Sakari Määttä

Untamed Mistress (1956)

Ohjaaja:

• Ron Ormond

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ron Ormond

Untamed Mistress on umpi­surkea viidakko­seikkailu, jonka pohjana Ron Ormond käytti Sabun tähdittämää The Black Pantheria (1957). Mesa of Lost Womenista tuttuun "leikkaa ja liimaa" ‑tyyliin Ormond poisti joitain kohtauksia ja kuvasi uusia lisäten mukaan katsojaa kiinnostavia elementtejä. Sabun osuus poistettiin kokonaan (paitsi jotkut häneen viittaavat vuorosanat) ja tilalle lisättiin tarina viidakon kiimaisten gorillojen kasvattamasta, uhkeapovisesta Veldasta (Jacqueline Fontaine) sekä metsästäjistä, jotka eivät kunnioita viidakon lakeja. Tarinan yhtäläisyydet William Campbellin pseudodokumentaariseen Ingagiin (1930) ovat myös selvästi havaittavissa.

Kun Untamed Mistressin alkuperäismateriaalin sisältämästä tylsästä juonen kehittelystä (jossa Byron Keithin näyttelemä Maharadja Parsta rakastuu nuoreen palvelustyttöön) päästään asiaan, on luvassa loputtoman pitkän tuntuinen viidakko-osuus. Tässä vaiheessa seurataan päähenkilöitä Arthuria (Allan Nixon) ja Jackia (John Martin) heidän patsastellessaan pöpelikössä haulikko kädessä ihmettelemässä lähinnä arkistojen kuvamateriaaleista koostettua ympäristöä. Mukaan tuodaan neitsyitä syvän Afrikan gorillaheimolle säännöllisesti uhraava alkuasukasheimo ja heidän ritualistinen tanssiesityksensä, joka on selvästi kuvattu jossain aivan muualla. Illuusio alkuasukkaiden alkukantaisuudesta murtuu viimeistään katsojan huomatessa heidän olevan täysin länsimaalaistuneen näköistä porukkaa kauluspaitoineen ja rannekelloineen.

Jacqueline Fontainen läsnäoloa ja elokuvan onnistunutta loppukliimaksia lukuun ottamatta Untamed Mistress on rapeaa eksploitaatiokalkkunaa, jonka katsomista ei voi rehellisesti sanottuna suositella juuri muille kuin gorillapukufetisisteille tai unettomuudesta kärsiville. Jos taas nudismi ja karvaiset gorillat kiinnostavat enemmän, niin jatkokatsottavaa löytyy täältä.