Mikko Koivisto

Orgies of Edo (1969)

Ohjaaja:

• Teruo Ishii

elokuva arvostelu

Ohjaus: Teruo Ishii

Teruo Ishii juoni itsensä pulaan Horrors of Malformed Menillä (1969), joka joutui käytännön pannaan julkaisunsa jälkeen. Aiemmin samana vuonna valmistunut Orgies of Edo ei yltänyt samanlaiseen kohuun, mutta yritys oli hyvä. Kolmesta tarinasta koostuvan elokuvan keskimmäinen osa starttaa vähintäänkin muistettavalla tavalla alastoman nymfomaanin ruoskiessa kahta kääpiötä. Juttu menee vielä mehukkaammaksi seuraavan käänteensä myötä, mutta se jääköön katsojan itsensä koettavaksi.

Mainittuja huippuhetkiä lukuun ottamatta Orgies of Edo ei jää erityisesti mieleen. Toein johtoporras lienee säikähtänyt syklin edellisen elokuvan, kolme kuukautta aiemmin julkaistun The Joy of Torturen aikaansaamaa kohua. Edon intohimoja käsitellään täten odotettua hillitymmin ja filmi kallistuu kidutuksen ilojen sijaan epätavallisen rakkauden puolelle. Molemmat teemat esiintyvät Ishiin tuotannossa eikä niiden erottaminen toisistaan ole aina yksiselitteistä.

Orgies of Edo starttaa tarinalla lipeäkieliseen mieheen (Toyozo Yamamoto) hurahtavasta hyväuskoisesta tytöstä (Masumi Tachibana). Tie vie naisen bordelliin miehen syöttäessä hänelle pajunköyttä velkataakastaan. Aivan tarinan lopussa siirrytään hetkeksi kidutuksen pariin. Tarinaltaan ennalta-arvattavan ja eksploitaatioarvoiltaan vaatimattoman "naisen tragedian" saldoksi jää valkokangasviattomuuttaan The Joy of Torturessa suojelleen Tachibanan riisuminen ilkosilleen.

Elokuvan kakkosepisodi on filmin herkullisin ja poliittisesti epäkorrektein. Tarinassa rumuuteen kiintynyt hienostonainen (Mitsuko Aoi) laittaa kateellisen palvelijansa (Akira Ishihama) kärräämään hänelle mitä omituisempia friikkejä rakkaudennälkää tyydyttämään. Palvelijan itsensä on tyytyminen hevosen rooliin – liki kirjaimellisesti.

Ishii ei tässäkään episodissa yliannostele väkivaltaa, mutta nyt erotiikalle on annettu groteskimpi sävy. Nykyään tällaisia skenaarioita ei voitaisi esittää kuin sketsiviihteessä, joka sekin hyllytettäisiin ihmisoikeusryhmien murhapalautteen jäljeen. Ei jaksoa toki voi kovin vakavissaan ottaakkaan, sen verran railakkaasi hyvän maun henkseleitä paukutellaan.

Orgies of Edon viimeinen episodi alkaa hienosti sadistisen lordin (Asao Koike) raahatessa lassoamaansa ohikulkijaa ratsunsa perässä. Saaliin matka tyssää eteen osuvaan ojaan. Menetys ei ole suuri, sillä palatsissa odottaa kymmenittäin uhrattavissa olevia naispuolisia palvelijoita. Paremman tekemisen puutteessa lordi laittaa heidät tanssimaan sisäpihallaan punaisissa kimonoissaan ja yllyttää sitten vihaiset härät naisten kimppuun. Sarvipäät voittavat kamppailun puhtain numeroin.

Päätösepisodin valokeilaan nousee Ishiin aikaisemmissakin genre-elokuvissa esiintynyt ja sittemmin Delinquent Girl Boss ‑sarjassa (1970–1971) nähty Yukie Kagawa. Hän esittää herraansa loukannutta palvelijatarta, jota odottaa häijy rangaistus. Viimeisenä oljenkortena naisella on kuitenkin tieto kiehtovasta salaisesta pelistä, josta hiiskuminen tylsistyneelle lordille voisi pelastaa naisen pulasta. Tähän suunnitelmaan kuuluu oleellisena osana elokuvan aiemmissakin tarinoissa vilahtanut, ruumiinavauksista kiinnostunut lääkäri (Teruo Yoshida). Lopputulos on odotetun groteski, kehnoista lateksiproteeseista huolimatta.

Orgies of Edo tarjoilee viihdyttävää, mutta nopeasti unohtuvaa eksploitaatioviihdettä. Elokuvan englanninkielinen nimi on harhaanjohtava, sillä seksiä on tarjolla rajoitetusti eikä orgioista ole tietoakaan. Kokonaisuus soveltuu parhaiten Ishiin faneille ja lajityypin harrastajille, sillä samat elementit on nähty paremmin toteutettuina muissa elokuvissa. Esimerkiksi musiikkia kierrätetään The Joy of Torturesta (1968) ja keskimmäissä episodissa vilahtava epämuodostunut mies ennakoi aiheelle pyhitettyä Horrors of Malformed Meniä (1969). Kyseiseen elokuvaan päätyi myös Orgies of Edon alkutekstijaksossa tanssiva butoh-taitaja Tatsumi Hijikata, jolla ei ole elokuvan kanssa muuten mitään tekemistä.