Matti Erholtz

Rock n'Roll Cop (1994)

Ohjaaja:

• Kirk Wong

elokuva arvostelu

Kirk Wongin kyttätrilogian päättävä Rock n'Roll Cop on yksi viimeisistä taiteellisesti täysipainoisista Hongkong-elokuvista.

80‑luvulla harvakseltaan ohjannut Kirk Wong tuntuu 1990‑luvun alussa havahtuneen siihen tosiasiaan, että oli enää muutama vuosi aikaa tehdä niitä aitoja oikeita Hongkong-elokuvia, ennen kuin satamakaupungin valta vaihtuu liberaaleilta briteiltä konservatiivisille kiinalaisille. Vuosina 1992–94 tuli ensi-iltaan peräti neljä Wongin ohjaamaa elokuvaa: Taking Manhattan (1992), Crime Story (1993), Organized Crime & Triad Bureau (1994) ja Rock n'Roll Cop (1994), joista kolme viimeistä ovat juonellisesti ja rakenteellisesti niin samanlaisia, että niitä voisi pitää trilogiana. Yhteistä näille elokuville on poliisityön realistinen kuvaus, toimintakohtaukset, joissa korostuu tapahtumien kaoottisuus ja lähestyvän vallanvaihdoksen aiheuttama epävarmuus ja paniikki. Yhteistä on myös, että näiden elokuvien päähenkilöt joutuvat pohtimaan omaa identiteettiään eli sitä, määrittelevätkö he itsensä ammattinsa, kansallisuutensa, ihmissuhteidensa tai jonkun muun kautta: ovatko he ensisijaisesti poliiseja, kiinalaisia, hongkongilaisia, rakastajia, perheenjäseniä vai ehkä peräti vain ihmisiä. Erilaisia lojaliteetteja on paljon, samoin niihin liittyviä moraaleja.

Anthony Wong esittää Rock n'Roll Copin nimihahmoa, poliisitarkastaja Hungia, joka elokuvan alussa on myymässä vinyylilevyjä (Deep Purple, Rolling Stones, jne.) kadulla juuri kun Manner-Kiinasta saapunut rikollisjengi iskee lähellä olevaan mahjong-kouluun. Hongkongin poliisista ei ole vastusta raskaasti aseistautuneille ryöstäjille, jotka pääsevät helposti pakenemaan paikalta. Hungin esimies lähettää hänet Manner-Kiinan puolelle Shenzheniin, jonka poliisille kyseinen ryöstäjäjengi on jo tuttu. Shenzhenissä Hung otetaan nuivasti vastaan mutta henkilötasolla hän ystävystyy juttua tutkivan kapteeni Wong Kunin kanssa. Tilanne monimutkaistuu kun paljastuu, että gangstereiden kuriirinaan käyttämä hongkongilainen prostituoitu Hou Yee on Wong Kunin entinen rakastettu.

Anthogy Wong muistetaan erityisesti raivopäärooleistaan sellaisissa elokuvissa kuin The Untold Story (1993) ja Ebola Syndrome (1996), mutta Rock n'Roll Copissa hän esittää koko elokuvan tasapainoisinta ja järkevintä hahmoa, joka on toimintaelokuvan päähenkilöksi kuitenkin oudon passiivinen. Tarkastaja Hung ei elokuvassa montaa laukausta ammu, eikä hän muutenkaan ole toimintakohtauksissa erityisen aktiivinen tai aikaansaava. Peräti kaksi kertaa hän onnistuu saattamaan itsensä gangstereiden panttivangiksi, ja sen ainoan kerran kun hän kohottaa kätensä lyöntiin, lyönnin kohde on nainen. Ei kovin sankarillinen tyyppi siis. Elokuvan englanninkielisen nimen voisikin tulkita viittaavan pikemminkin Hungin asuinpaikkaan kuin hänen luonteenpiirteisiinsä. Hongkongin yhteiskunnassa oli sitä rockenrollia, joka kiinalaisesta yhteiskunnasta puuttui/puuttuu.

Hongkong-elokuvissa mannerkiinalaiset on yleensä kuvattu sivistymättöminä maalaisjuntteina, ja Rock n'Roll Cop jatkaa tätä perinnettä. Ennen Shenzheniin siirtymistä Hungia ohjeistetaan olemaan nauramatta tyhmille mannerkiinalaisille, joilla saattaa alusvaatteet vilkkua päällyshousujen alta ja hintalaput olla vielä kiinni takeissa. Aivan Hongkongin vieressä sijaitseva Shenzhen ei kuitenkaan ole mikään tuppukylä vaan vauras miljoonakaupunki, eräänlainen mannerkiinalainen versio Hongkongista. Mihin hongkongilaisten ylenkatse naapureitaan kohtaan perustuu?

Sosiologiklassikko Max Weberin mielestä se, että Kiinassa ei kehittynyt länsimaalaistyylistä kapitalismia, johtuu kiinalaisten organisaatioiden luonteesta. Kungfutselaisuuden vaikutuksesta Kiinassa kaikki yhteisötoiminta jäi persoonalliseksi, sukusuhteisiin tai sukusuhteiden kaltaisiin ammattiveljeytymiin kytkeytyneeksi. Lännessä taas protestanttisten lahkojen vaikutuksesta kehittyi sellaisia taloudellisia yhteenliittymä‑ ja yritysmuotoja, joissa tärkeintä oli kyseisten yhteenliittymien päämäärä, eikä niinkään niihin kuuluvien ihmisten persoonalliset suhteet. Weberin mukaan sellaiset metodologiset rationaaliset liikekäsitykset, joita moderni kapitalismi edellytti, jäivät kaikkialla Kiinassa vieraiksi paitsi siellä, "missä pysähtymättä etenevän länsimaisen kapitalismin paine niitä opetti." Kuten Hongkongissa.

Tämä kahtiajako (Weberin termein) "asiallisiin" ja "veljeytyneisiin" yhteisöihin tulee Rock n'Roll Copin alussa selvästi ilmi, kun kuvataan sekä Shenzhenin että Hongkongin poliisin toimintaa. Elokuvan alkutekstien alla pyörivässä kohtauksessa joukko shenzheniläisiä poliiseja juhlii ravintolassa Wong Kunin saamaa ylennystä. Vitsejä kerrotaan ja alkoholia juodaan, mutta tunnelma on silti jotenkin seremoniallinen ja jäykkä. Koko ajan ollaan tietoisia siitä, mikä kunkin paikallaolijan asema on poliisihierarkiassa. Tarkastaja Hungin sanailu oman pomonsa kanssa alun ryöstökohtauksen jälkeen on jotain aivan muuta. Pomo haukkuu Hungia mm. katukaupustelusta, mutta Hung puolustaa itseään kiivaasti. Selvästikään esimies ei ole hänelle mikään isä‑ tai isovelihahmo, jonka edessä pitää pokkuroida vaan periaatteessa tasa-arvoinen kollega, jolle voi myös sanoa vastaan. Ryöstöjengi sijoittuu sitten ikäänkuin kungfutselaisen Shenzhenin ja kapitalistisen Hongkongin välimaastoon. Jengin jäsenet ovat "veljiä" keskenään ja heitä johtaa "isoveli", mutta liiketoiminnan päämäärärationaalinen logiikka alkaa pikkuhiljaa vallata heidänkin organisaatiotaan. Prostituoidun kysyessä eräältä jengiläiseltä onko hän liikemies, tämä vastaa: "Kyllä, teen bisnestä ilman pääomainvestointeja."

Rock n'Roll Copiin sisältyy kaksi romanttista sivujuonta, joista toinen päättyy traagisesti ja toinen toiveikkaasti. Kaikki eivät ole pitäneet tästä elokuvan draamaosuudesta, mutta jos näkee nämä Wongin kolme viimeistä elokuvaa yrityksenä piirtää realistinen kuva brittivallan aikaisen Hongkongin yhteiskunnasta, niin draama on siinä yhtä tärkeää kuin toimintakin. Sivujuonten tarinaan tuoma naisnäkökulma syventää kuvaa ja tuo siihen uusia sävyjä. Ihmissuhteiden "asiallistuessa" romanttiselle rakkaudelle jää yhä vähemmän tilaa, eikä rationaalisen tehokkuuden hallitsemassa yhteiskunnassa heikkoutta ja epäonnistumista muutenkaan siedetä. Pahnanpohjimmaisina niin Shenzhenissä kuin Hongkongissakin ovat prostituoidut, joiden kaltoinkohteleminen on Rock n'Roll Copissa todella törkeää rajan molemmilla puolilla. Onnellisemmassa sivujuonessa Hung pyyteettömästi auttaa yökerholaulajatarta, jota hän aiemmin on epäillyt yhteistyöstä gangstereiden kanssa. "Ole kova kuten rock and rollin henki" opettaa rokkikyttä herkkää musiikinopiskelijaa. Länsimaisen ja kiinalaisen perinteen yhdistyminen tapahtuu lopputekstien alla pyörivässä kohtauksessa, jossa laulajattaren tulkitsemaa pateettista kiinalaista iskelmää säestää rock-henkinen sähkökitara.

Noin varttitunti ennen loppua draamaosuus päättyy, ja Wong tarjoilee viimeisen "honkkarinsa" lopuksi muutaman minuutin elokuvallista rockenrollia kuten sitä vain Hongkongissa osattiin tehdä. Kun Yu Rongguangin esittämää ryöstöjengin johtajaa ollaan luovuttamassa Shenzhenistä Hongkongin puolelle, hänen rikostoverinsa yrittävät vapauttaa hänet ja tilanne eskaloituu hillittömäksi, laajalle alueelle levittäytyväksi väkivaltasirkukseksi, johon gangstereiden surkuhupaisa sähläys tuo pikimustaa huumoria. Toiminta ei ole hienostuneesti koreografioitua, mutta se on brutaalin tehokasta ja nopeatempoisuudestaan huolimatta selkeää, Hongkong-toiminnan parhaiden perinteiden mukaisesti.

Muutaman kollegansa tavoin Kirk Wong muutti vuoden 1997 jälkeen Hollywoodiin, jossa täysin idioottimaisen The Big Hitin (1998) ohjattuaan tajusi kuitenkin nopeasti, että ei kannata pilata filmografiaansa muilla vastaavanlaisilla tekeleillä. Hongkong-toiminta oli niin sidoksissa siihen yhteiskuntaan, joka sen oli synnyttänyt, ettei sitä voinut siirtää elävänä täysin toisenlaiseen ympäristöön. Vuoden 1997 jälkeen Hongkong-elokuva kuoli nopeasti luonnollisen kuoleman, mutta vuosina 1967–1997 siellä tehdyt elokuvat ovat edelleen yksi ihmiskunnan suurista kulttuuriaarteista.