Jari Mustonen

Messiah of Evil (1974)

Ohjaaja:

• Willard Huyck
• Gloria Katz

elokuva arvostelu

Ohjaus: Willard Huyck, Gloria Katz

Willard Huyck tullaan varmaan aina muistamaan ensisijaisesti Howard the Duckin (1986) ohjaamisesta. Vaimonsa Gloria Katzin kanssa hän käsikirjoitti lisäksi muun muassa Indiana Jones ja tuomion temppelin (Indiana Jones and the Temple of Doom, 1984). Pariskunnan yhteinen projekti, Messiah of Evil, sen sijaan on jäänyt etsimään paikkaansa elokuvakulttuurin sivuraiteille.

Mieleenpainuvasti alkava Messiah of Evil kertoo tarinan isäänsä etsivästä Arlettysta, jota näyttelee Marianna Hill (Star Trek, K1J9, 1966; Schizoid, 1980). Hän löytää isänsä rantatalosta okkultistista symboliikkaa sekä päiväkirjan ja saapuu sen kertomien vihjeiden perässä päiväuntaan nukkuvaan pieneen kaupunkiin. Salaperäiset painajaiset ja vastaantulevat ennustukset vihjaavat jonkin kauhean pian ilmaantuvan paikan päälle.

Arletty kohtaa etsiessään isäänsä tunnelmaltaan mystisen miljöön, joka muistuttaa hyvin paljon H.P. Lovecraftin luomaa sielunmaisemaa: Kirjoitusten mukaan mystiset pahan lähettiläät kerääntyvät öisin rannalle tuijottamaan kuuta ja odottamaan mestariaan. Toisaalla verenhimoiset paikalliset kokoontuvat syömään raakaa lihaa läheiseen ruokakauppaan. On kuin jokin mielen sairaus hallitsisi ihmisten käyttäytymistä.

Elokuvan parhaan roolisuorituksen tekevä Hill on mielenkiintoinen protagonisti ja samalla elokuvan selkäranka. Hän tuo tarinaan paljon syvyyttä, ajoittain 70‑luvun pienemmille tuotannoille tyypillisen löyhemmän näyttelemisen vastapainona. Hill itse asiassa päätyi sittemmin opettajaksi Lee Strasbergin legendaariseen näyttelijäkouluun, joten elokuvan voi katsoa hänen varhaisena työnäytteenäkin. Muutoinkin Messiah of Evil sisältää joitain todella nerokkaita, mielikuvitusta ruokkivia kohtauksia sekä lavasteita ja tehokasta voice-overia, mutta kärsii pitkistä staattisista otoksista. On vaikeaa olla ajattelematta, että Huyck ja Katz olivat lähellä luoda kauhuelokuvan klassikkoa, mutta rahavirtojen vähyys vaikeutti heidän visionsa täyttymistä.

Vähintään Messiah of Evil kuuluu niihin harvinaisiin elokuviin, jotka edes jotenkin onnistuvat herättämään henkiin Lovecraftin kirjoissaan tarjoaman vieraannuttavan tunnelman, jota syventää Phillan Bishopin luoma persoonaallinen musiikki.

Monivaiheisen historiansa aikana Messiah of Evil ollaan julkaistu monilla eri nimillä, joista osaa on käsitelty oikeudessa saakka. Nyttemmin teos on ollut löytymässä uudelleen, ja jotkut kriitikot näkevät sen sisältävän samankaltaista yhteiskuntakritiikkiä kuin muutama vuosi sen jälkeen valmistunut Dawn of the Dead (1978). Huolimatta pienimuotoisuudestaan Messiah of Evil löytäneekin pian paikkansa sekä mystiseen kauhuun että eläviin kuolleisiin viittaavan elokuvataiteen jatkumossa.