Sakari Määttä

Girl from Tobacco Row (1966)

Ohjaaja:

• Ron Ormond

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ron Ormond

"Snake" Richards (Earl Richards) pakenee vankilasta saatuaan tietää pieneen tuppukylään piilotetusta ryöstösaaliista. Kylään saavuttuaan karkuri lyöttäytyy Boltonin perheen seuraan. Snake ei kuitenkaan aavista, että rikollisliigan pomo (Ron Ormond) on jo lähettänyt kätyrinsä tämän perään selvittämään saaliin sijaintia.

Girl from Tobacco Row on musikaalinen rikosdraama, jossa kristillinen saarnaavuus yhdistyy sentimentaaliseen country-soitantaan. Kohtaukset saattavat toisinaan alkaa laulu‑ ja soittoesityksellä tai päättyä sellaiseen, ilman sen suurempaa selittelyä. Yksi elokuvan olennaisista tapahtumapaikoista on kylässä vuosittain järjestettävä tupakkafestivaali, jossa nähdään Varieties on Paraden (1951) tyyliin monenlaista esiintyjää. Mukana ovat jälleen kerran useissa Ron Ormondin elokuvissa nähty Mulcayn pariskunta huuliharppuesityksineen. Yhdessä koko elokuvan vinksahtaneimmista kohtauksista heidän maaninen esityksensä toimii Snaken ja Blinky-nimisen gangsterin (Ralph Emery) nyrkkitappelun taustamusiikkina.

Kristillisiä arvoja elokuvasta löytyy runsain mitoin heti alkuhetkiltä lähtien. Menneisyytensä salaava Snake otetaan avosylin vastaan pastori Boltonin (Tex Ritter) perheyhteisöön, johon hänen lisäkseen kuuluu kuopus Tim (Tim Ormond) sekä kaksi sisarta, nuorempi Rita (Rita Faye) ja jo aikuistumisen kynnyksellä oleva Nadine (Rachel Romen). Tim lahjoittaa Snakelle kuolleen veljensä vaatteet ja paikallisen sheriffin (Gordon Terry) kanssa heilasteleva Nadine iskee silmänsä Snakeen heti ensitapaamisella. Pastori toimii perheen moraalisena kompassina ja vahtikoirana. Eräässä kohtauksessa hän suuttuu Nadinelle tämän tilattua seksikkään asun aikakauslehden postimyynnistä. Asu tuikataan tuleen kotipirtin kamiinaan, eikä vastaansanomisia kuunnella.

Draamakoneiston hammasrattaat ovat välillä kovilla: kylän sheriffi on syvästi ihastunut Nadineen, Nadine on ihastunut salaperäiseen Snakeen, joka puolestaan on iskenyt silmänsä tämän nuorempaan Rita-sisareen. Kaiken tämän yläpuolella on pastori Bolton, jolla on varmasti oma sanansa sanottavanaan. Hyvästä yrityksestä huolimatta Ormond ei kuitenkaan onnistu käyttämään tätä mehukasta asetelmaa kunnolla hyödyksi tapahtumien edetessä.

On helppo kuvitella Ron Ormondin esittäneen elokuvaansa myöhemmin Estus Pirklelle ehtoollisviinilasillisen äärellä. Girl from Tobacco Row'n visuaalinen ilmekin on hyvin lähellä näiden "sielun veljien" kolmen elokuvan mittaista yhteistyöprojektia (If Footmen Tire You What Will Horses Do?, The Burning Hell ja The Believer's Heaven) vuosien 1971 ja 1977 välillä.

Girl from Tobacco Rowssa uskonnollisuus ei ole lähellekään yhtä pähkähullulla tasolla kuin edellämainituissa teoksissa, joissa Pirklen vanhoillinen näkökanta ja paatoksellinen saarnaaminen tukkii kaikki muut tavat nähdä asioita. Tässä tapauksessa pastori Bolton edustaa toki vanhoilliskristillisiä ajatusmalleja, mutta hänen kirkkonsa esitetään vain pompöösinä entiteettinä, joka hamuaa kyläläisten rahoja oman egonsa pönkittämistarkoituksiin. Onneksi elokuvan varsinainen pääpaino on sentään aivan muualla kuin uskonnollisuudessa.

Näyttelijäkaarti koostuu suurelta osin muusikoista ja Hollywoodin unohtamista lännenelokuvien näyttelijöistä. Ormondin kirjoittama dialogi on riittävän soljuvaa ja näyttelijät, erityisesti Rachel Romen ja ohjaajan poika Tim Ormond, heittäytyvät rooleihinsa tosissaan. Elokuvan paras repliikki kuullaan Nadinen suusta tämän luodessa himokkaita katseita itseään huomattavasti vanhemman, valkohapsisen gangsterisedän suuntaan: "When you see snow on the mountaintop, there's always fire in the furnace."