Mikko Koivisto

Horrors of Malformed Men (1969)

Ohjaaja:

• Teruo Ishii

elokuva arvostelu

Ohjaus: Teruo Ishii

Teruo Ishiin legendaarisimmassa elokuvassa mielisairaalasta paennut mies jäljittää sukujuurensa syrjäiselle saarelle. Saarella Tohtori Moreau ‑henkinen kaltoin kohdeltu visionääri on luonut oman yhteiskuntansa, jossa epämuodostuneet miehet hallitsevat mikrokosmostaan ja valmistautuvat maailmanvalloitukseen.

Elokuvahistorian monien muiden Graalin maljojen tapaan Horrors of Malformed Menin maine on edeltänyt filmiä. Vuosikymmenien ajan elokuvaa oli mahdoton nähdä Japanin ulkopuolella, ja sitkeän huhun mukaan se olisi asetettu myös kotimaassaan esityskieltoon. Ishiin aiempien elokuvien väkivaltavisiot huomioiden, lienevät katsojien mielissä syntyneet kuvitelmat Horrors of Malformed Menin groteskiudesta olleet vertaansa vailla.

Totuus ei ole yhtä lennokas. Horrors of Malformed Men saapui japanilaisiin teattereihin lokakuussa 1969, mutta katosi kankailta jo runsaan viikon jälkeen. Osasyyllinen tähän oli filmin katastrofaalisen huono lippuluukkumenestys, mutta isoin ongelma oli elokuvan poliittinen epäkorrektius. Kitka kiteytyi elokuvan japaninkieliseen nimeen, jonka oikeaoppinen käännös on "Kammottavat epämuodostuneet miehet". Nagasakin ja Hiroshiman muistoja harteillaan kantaneet ihmisoikeusjärjestöt eivät ottaneet elokuvaa sympatialla vastaan. Toei päätyi vetämään filmin pois levityksestä oman julkisuuskuvaansa varjelemiseksi.

Horrors of Malformed Men nousi Japanissa sittemmin kulttiklassikoksi, jonka saattoi nähdä paikallisten Night Visionsien ja Teruo Ishii ‑maratonien ohjelmistoissa, mutta jota ei ollut mahdollista ostaa omakseen videokasetilla saatikka nähdä televisiossa. Kansainvälisen ensi-esityksensä elokuva sai vasta vuonna 2003, kun The Japan Timesin kriitikko Mark Schilling toi sen Italian Udineen osana Teruo Ishii ‑retrospektiiviä. Yhdysvaltalainen dvd‑julkaisu seurasi neljä vuotta myöhemmin. Osa yleisöstä ilmaisi avoimesti pettymyksensä elokuvaan sen nähtyään: filmi ei ollutkaan maineensa mukainen splattervisio, vaan monien italialaisten giallo-elokuvien verkkaisella rytmillä etenevä jännitysmysteeri.

Horrors of Malformed Menin pohjalla vaikutti erotiikkaa ja kauhua viljellyt jännärikirjailija Rampo Edogawa. Ishii oli saanut vuoden 1969 lopulla Toeilta vapaat kädet seuraavan elokuvansa suhteen, ja valinta osui 1900‑luvun alkupuoliskolla varttuneiden japanilaismiesten laajalti rakastamaan mysteerikirjailijaan. Ishii ja käsikirjoittaja Masafumi Kakefuda loivat mielikuvituksellisen tarinan, jonka pääjuoni on yhdistelmä sarjaromaaneja Strange Tale of Panorama Island (1926–1927) ja The Demon of the Lonely Isle (1929–1930), mutta johon on istutettu myös palasia muista Rampon tarinoista, kuten The Human Chair (1925). Epämuodostuneita miehiä valmistava hullu tohtori oli elokuvantekijöiden oma idea. Filmin täyspitkäksi nimeksi tuli – hieman harhaanjohtavasti – Kyofu kikei ningen: Edogawa Rampo zenshu eli "Rampo Edogawan yhteen kootut tarinat: Kammottavat epämuodostuneet miehet".

1920‑luvulle sijoittuvassa tarinassa muistinsa menettänyt lääkäriopiskelija Hirosuke (Teruo Yoshida) pakenee mielisairaalasta jouduttuaan ensiksi murhayrityksen kohteeksi. Öisellä kujalla hän tunnistaa naisen hyräilemän laulun, jonka ei kuitenkaan pitäisi olla tuttu kenellekään Tokion alueella asuvalle, Hirosukelle itselleen vähiten. Sanomalehdestä Hirosuke löytää itsensä kanssa identtiseltä näyttävän hienostomiehen kuolinilmoituksen. Hirosuke päättää omaksua vainajan identiteetin yrittäessään selvittää, mitä on meneillään. Tutkimus johdattaa miehen salaperäiselle saarelle, jolla vallitsee uusi maailmanjärjestys.

Horrors of Malformed Men etenee rauhallisesti, vanhanaikaiseen mysteeritunnelmaan panostaen, pieniä eksploitaatioherkkuja sinne tänne pudotellen (mielisairaala vilisee paljasrintaisia naisia, ja hienostotalossa epämuodostuneet miehet yllättävät naisväen kesken iltakylvyn). Katsojan kärsivällisyys palkitaan filmin päästessä saarelle, jossa elokuva puhkea groteskiin kukkaansa. Saaren intro-osuudet, jossa epämuodostuneet asukit ja heidän hämmentävät rituaalinsa esitellään, kuuluvat Ishiin uran kohokohtiin.

Saaren syrjitty populaatio luo tehokkaan ja ymmärrettävästi närää aiheuttaneen analogian atomipommin jälkeiseen yhteiskuntaan, jossa sodan tappiosta muistuttavat raajarikot on pyritty siivoamaan pois katukuvasta. Visiot toimivat myös puhtaana kauhufantasiana, jossa lääketieteellisesti silvottujen kummajaisten eläimellinen liikkuminen ja ääntely luovat toismaallista tunnelmaa. Otusten käytös ammentaa Butoh-tanssiperformanssitaiteesta, jonka kehittäjä Tatsumi Hijikata esittää saaren jumalaa. Muissakin Ishii-elokuvissa (Orgies of Edo, 1969; Blind Woman's Curse, 1970) vilahtanut Hijikata on tarinan roistona ikimuistoinen: traaginen ja suuruudenhullu kummajainen, joka suoltaa mahtavia repliikkejä uusien ja ylväämpien epämuodostuneiden miesten luomisesta.

Jos Horrors of Malformed Menistä haluaa jotain kritisoitavaa keksiä, niin omituisten otusten kipsimaskeeraus on toisinaan halvannäköistä, eikä elokuvan loppuun olisi tarvinnut istuttaa loputtoman pitkää selittelyjaksoa. Väkivaltashokkien puutteestakin joku voisi nillittää. Moiset valitukset tuntuvat kuitenkin kovin epäoleellisilta elokuvan tunnelmallisen vision (Masao Yagin musiikeille on pakko antaa erikoismaininta) viedessä mukanaan. Kiehtova ja rikas fantasiamaailma onkin se seikka, mikä yhdistää Horrors of Malformed Menin Ishiin filmografian luuytimeen ja tekee sitä yhden ohjaajansa parhaista elokuvista.

Horrors of Malformed Men on yksi niistä elokuvista, joita voidaan oikeutetusti kuvailla legendaarisiksi. Elokuva on säilyttänyt kiehtovuutensa vielä 50 vuotta ensi-iltansa jälkeenkin. Maailma on sillä välin muuttunut useaan otteeseen. Vuonna 2017 Toei julkaisi Horrors of Malformed Menin vihdoin Japanissa dvd:llä. Ironian huippu oli, että elokuvatarkastamolla uudelleen käytetty filmi sai nyt ikärajakseen pg‑12 ja takakanteen varoitustekstin, jonka mukaan ala‑asteikäisten tulisi nauttia elokuvasta ainoastaan huoltajan seurassa. Brittiläinen BBFC oli vuoden 2018 linjauksessaan konservatiivisempi: ikärajaksi paukahti 18.

Ishii palasi Rampo Edogawan tarinoiden pariin 32 vuotta myöhemmin halpana videoproduktiona toteutuneella elokuvalla Blind Beast vs. The Killer Dwarf (2001), joka kannattaa kuitenkin jättää omaan arvoonsa. Vanhassa on vara parempi vielä viiden uusintakatselun jälkeenkin.