honor ja Red Light District: Gonna Get Out



Secret Chronicle: Crimson Goddess In Paradise, Wet Lust: 21 Strippers ja Kigeki Tokudashi: Himo tengoku



En ollut aiemmin tunnistanut Reiko Ikeä Himo tengoku julisteessa, vaikka olin sen nähnytkin. Elokuva on kohtalainen draama-komedia strippareista ja heidän managereistaan (aviomiehiä, poikaystäviä jne.). Ike pääsee hieman esittämään näyttelytaitojaan kokeneena stripparina ja Seri on hyvä täysin sekaisin olevana stripparina.


True Story of a Woman In Jail: Sex Hell, Wet Lust: 21 Strippers, Sapporo, Yokohama, Nagoya, Ogoto, Hakata: Toruko wataridori


True Story of a Woman In Jail oli lähes yhtä huono kuin muistin. Katsoin ainoastaan koska se oli kaksoisnäytös 13 Steps of Makin kanssa.


Wet Lust: 21 Strippers ja Sapporo, Yokohama, Nagoya, Ogoto, Hakata: Toruko wataridori



Oon missannu Sapporo, Yokohama, Nagoya, Ogoto, Hakata: Toruko wataridorin nyt kolme kertaa. Eka kerta oli pari vuotta sitten kun se oli Laputan Seri-retrossa, jolloin jäin Meguro Cinemaan katsomaan Shunji Iwai ‑kolmoisnäytöksen loppuun (oli tarkoitus karata kahden ekan jälkeen). Kaksi muuta missausta tuli tällä kertaa, eka lauantaina kun yks proffa antoi niin ison esitelmätehtävän lyhyellä varoitusajalla että oli pakko lykätä lentoa iltaan saakka, ja toinen tiistaina kuin sairastui ja lähdin lentokentälle metsästään uutta lentoa leffan katsomisen sijaan. En edes tiedä onko elokuva mistään kotoisin.


Kigeki Tokudashi: Himo tengoku ja Wet Lust: Opening the Tulip


Opening the Tulip oli yhden vitsin pachinko Roman Porno jonka Kumashiro lievee ideoinut baarissa tuopin ääressä. Tylsä.


Wet Lust: Opening the Tulip ja Shitakari Hanjirô: (Maruhi) kannon o sagase.



Elättelen toiveita kirjoittaa joskus Shitakari Hanjirô: (Maruhi) kannon o sagasesta enemmänkin. Kazuo Koiken mangaan pohjaava viihdyttävä ninja-seksploitaatio, jossa Iga ninja etsii shogunille sopivaa parittelukumppania. Paras kohtaus: ninja roikkuu ylösalaisin ristillä nuollen teloitettavan naisen haaraväliä ja paiskoo samalla pommeja pitääkseen teloittajat loitolla, kunnes naisen soveltuvuus shogunin kumppaniksi on selvitetty. Voi vitsi kun tällaista kuvattaisi nykypäivänä 35mm filmille näin komeilla tuotantoarvoilla!

Pari still-kuvaa elokuvasta

Piipahdin myös Meguro Cinemassa Hell double featuressa

Too Young To Die (2016) ja Japanese Hell (1999)



Lukio/helvettimusikaali Too Young To Die viihdytti ajoittain, mutta on ylipitkä ja kalpeaa vertailussa...



... Teruo Ishiin Japanese Helliin, joka on omituisen kiehtova ja huonolla maulla tehty elokuva, jossa rikollisia kidutetaan helvetissä. Uhreina otakumurhaaja Tsutomu Miyazaki ja ja Tokion sariinihyökkäyksen suorittajat. Halpoine tuotantoarvoineenkin elokuva näyttää paremmalta kuin juuri mikään tämän päivän JP-splattereista. Mukana myös nerokas Tetsuro Tamba ‑cameo.







Pari kuukautta sitten näin Megurossa myös Akiran


Tämä oli jo toinen kerta kun näin Akiran filmiltä... edellinen kerta oli vuonna 2014, myöskin Megurossa





Katsoin myös Rob Zombien viihdyttävän 31:n Cinema Qualitessa. Oon jostain syystä aina sopivasti Tokiossa kun uusi Rob Zombie ‑elokuva tulee ensi-iltaan

Vielä muutama random-kuva parin vuoden ajalta.


Eurospacessa oli A Bride for Rip Van Winklen nelituntinen versio. En tietenkään ennättänyt sinne kun olin seuravassa kerroksessa katsomassa Norifumi Suzuki ‑leffoja



Parit kuvat Laputa Asagyasta

Graveyard of Honor Meika Seri ‑retrossa 2014 (oli muuten aivan musertava kokemus teatterissa. Nousi suosikki jitsuroku-elokuvakseni)



Nikkatsua (en ehtinyt katsomaan)



Akira Koyabashi ‑leffoja



Sadao Nakajiman viihdyttävä Jitsuroku gaiden: Osaka dengeki sakusen (1976) (molemmat julisteet).

Muuta

Toei Jitsuroku Yakuza ‑retro Cinema Verassa: Osa 1


The Violent Money Network (1975) & Okinawa Yakuza War (1976) & Graveyard of Honor (1975)





Graveyard of Honor (1975) x 2 + Robbery, Arson and Killer Convicts (1975)



The Violent Money Network (1975) & Robbery, Arson and Killer Convicts (1975)



Cops vs. Thugs (1975) & Operation Plazma in Osaka



Okinawa Yakuza War (1976)



Okinawa Yakuza War (1976)



Escaped Murderer from Hiroshima Prison (1974) & Cops vs. Thugs (1975)

Ennätin pyörähtään kapungissa vain yhden yön. Ekana päivänä kävin katsomassa Cops vs. Thugsin ja Operation Plazma in Osakan. Näin molemmat jo toistamiseen 35-milliseltä. Cops vs. Thugs oli yhtä mainio kuin muistelinkin: alkaa hieman sekavasti ja epäjäntevästi mutta kehittää huomattavaa syvyyttä ja yhteiskunnallista relevanssia edetessään kohti väkevää lopetusta. Operation Plazma in Osaka sisältää mainiota äijäilyä ja musiikit joiden voisin vannoa olevan Battles w/o Honor and Humanitystä pöllityt ellen tietäisi paremmin, mutta ohjaaja Sadao Nakajima on vähän tällainen kevyt-Fukasaku. Elokuva jyrää väkivaltakohtaksissa, mutta hahmot ovat pinnallisia eikä tarina aina imaise mukaansa niin hyvin kuin toivoisi. Tykkäsin enemmän ensikatselulla.

Toei Jitsuroku Yakuza ‑retro Cinema Verassa: Osa 2


True Account of Ginza Tortures (1973) & Japan Organized Crime Boss (1969)



True Account of the Yamaguchi Gang – Life-and-Death Operations on Kyushu (1974) & Japan Organized Crime Boss (1969) & Okinawa 10 Year War (1978)



True Account of Ginza Tortures (1973) x 2 & Third Generation Yamaguchi Gang (1973)



Japan Organized Crime Boss (1969) & Account of the Ando Gang: Killer Younger Brother (1974)



Third Generation Yamaguchi Gang (1973) & Third Generation Boss (1974)



Third Generation Boss (1974) & Third Generation Yamaguchi Gang (1973)



Chirashi

Kaikkien elokuvien esitysformaatti oli 35mm.

Toisen päivän katselut olivat Account of the Ando Gang: Killer Younger Brother ja Third Generation Boss.

Account of the Ando Gang: Killer Younger Brother oli mukava löytö. Anarkistinen, väkivaltainen ja nopeatempoinen elokuva, jossa Ando on taustahahmo ja sekopää Bunta Sugawara pääosassa. Paras kohtaus: vatsaan ammuttu Sugawara hoipertelee iskun takana olevaksi epäilemänsä naisen luo, kaivaa sisuskalujensa välistä verisen rätin paiskaa sen tämän naamalle. Eikä naisella ollut asiassa edes mitään osaa! Omat kamut olivat kyllästyneen äijän jatkuvaan sekoiluun ja pistäneet miehen tappolistalle.

Third Generation Boss olikin sitten pettymys: ninkyo-jitsuroku ‑hybridi, joka ei tyydytä kummaltakaan kantilta. Tositapahtumia selvästikin silottelevasta elokuvasta puuttuu niin jitsuroku-elokuvien anarkia kuin parhaiden ninkyo-elokuvien hienovaraisuus. Ken Takakuran tähdittämä elokuva lienee tuotettu tilanteessa, jossa jitsuroku-elokuvat olivat kovinta valuuttaa lippuluukulla, mutta supertähti Takakura ei selvästikään halunnut esiintyä sadismia ja seksiä tulvivissa elokuvissa.

Piipahdin Laputa Asagayan Reiko Ike & Miki Sugimoto ‑sarjassa kahteen otteeseen.


Kuva teatterin edustalta



Ensimmäinen katsastamani elokuva oli Pinky Violence ‑elokuvista feministisin ja samalla yksi parhaista, Criminal Woman: Killing Melody



Toinen puolestaan mahtavien aloitus- ja lopetusjaksojen välissä melko päämäärättömästi sekoileva Female Yakuza Tale



Myyntiin oli aseteltu sekalaista kamaa (omistan itse asiassa kaksi noista CD-levyistä)



Tällä ei ole mitään tekemistä Iken ja Sugimoton kanssa, mutta tämä (toisessa esityssarjassa pyörineen elokuvan) juliste on hieno!



Ike & Sugimoto ‑sarjan Chirashi.

Elokuvat olivat siis:

Onsen Mimizu Geisha (1971)

Sukeban Blues: Queen Bee's Counter-Attack (1971)

Sukeban Blues: Queen Bee's Challenge (1972)

Onsen Suppon Geisha (1972)

Sukeban Guerilla (1972)

Terrifying Girls' High School: Violent Women's Classroom (1972)

The Lustful Shogun and His 21 Concubines (1972)

Girl Boss: Revenge

Sex & Fury (1973)

Terrifying Girls' High School: Lynch Law Classroom (1973)

Female Yakuza Tale (1973)

Zero Woman: Red Handcuffs (1974)

Criminal Woman: Killing Melody (1973)

(kaikki toki 35mm)


Laitetaan tähän myös 20.5-16.6 Cinema Verassa esitettävän Teruo Ishii retron Chirashi. 25 elokuvan kattauksessa mukana mm. kaikki Ishiin ero-guro ‑elokuvat (The Joy of Torture, Inferno of Torture, Yakuza's Law, Orgies of Edo, Horrors of Malformed Men, Love & Crime, Shameless Abnormal and Abusive Love, Bohachi Bushido) sekä kourallinen varhaisia Shintoho-elokuvia, monia 60- ja 70-lukujen Toei rikosleffoja sekä myöhäistyöt Japanese Hell ja Blind Beast vs. Dwarf, sekä muutama muu elokuva. Esitysformaatti on 35mm filmi neljää Shintoho-elokuvaa ja Blind Woman's Cursea lukuun ottamatta.

Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

(paska skanneri leikkasi reunoilta hieman kuva-alaa)

Selailin vanhoja lähettämini viestejä, ja tämä 14.2.2016 klo 04:35 kaverille lähetetty viesti on kyllä aika elitistinen.

Teruo Ishii retro Cinema Verassa: Osa 1/2




Killer's Black List (1970) (x2) + The Joy of Torture (1968)



Killer's Black List (1970) + Abashiri Prison 9 (1967)



Yakuza's Law (1969) + Tattooed Ambush (1964) + Jitsuroku 3 okuen jiken: Jiko seiritsu (1975)



Abashiri Prison 9 (1967) + Settlement (1967)



Prisoner's Black List (1970) + Bohachi bushido (1973)



Woman's Body and the Wharf (1958) + Orgies of Edo (1969)



Japanese Hell



Ishii kantoku


Bohachi bushido oli kohtalaisen mahtava päästä näkemään 35-millisenä. Ehdottomasti Ishiin paras elokuva ja yksi Pinky Violence ‑genren Top-3 ‑mestariteoksista. Elokuvasta toivottavasti joskus vielä enemmän etusivulla, mutta pelkästään Ryuhei Uchidan esittämän Kurokuwa-ninjan (samaa jengiä joka jahtaa Ogami Ittoa Lone Wolfeissa) hyökkäys on vähintään seitsemän pinnan elokuvaa!

Orgies of Edosta kans toivottavasti vielä lisää. Elokuva ei ole Ishiin parhaimmistoa, mutta ansaitsee katselun jo kohtauksen, jossa kaksi ulkomaalaista kääpiötä yrittää raiskata päähenkilön mutta päätyvät itse ruoskituiksi, ansiosta.

Woman's Body and the Wharf oli ihan tunnelmallinen ja tyylikäs. joskin hieman turhan puhelias Shin Toho ‑noir Tokion yökerhoilla käytävästä naiskaupasta.

Prisoner's Black List on periaatteessa epävirallinen Abashiri Prison ‑elokuva mukaan ympätyllä paskahuumorilla (kirjaimellisesti).

Teruo Ishii retro Cinema Verassa: Osa 2/2



Horrors of Malformed Men (1969). Toinen kerta kun näen filmiprintiltä. Yhtä mainio kuin viimeksikin. Soundtrack julkaistaan Japanissa ensi kuussa, btw.



Queen Bee and the School for Dragons (1960)



Secret Agent 101: Bodyguard Murder (1966). Kehnosta kässäristä kärsivä ja lopussa todella kömpelöön stunttijaksoon huipentuva kaatuva toimintaseikkailu viihdyttää sentään maisemillaan. Kuvaukset tehtiin kokonaan Hongkongissa ja Macaossa. Ishii on itsekkin myöntänyt, ettei Shochikulla voinut kuvata modernia toimintaa, ei ollut studion heiniä eikä heillä ollut siihen valmiuksia.



Love and Crime (1969). Ei Ishiin ero-guron parhaimmistoa. Silti mahdoton olla viihtymättä.



Julman kaunis Inferno of Torture (1969), jonka tähti...



... Yumiko Katayama oli paikalla! 67-vuotias, mitä ei uskoisi yhä kauniin neidin energistä esiintymistä seuratessa.






Katayama mainitsi mm., että hän ei ole itse koskaan nähnyt Inferno of Torturea. Sanoi olevansa ylpeä mukanaolostaan ympäri maailmaa tunnettussa kulttielokuvassa, mutta hän ei kykene katsomaan liian väkivaltaisia elokuvia. Oli kuulemma hankkinut äskettäin Toei Channelin, mutta useimmat yakuzaelokuvatkin ovat liian rajuja hänelle.


Ja Tomisaburo Wakayama nöyryytti häntä Infernon (Katayaman ensimmäinen pääosa) jälkeen laittamalla hänet seuraavaan elokuvaansa ekstran rooliin esittämään yhtä seitsemästäkymmenestä multanaamaisesta maanviljelijästä. Wakayama vihasi Ishiin ero-guro ‑elokuvia ja piti niitä kunniakkaista samuraielokuvista tunnetun perinteikkään Toein Kioton studion rappiona ja syöpänä



Katayamalle oli tarjottu nunnan roolia Joy of Torturessakin, mutta kieltäytyi koska olisi pitänyt ajella hiukset.

Katayama nuorempana





Tässä vielä koko Ishii-retron ohjelmisto. Itse ennätin poikkeamaan vain 5 päiväksi katsomaan 8 elokuvaa.



Invaders From the Planets, Super Giant 3 [DCP]

The Earth in Danger, Super Giant 4 (1957) [DCP]

Woman's Body and the Wharf (1958) [DCP]

Black Line (1960) [DCP]

Queen Bee and the School for Dragons (1960) [DCP]

Gang vs. Gang (1962) [35mm]

Underworld Boss: Eleven Gangsters (1963) [35mm]

Tattooed Ambush (1964) [35mm]

Secret Agent 101: Bodyguard Murder (1966) [35mm]

Settlement (1967) [35mm]

Abashiri Prison: Challenging the Wicked (1967) [35mm]

The Joy of Torture (1968) [35mm]

Shameless: Abnormal and Abusive Love (1969) [35mm]

Orgies of Edo (1969) [35mm]

Love and Crime (1969) [35mm]

Yakuza Law (1969) [35mm]

Inferno of Torture (1969) [35mm]

Horrors of Malformed Men (1969) [35mm]

Blind Woman's Curse (1970) [DCP]

Killer's Black List (1970) [35mm]

Prisoner's Black List (1970) [35mm]

Bohachi Bushido: Code of the Forgotten Eight (1973) [35mm]

Jitsuroku 3 okuen jiken: Jiko seiritsu (1975) [35mm]

Wakusei Robot Dangard A tai Konchu Robot Gundan (1977) [35mm]

Japanese Hell (1999) [35mm]

Blind Beast vs. Killer Dwarf (2001) [35mm]

Listaus kuvastaa Tokion filmitilannetta useimmissa teattereissa aika hyvin. Toein leffat tulee aika lailla aina 35mm filmiltä, Nikkatsun elokuvista noin 75%, Toho ja Daiei lähes aina lukuun ottamatta Kadokawan (Daien katalogin omistaja) omia teattereita joissa on turhanpäiväisiä DCP-retroja. Shin Tohon leffoja on vaikea nähdä filmiltä. 85% on diginä.

Teattereista Laputa Asagaya on poikkeus sääntöön siinä mielessä, että he eivät tietääkseni kelpuuta ohjelmistoonsa mitään muuta kuin alkuperäisen levitysformaatin, mikä on lähes aina 35mm. Diginä muistan siellä esitetyn viimeisen 5 vuoden aikana vain satunnaisia uusia elokuvia (ehkä 1 vuodessa) sekä Toein V-Cinemat, jotka on kuvattu kyllä filmille mutta videolevitykseen, joten levitysprinttejä ei liene olemassa. Laputassa esitetään noin 300 elokuvaa (joista jokaisesta 7 näytöstä) vuodessa.

Pyörähtin Shibuyan Tsutaya-vuokraamossa (Tokiossa) kun piti tappaa aikaa ennen leffanäytöstä. Vuokraamosta löytyy erilliset jättimäiset kerrokset japanilaisille ja ulkomaalaisille elokuville, sekä yhä VHS:t hyllystä monista elokuvista joista ei ole DVD-julkaisua saatavilla



Teruo Ishii ‑hylly



Orgies of Edo (1969) VHS



Roman Porno ja Oniroku Dan leffoja... Devil In the Flesh (1977), Lady Caligula In Tokyo (1981), Slave Contract (1982), Girl and the Wooden Horse Torture (1982)...

Jos joku ihmettelee koteloiden yläreunoja, niin antakaas kun selitän. Japanilaisissa vuokraamoissa on käytäntönä, että kotelon yläreuna sahataan auki ja levy sujautetaan sisälle "cd-kotelossa" tai vastaavassa, jonka yläreuna pilkottaa isommasta kotelosta. Kun asiakas haluaa vuokrata leffan, hän nappaa vain cd-kotelon mukaan ja jättää dvd/vhs ‑pakkauksen hyllyyn muiden ihmeteltäväksi. Tällöin muut asiakkaat tietevät mitä leffoja vuokraamon valikoimassa on, vaikka kyseinen elokuva olisikin parhaillaan lainassa.

 

Olen kirjoitellut vuokrausteeman tiimoilta videovuokraamoketjuun pariin otteeseen. Kopsin tekstit alle:

Hung Fist (30.6.2016 10:05)

Muutama sana Japanin videovuokraamotilanteesta.



Japanissa tilanne vaikuttaa olevan aika erilainen Suomeen verrattuna. Näin silmämääräisesti vuokraamoilla menee hyvin ainakin isoissa kaupungeissa – viikonloppuisin kassoilla on usein 15 ihmisen jono – ja Sapporoon avattiin pari kuukautta sitten uusi vuokraamo. Sapporon asukasluku on noin 2 miljoonaa.



Vuokrauskulttuuri vaikuttaa iskostuneen Japaniin paljon vahvemmin kuin vaikkapa Suomeen. Elokuvia vuokrataan yleensä isompi kasa kerralla, sillä hinnat ovat Suomea selvästi edullisemmat ja vuokra-aika yleensä 7 päivää uutuuksia lukuun ottamatta. Vanhemmat julkaisut kustantavat alle euron: uutuuksista joutuu pulittaa pari euroa. Vuokraamossa on pienet ostoskorit jonne levyt saa poimia.



Japanin markkinoita löytyy kyllä suoratoistopalveluja aika runsaastikin – Amazon Video, Netflix, Hulu ja muutama muu – mutta niiden valikoimat kalpenevat vuokraamoihin verrattuna. Esimerkiksi Japanin Netflixissä on runsas 2500 elokuvaa ja televisiosarjaa katsottavissa, ja ne ovat pääosin samoja joita saa vuokraamosta. Tein vertailun nimissä nopean laskutoimituksen Sapporossa Odorin Tsutaya-vuokraamossa, ja arvioin hyllyissä olevien uniikkien dvd/bd-levyjen määrän olevan noin 40 000.



Karkkia tai muuta naposteltavaa ei vuokraamoissa myydä, mutta vuokravalikoimaan kuuluu yleensä elokuvien ohella kattava valikoima joko musiikkia, pelejä tai sarjakuvia. Edellä mainitsemassani vuokraamossa musiikit ovat ykköskerroksessa ja elokuvat kakkoskerroksessa. Maan todellinen kingi on Tokion Shibuyan liike, jossa on mm. omat kerrokset japanilaisille ja ulkomaalaisille elokuville. Eikä nyt puhuta mistään pienistä kerroksista, vaan keskikokoisen ruokakaupan kokoisista kerroksista. Ainakin pari vuotta sitten kun kävin liikkeessä, siellä oli vielä runsaasti VHS-kasetteja niistä elokuvista, joista DVD-julkaisua ei ole olemassa.



Japanilaiset eivät myöskään tyydy vain liikkeiden valikoimaan, vaan johtavilla vuorausketjuilla (Tsutaya, Geo) on erinomaisesti toimiva postitoimitus, jonka myötä pääsee käsiksi päävaraston valikoimaan. Muovitaskuun pakatut levyt saapuvat omaan postilaatikkoon kirjekuoressa 1-2 päivässä. Palautuksen yhteydessä kuori vain suljetaan uudelleen siinä olevalla teipillä ja tiputetaan lähimpään postilaatikkoon. Postimerkit ovat kuoressa valmiina eikä ennakkoon maksettuja toimituskustannuksia tule kuin pari euroa 1-7 levyn setille.



Huom: vuorauksesta ja fyysisestä formaatista löytyy uutisia ja keskustelua myös alla olevasta ketjusta:
http://www.elitisti.net/forum/topic/2607-kuoleeko-dvd/page-7

Hung Fist (25.3.2017 05:51)

Japanissa tilanne on sama kuin viimekertaisen päivityksen jälkeen. Kävin eilen (perjantai, klo. 17:50) keikkaamassa pari leffaa Sapporon isoimmasta Tsutayasta, ja kassajonossa oli noin 16 ihimistä edessä. En tiedä tarkkaa numeroa kun jono kaartui kakkoskerrokseen meneviin portaisiin niin etten nähnyt aivan nokkaan asti. Asiakkaita palveli kolme kassaa (joilla siis yksi yhteinen kassajono).