Kuten elitistit hyvin tietävät, Helsingissä järjestettiin runsas viikko sitten Sika säkissä ‑festivaali. Lueskelin Lauri Lehtisen blogista, että tapahtuma sai alkunsa 90-luvun lopulla "maailman parhaan elokuvan valintatilaisuuksien sarjana" jossa voittajaksi ylsi Shogun Assassin.
Mainitsin Sika säkissä ‑festivaalin siksi, että kun tapahtuma järjestettiin toissaviikon lauantaiyönä, minä olin samaan aikaan Tokiossa Teruo Ishii Wonder Night ‑tapahtumassa, jossa esitettiin peräkanaa neljä Ishiin elokuvaa toinen toistaan upeammilta 35 millimetrisiltä printeiltä. Koko yön, jokaisen elokuvan kohdalla, mielessäni pyöri että "TÄMÄ on vahva kandidaatti maailman parhaaksi elokuvaksi!"
Yön ohjelmisto oli kokonaisuudessaan seuraavan lainen:
22:30 Inferno of Torture (1969) (35mm)
0:25 Horrors of Malformed Men (1969) (35mm)
2:20 Porno jidaigeki: Bohachi Bushido (1973) (35mm)
3:55 The Executioner 2: Karate Inferno (1974) (35mm)
Saavuin paikalle yhdessä hyvän ystäväni kanssa, jonka sain hurahtamaan laatuelokuvaan 7 vuotta sitten tavatessamme japanilaisessa yliopistossa (lainasin hänelle Tetsuot, jotka hän katsoi yliopiston seminaarihuoneessa yksin). Sattumoisin molemmilla oli saman firman, Hard Core Chocolaten t-paidat päällään: minulla Return of the Street Fighter ja hänellä Girl Boss: Escape from Reform School. Sanomattakin selvää, että yö oli upea, ja ilokseni teatterin mahtavia suklaatuutteja suoltava jäätelöautomaattikin toimi koko yön.
Leffat loppuivat aamuyöstä 5:20, jonka jälkeen suuntaisin kapselihotelliin nukkumaan. Aikaa ei ollut paljoa, sillä sunnuntaina saman teatterin päiväohjelmistossa olivat tyylikäs Sex and Fury (1973) sekä joka katselulla paraneva väkivaltafilmi Zero Woman: Red Handcuffs (1974). Ja illaksi piti ehtiä Cinema Veraan, jossa järjestettiin pahamaineisen Roman Porno ‑automaatti "Shogoro Nishimuran uudelleenarviointifestivaali". Ohjelmistoon oli saatu hänen huippuharvinaisia 60-luvun valtavirtaelokuvia, jotka paljastuivat todellisiksi löydöiksi. Ensimmäisenä ennätin katsomaan rujon moraliteetin Burning Nature (1967) sekä tylsän sodanjälkeisiin slummeihin sijoittuvan yakuza-filmin Tokyo Street Fighting (1967).
Nishimuran Festarijuliste
Crimson Night Dream, Apartment Wife: Affair In the Afternoon, Tokyo Eros: 1001 Nights
Tokyo Streetfighting, Kaettekita ookami
Juliste käytävällä, Kaurismäen vieressä. Akin filmistä tehtiin Japaniin myös yksi 35mm printti (DCP:n oheen) joka parhaillaan kiertää maan teattereita
Maanantaina vuorossa oli International Secret Police ‑sarjan osat 3 ja 4, eli rasittava komediasekoilu A Keg of Powder (1963) sekä hieman parempi Key of Keys (1964), joiden pohjalta Woody Allen leikkasi debyyttinsä What's Up Tiger Lily. Iltapäivällä vuorossa olivat puolestaan Nishimura-sarjan keskinkertainen ninkyo yakuza ‑filmi Biographies of Killers (1969) sekä erinomainen Yakuza Native Ground, jossa Tetsuro Tamban esittämä gangsteri kamppailee rahanahneuden ja omatunnon ristitulessa.
Julisteet elokuviin Yakuza Native Ground ja Burning Nature
Olin aamulla iloinnut tokiolaisittain harvinaisesta näystä, lumisateesta, mutta illalla hymy hyytyi kun "lumi-inferno" perui paluulentoni. Ei muuta kuin puolen muun kaupungin kanssa kisaamaan vapaista kapseleista (toisella yrittämällä tärppäsi, ja sekin myytiin loppuun pian saapumiseni jälkeen. B-suunnitelma olisi ollut viettää yö Uenolaisessa pornoteatterissa joka esittää digifilmejä aamuviiteen saakka).
Häslingin postiivisena puolena ennätin seuraavana aamuna jälleen leffaan, vuorossa Nishimuran mainio Sun Tribe ‑leffa Kattekita ookami (1966) sekä Shohei Imamuran kirjoittama The Gambling Monk (1963). Kiitos kaunis lumimyrskylle.
Kattekita ookami. Julisteen (16 vuotias!) tyttö on taiwanilais-japanilainen Judy Ongg, joka on tuttu elokuvista kuten Zu: Warriors from the Magic Mountain (1983)
