Sakari Määttä

Breaking Point (1975)

Ohjaaja:

• Bo Arne Vibenius

elokuva arvostelu

"You wanna see me fuck the gearstick?"

Bo Arne Vibenius toimi uransa alkuvaiheessa apulaisohjaajana Ingmar Bergmanin Naisen naamio – Personassa (1966) sekä Suden hetkessä (Vargtimmen, 1968). Lisäksi hän teki televisiomainoksia, muun muassa autovalmistaja Saabille. Varsinaisen ohjaajauransa hän aloitti vuonna 1969 koko perheen fantasiaelokuvalla Hur Marie träffade Fredrik. Vibeniuksen orastava ura lastenelokuvien ohjaajana loppui kuitenkin lyhyeen elokuvan menestyttyä heikosti lippuluukuilla, kriitikoilta saadusta hyvästä palautteesta huolimatta. Tästä suivaantuneena Vibenius päätti rahastaa ohjaamalla eksploitaatiota, mutta tekikin vahingossa todellisen mestariteoksen. Vibeniuksen tunnetuin elokuva, suloisen Christina Lindbergin tähdittämä Thriller – en grym film, kohahdutti maailmanensi-illassaan Cannesissa vuonna 1973.

Brutaali kostotarina saavutti nopeasti kulttisuosion niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa, nostaen ohjaajansa hetkellisesti yhdeksi eksploitaatioelokuvan kuumimmista nimistä. Ruotsin saksikätiset sensorit olivat toista mieltä. He kielsivät Thrillerin esittämisen kotimaassa aluksi täysin ja se sai Ruotsin ensi-iltansa vasta seuraavana vuonna, ja tuolloinkin pahasti leikeltynä versiona. Elokuvan kaltoinkohtelu erinäisten sensuuriviranomaisten silppureissa sai nuoren Vibeniuksen vihan valtaan, mutta hän ei lannistunut.

Vuonna 1975 Vibenius suunnitteli elokuvaa "Johannes and the Lady of the Forest", jota hän kuvaili "pohjoismaiseksi balettioopperasaagaksi" ja jonka musiikin tulisi säveltämään tunnettu ruotsalainen elektronisen musiikin pioneeri Ralph Lundsten. Vibenius odotti myönteistä rahoituspäätöstä Ruotsin elokuvasäätiöltä, mutta säätiö päätti viime hetkellä rahoittaa toista projektia. Elokuvan työryhmä ja säveltäjä olivat kuitenkin valmiina töihin, joten oli toimittava nopeasti. Vibenius kirjoitti täysin uuden käsikirjoituksen kahdessa päivässä ja kuvaukset aloitettiin saman tien. Synkkä, nihilistinen ja provokatiivinen Breaking Point oli syntynyt.

Suurin osa Breaking Pointin tekoon osallistuneista henkilöistä Lundstenia lukuun ottamatta esiintyy elokuvassa salanimellä, mikä on täysin ymmärrettävä ratkaisu. He lähtivät tekemään taiteellista balettimusikaalia, mutta tekivät lopulta nihkeän misogynistisen ja ilkeän pornotrillerin. Vibenius tavoitteli kansainvälisempää yleisöä ja valitsi elokuvan kieleksi englannin, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin selvästi Tukholmaan ja sen lähialueille. Thrillerin tapaan myös Breaking Point joutui täyskieltoon Ruotsissa ja tämän johdosta Vibenius onkin nimittänyt itseään Ruotsin sensuroiduimmaksi ohjaajaksi.

Breaking Point avaa äärimmäisen tylyllä kohtauksella, jossa nainen palaa kauppareissulta kotiinsa. Kotona odottaa väkivaltainen raiskaaja, joka väkisinmakaamisen päätteeksi surmaa naisen lyömällä tätä lasisella tuhkakupilla päähän. Vakuuttava jakso antaa kylmän lähtölaukauksen koko elokuvalle. Raiskausmurha saa huomiota mediassa ja pian televisiossa jo haastatellaan tutkintaa johtavaa poliisitarkastajaa sekä psykiatrista asiantuntijaa. Asiantuntijan ohjeet ovat selvät: raiskaajan yllättäessä ei tule tehdä vastarintaa. Raiskaaja haluaa uhrinsa vastustavan, joten on parasta ottaa rauhallisesti ja antaa miehen tehdä mitä haluaa. Sitä paitsi tilastojen mukaan 89% naisista haluaa muutenkin tulla raiskatuksi.

Bob (Andreas Bellis) on päällisin puolin tarkasteltuna aivan tavallinen kaveri, joka elää synkkää kaksoiselämää. Ujonomainen, kaljuuntuva rillipää tekee tylsää toimistotyötä naisvaltaisessa työyhteisössä. Jokin hänen hermostuneessa ja kireässä olemuksessaan antaa viitteitä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Kaikesta päätellen Bob on kohdannut jo oman murtumispisteensä ja katsojan tarkasteltavaksi jäävät seuraukset. Hahmon skitsofreenista mielenmaisemaa peilataan läpi elokuvan pään sisäisten äänten ja kokeellisen musiikin avulla. Alitajunnan äänimaisemaan kuuluu muun muassa junien ääniä sekä ajoittaista vauvan itkua. Tärähtäneen setämiehen yölukemisena toimii Märklinin pienoisjunakatalogi.

Televisiossa näkemänsä asiantuntijan innoittamana Bob jatkaa naisten vaanimista keskellä kirkasta päivää (ja vielä työajalla!), ja huomaa välittömästi, etteivät uhrit tee enää vastarintaa. Bob näkee kaikki tapaamansa naiset kiimaisina viettelijättärinä, jotka riisuuntuvat auliisti ja kaipaavat dominoivan miehen voimakasta kosketusta. Toimiston työkaverit, nainen metrossa, liftarityttö – pelkkää lihaa.

Raiskausten jatkuessa tilanne eskaloituu. Valtion johto päättää, että jokaiselle kansalaiselle kustannetaan tuliase ja maksuttomat työajalla tapahtuvat ammuntaharjoitukset. Miehille annetaan revolverit ja naisille kevyemmät pistoolit. Tämä johtaa väistämättä siihen, että naisten saadessa itsevarmuutta myös sarjaraiskaamiseen liittyvät riskit kasvavat ja Bobin "työvälineet" eli sukukalleudet saavat iskua.

Lundstenin häiriintynyt kokeellinen musiikki toimii elokuvassa täydellisesti, luoden hienolla tavalla epävireistä tunnelmaa. Elokuvan parhaimpiin puoliin kuuluvat myös psykedeeliset unijaksot, joiden kautta vajotaan entistä syvemmälle päähenkilön mielen syvyyksiin. Unijaksoissa ja Bobin mielikuvitukseen sukeltavissa kohtauksissa Vibenius päästää itsensä täysin irti ja tuloksena syntyviä perverssejä kompositioita on vaikea unohtaa.

Breaking Pointin alkupuoli on todella vahvaa kerrontaa, mutta valitettavasti Vibeniuksen ote herpaantuu loppupuolella. Ikään kuin tietty innokkuus elokuvaa kohtaan katoaisi kesken kuvausten. Ongelma johtuu osittain myös käsikirjoituksesta, joka yrittää kaikin keinoin nostaa kierroksia, käyttäen välineinä muun muassa lapsen kidnappausta, takaa-ajoa, spermalla terästettyä kahvia ja jopa pankkiryöstöä. Teknisesti heikkona puolena elokuvassa voidaan pitää myös leikkauksen kömpelyyttä, vaikka se ei varsinaisesti kokonaisuudesta nauttimista häiritsekään.

Breaking Pointin voi nähdä pelkkänä pienen budjetin eksploitaationa, mutta siitä voi halutessaan löytää syvempiä psykologisia tasoja. Elokuvassa nähdään vain yksi murha, eikä tekijän henkilöllisyyttä paljasteta. Ei siis ole itsestään selvää, että katsojan seuraama Bob olisi väkivaltainen raiskaaja tai varsinkaan murhaaja. Yksi Bobin uhreista saa kyllä surmansa vastustettuaan häntä, mutta varsinaisesta murhasta ei voida tässä tapauksessa puhua. Bobin persoonallisuuden lähempi tarkastelu paljastaa hänen olevan seksuaalisesti turhautunut, jokseenkin lapsenmielinen tylsimys, jolla on seikkailunhaluisen murrosikäisen aktiivinen ja perverssi mielikuvitus. Lapsenmielisyys tulee ilmi useissa eri kohtauksissa läpi elokuvan. Ovatko tapahtumat suureksi osaksi vain Bobin mielikuvitusta, vai onko käsikirjoituksen tarkoituksena antaa katsojalle pakopaikka elokuvan todellisuudesta, omaksumalla pelkän sivustakatsojan rooli samastumisen sijaan?

Pääosaa esittää äärimmäisellä antaumuksella roolinsa ottava kreikkalainen Andreas Bellis, joka käyttää salanimeä Anton Rothchild. Bellis on tehnyt mittavan uran kuvaajana ja hänen filmografiastaan löytyy Thriller – en grym filmin ja Mac Ahlbergin ohjaaman pornokomedian Porr i skandalskolanin (1975) lisäksi useita kreikkalaisia elokuvia, kuten Niko Mastorakisin Sokea todistaja (Blind Date, 1984) ja Kuolontuuli (The Wind, 1986). Bellis oli Breaking Pointin tekemisen aikaan naimisissa Aina Bellisin kanssa, joka toimi Ruotsin elokuvasäätiön silloisen johtajan, Harry Scheinin, sihteerinä.

Breaking Point on täysin ainutlaatuinen kokonaisuus, joka tarjoaa katsojalleen useita ikimuistoisia hetkiä. Jo pelkästään elokuvan loppupuolella vuokra-Volvossa tapahtuva rietastelu tekee siitä katsomisen arvoisen. Elokuvan sisältämä pornografia on kauttaaltaan nuhjuista, kuten voisi raiskaustematiikan perusteella odottaakin. Toisin kuin Thrillerissä, Breaking Pointissa pornokohtaukset eivät ole inserttejä tai simuloituja, vaan ehtaa panemista ja fellaatiota. Elokuvan räikeä misogynismi on vielä asteen verran vahvempaa kuin joidenkin giallo-genren merkkiteosten, kuten esimerkiksi Andrea Bianchin Strip Nude for Your Killerin (Nude per l'assassino, 1975) tai Lucio Fulcin Viiltäjän (Lo squartatore di New York, 1982) sisältämä naisviha.