Jetro Suni

Bugonia (2025)

Ohjaaja:

• Giórgos Lánthimos

elokuva arvostelu

Termi bugonia juontaa juurensa mehiläisiin ja härän raatoihin liittyvästä muinaiskreikkalaisesta uskomuksesta.

Bugonia on erään länsimaissa melko vähälle huomiolle jääneen 2000‑luvun alkupuolella valmistuneen aasialaisen elokuvan remake uudelleennimettynä. Jos kyseiseltä tiedolta on onnistunut välttymään ja Bugonia vielä näkemättä, ei lisäinfoa kannata lähteä etsimään edes siitä mikä alkuteos tarkalleen on kyseessä. Katselukokemus jää nimittäin merkittävästi latteammaksi, jos juonikuvio on ennalta yhtään tiedossa.

Käsikirjoituksen työstänyt Will Tracy (mm. Succession, 2019–2023; The Menu, 2022) työskentelee Bugoniassa ensimmäistä kertaa kreikkalaisohjaaja Giórgos Lánthimosin kanssa. Tuottajien listalta löytyy Lánthimosin ja Emma Stonen lisäksi muun muassa niinkin tuttu nimi kuin Ari Aster Square Peg ‑tuotantoyhtiöineen.

Näyttelijäkaarti Bugoniassa ei ole järin suuri, ja pääosassa ovat jälleen kerran Lánthimosin edellisestä Kinds of Kindnessistakin (2024) tutut Jesse Plemons ja Emma Stone. Luottonäyttelijöiden kierrättämisen lisäksi Lánthimosin tapa suosia ja nostaa elokuvissaan esiin myös tuntemattomampia kasvoja on sekin sentään vielä voimissaan, sillä Plemonsin ja Stonen ohella merkkirooleissa nähdään tukevasta olomuodostaan tunnistettava Stavros Halkias (Let's Start a Cult, 2024) sekä neurokirjolla oleva Aidan Delbis, joka tekee Bugoniassa debyyttinsä. Edellistä ikäpolvea edustavan Alicia Silverstonen pienehkö rooli elokuvassa jää nuorempaa kastia hieman vähäpätöisemmäksi.

Sekä Plemonsilla että Stonella on Bugoniassa varsin erilainen look kuin missään aiemmassa elokuvassaan, mikä osaltaan tuo hahmoihin mukaan sekä lisää uskottavuutta että särmää. Plemonsin pesulla käymätön habitus rasvaisine hiuksineen ja paidan tahroineen luo tarkoituksenmukaisen juoneen hyvin sopivan, joskin toki alleviivatun mielikuvan kyseisestä henkilöhahmosta.

Bugonia on hyvinkin uskollinen aasialaiselle alkuperäisteokselle. Mistään 1:1‑hiilikopiosta, tyyliin Haneken Funny Games ‑US‑remake (2007), ei sentään ole kyse, mutta pääjuonen lisäksi jopa monia dialogiosuuksia on napattu originaalista mukaan lähes sellaisenaan. Muokkauksia ja modernisointeja on kuitenkin mukana niitäkin, ja etenkin rytmitys toimii uudelleenfilmatisoinnissa paljon paremmin kuin lähdeteoksessa, joka paljastaa juonen osalta tiettyjä mielenkiintoa rakentavia ja jännitystä ylläpitäviä asioita jo turhan varhaisessa vaiheessa.

Kuten Lánthimosin elokuvissa yleensä, on dialogi Bugoniassakin sen ehdoton suola. Varsinkin elokuvan useat kahden henkilön väliset "neuvottelukohtaukset", joissa tilannetta täysin eri ääripäästä tulkitsevat yksilöt pyrkivät vakuuttamaan toisen osapuolen omasta kannastaan, onnistuvat satiirisuudessaan nostamaan hymyn suupielille. Tietynlaiseen yrityskulttuuriin ja ‑lingoon tottunut pätevä altavastaajaosapuoli kun joutuu nyt itselleen uudessa ja hyvin erilaisessa tilanteessa pohtimaan strategiansa tarkoin ja valitsemaan sanansa kieli keskellä suuta halutunlaisen lopputuloksen saavuttaakseen. Bugonian monipuolinen musta huumori sisältää myös sukulaissieluisen linkin Jake Gyllenhaalin tähdittämään loistavaan Nightcrawleriin (2014), jossa liikaa self‑help-kirjallisuutta selvästi ahminut omassa kuplassaan elävä vinoutunut yksilö voimaantuu ja muuttuu hyvin väärällä tavalla määrätietoiseksi ja onnistuvaksi suorittajaksi.

Bugoniaa on paikoin kritisoitu sen pessimistisestä ja toivottomasta ihmis‑ ja maailmankuvasta. On toki totta, että juuri yksikään tarinan hahmoista ei käyttäydy arvostusta herättävän esikuvallisesti, mutta antisankarivetoisuus ei oletusarvoisesti ole mikään este viihdyttävälle katselukokemukselle. Elokuvan tekijät ovat myös haastatteluissa maininneet, että on lopulta pitkälti katsojan omasta maailmankatsomuksesta kiinni missä valossa tarinaa haluaa tulkita^[1]. Lopputekstien äänimaailma antaa selkeän vihjeen siitä, mihin huomio olisi tarkoitus kiinnittää.

Lánthimosin kanssa nyt jo kolmatta kertaa putkeen työskennelleen Jerskin Fendrixin tämän kertaisella sävellyksellä on oma epätyypillinen syntytarinansa. Kokeilunhaluisena luonteena Lánthimos salasi elokuvansa sisällön lähes täysin säveltäjältään, kertoen tälle vain neljä tarkoin valittua avainsanaa, joiden synnyttämien mielikuvien perusteella toivoi Fendrixin säveltävän musiikkinsa (kyseisiä avainsanoja ei kannata kuitenkaan ennen elokuvan katsomista selvittää, jos mielii välttyvänsä sisältöpaljastuksilta). Tämän myötä taustalla soiva musiikki ei ihan jokaisessa kohtauksessa tunnu sataprosenttisesti tunnelmaan istuvalta.

Bugonia päätyi Lánthimosin käsiin hieman yllättäen ja odottamatta. Alkuperäisteoksen käsikirjoittaja-ohjaajan oli alun perin tarkoitus tehdä remake elokuvastaan itse vuonna 2020, mutta terveysongelmista johtuen hanke kariutui. Tuottajina olisivat tuolloinkin toimineet Aster ja tanskalainen Lars Knudsen. Aster oli ehtinyt käydä ensimmäiset keskustelut käsikirjoituksesta Tracyn kanssa jo niinkin varhain kuin vuonna 2019^[2], mutta väliin mahtui monta mutkaa (mukaan lukien koronaviruspandemia) ennen kuin Aster päätti tarjota ohjat Lánthimosin käsiin.

Kuten viime aikaiset hittielokuvat One Battle After Another (2025) ja The Brutalist (2024), myös Bugonia on kuvattu valtaosin VistaVision-kameralla, jonka toimintaan Lánthimos ja kuvaaja Robbie Ryan olivat jo ehtineet hieman tutustua Poor Thingsin (2023) kuvausten yhteydessä. Kyseessä on lisäksi Lánthimosin tähän mennessä kallein elokuva (arvio lopullisesta budjetista heiluu hyvin laveassa 45–55 miljoonan dollarin haarukassa). Summa tuntuu hämmästyttävän suurelta, etenkin kun verrattaen pienimuotoinen elokuva rakentuu vain muutaman lokaation ja näyttelijän varaan.

Lähdeteoksen tavoin myös Bugonialla on kestoa lähes tasan kaksi tuntia. Originaalin tapauksessa kyseinen mitta tuntuu paikoin jopa puuduttavalta, mutta mallikkaammin jaksotetun Bugonian äärellä aika ei käy missään vaiheessa pitkäksi.

Lähdeluettelo

1. ^ GQ – Bugonia is "optimistic", actually, says Yorgos Lanthimos (Iana Murray, 4.11.2025) (linkki )
2. ^ Den of Geek – The Crucial Role Ari Aster Played in Bugonia (David Crow, 22.10.2025) (linkki )