Henrik Creutzer

Tammy and the T-Rex (1994)

Ohjaaja:

• Stewart Raffill

elokuva arvostelu

Ohjaus: Stewart Raffill

Ohjaaja Stewart Raffillin kertoo elokuvassa käytetyn T‑Rex-robotin omistajan ottaneen häneen yhteyttä, koska halusi tehdä elokuvan, jossa tämä animatroninen dinosaurus pääsisi esiintymään. Elokuvaideaa ei tosin ollut olemassa, mutta kuvaukset oli aloitettava kuukauden sisällä yhteydenotosta, sillä T‑Rex olisi käytettävissä vain kahden viikon ajan ennen siirtoa Etelä-Amerikasta Texasiin. Mac and Me'n ohjaajana tunnettu Raffill ilmeisesti rakasti haasteita ja naputteli Tammy and the T‑Rexin käsikirjoituksen kasaan viikossa. Lopputulos on vähemmän yllättäen juurikin sitä mitä tällaisella aikataululla voi odottaa.

Pääosiin löytyivät uriensa alkupuolella olevat Paul Walker ja Denise Richards. Paul Walker Michaelina kuolaa Denise Richardsin esittämän Tammyn perään. Varsin perinteinen konflikti on taattu, kun Tammyn sydän lepattaa nahkaliiveihin pukeutuvan Billyn (George Pilgrim) suuntaan – ei tietenkään oikeasti vaan Billyn väkivaltaa uhkuvan toksisen maskuliinisuden takia. Billyn ja Michaelin yhteenotto on vääjäämätön ja kulminoituu yhteiseen munienpuristelumatsiin koko koulun edessä. Billy häviää ja lupaa tappaa Michaelin.

Tohtori Wachensteinilla (Weekend at Bernie's ‑elokuvan Bernienä tuttu Terry Kiser) on jostain syystä varasto, jossa on supertietokoneeseen kytketty T‑Rex-robotti. Wachensteinin päässä todennäköisesti viiraa aika pahasti, sillä hän vaikuttaa luulevan, että robotille voi antaa ikuisen elämän ihan tuosta vaan. Ja jos voisikin, niin miksi tuhlata moinen lahja noin helvetin tyhmään tarkoitukseen?

Kun Billyn kivekset on pelattu pois pelistä Tammy on valmis antautumaan Michaelille, joka välittömästi kaivaa spärdärit esiin kuvitellessaan saavansa matkalipun Tammyn rakkauden laaksoon. Mutta sinne on pitkä matka, ja Michaelin on valitettavasti ensin kuoltava. Tohtori Wachenstein ja vähäpukeinen naisystävänsä siirtävät Michaelin aivot dinosaurukseen, ja loppu onkin sitten osa sitä elokuvahistoriaa missä 4K‑skanni ja Dolby Vision ovat erittäin kyseenalainen ja samalla viimeinen päätepiste tällaiselle roskalle.

Teknisesti jossain Troma-tuotantojen ja tv‑elokuvan välimaastossa seikkaileva elokuva rullaa hitaasti, eikä onnistu olemaan erityisen hauska tai viihdyttävä. Ainoat kohokohdat ovat suhteellisen verevät gore-kohtaukset, joita puolentoista tunnin kestoon mahtuu valitettavan vähän.

Alkuperäisestä julkaisusta oli hätäisesti saksittu kaikki gore pois PG‑13-ikärajan saavuttamiseksi. Voi vain kuvitella kuinka puisevalta tämä todella ankealla huumorilla höystetty vedätys on tuntunut niistä, jotka teatteriin ovat eksyneet. Ei Tammy tässäkään muodossa mikään hyvä elokuva ole.

Tammy and the T‑Rex on kaikesta huolimatta elokuva, jonka katsomista voi suositella erityisesti sellaisille henkilöille, joille ei ole edelleenkään selvää, että tällaisellakin roskalla voi olla taiteellista arvoa. Tammy and the T‑Rex loppukohtauksineen saattaa hyvinkin olla se uudenlaiseen kokemiseen portit avaava teos, josta varmasti löytyy keskusteltavaa äyriäiscocktailien äärellä.