Mikko Koivisto

Game of Chance 3 (1967)

Ohjaaja:

• Ryūichi Takamori

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ryūichi Takamori

Perinteisiä yakuza-elokuvia luokitellessa käytetään yleensä kriteerinä joko elokuvan suuntausta (ninkyo/jitsuroku/moderni) tai päähenkilön edustamaa ammattikuntaa (bakuto/tekiya/työvoima). Game of Chance ‑sarjan erikoisuus oli pakan laittaminen uusiksi jokaisessa elokuvassa. Avausosassa Sonny Chiban esittämä päähenkilö oli uhkapelaaja (bakuto), jatko-osassa puolestaan katukauppias (tekiya). Sarjan viimeisessä osassa valokeilaan nostetaan raskasta fyysistä työtä tekevät miehet.

Bungo (Chiba) saapuu tällä kertaa poikansa (Hiroyuki Sanada) kanssa vuoristokylään, jossa hän liittyy pieneen metsuriklaaniin. Muita rehellisiä raatajia alueella ei ole, sillä umpiliero yakuza-pomo (Tatsuo Endo) on pelotellut paikalliset luovuttamaan liiketoimensa itselleen. Bungon on jälleen hillittävä itsensä, kunnes lopulta kamelin selkä katkeaa ja mies ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Game of Chance 3 jatkaa edellisosan viitoittamalla puhdasverisen ninkyon linjalla. Elokuva alkaa menneisyydessä tapahtuvalla Bungon ja toisen miehen välisellä veitsitaistelulla auringonlaskua vasten. Taistossa menehtyneen miehen veli (Tetsuro Tamba) saapuu vuosia myöhemmin kaupunkiin etsimään Bungoa. "Se oli kunniallinen taistelu enkä kanna kaunaa, mutta en voi antaa ainoan veljeni tappaneen miehen elää. Tulevaisuudessa on hänen poikansa vuoro tulla minun perääni" mies selittää baarineidolle, tiivistäen samalla sen tunteiden ja velvollisuuden välisen ristiriidan, joka muodostaa ninkyo-elokuvien selkäytimen.

Game of Chance 3 toistaa sarjan peruskuviot sen verran uskollisesti, että kokonaisuudessa alkaa olla jo turhankin tuttu maku laadukkaasta toteutuksesta huolimatta. Chiban ja Sanadan isä‑poika ‑suhde on jälleen elokuvan nautittavinta antia. Tetsuro Tamban sivurooli jää pinnalliseksi, mutta karismaattisen näyttelijän läsnäolo parantaa joka tapauksessa elokuvaa. Edelliselokuvan luminen näyttämö on vaihtunut tällä kertaa vehreisiin vuoristomaisemiin, jotka vangitsevat hienosti menneen maailman hengen.

Suurinta hämmennystä aiheuttaa jälleen tarinan laatinut Yuichi Ikeda, jolla oli tapana kirjoittaa tiettyjä elementtejä uusiksi kesken sarjan. Jatkuvuus tuntuu heittävän häränpyllyä, kunnes Bungon jo kertaalleen tapettu ex‑vaimo kävelee kuviin ja katsoja tajuaa sarjaan rebootanneen itsensä jossain vaiheessa. Temppu ei ollut mitenkään harvinainen aikakauden japanilaisissa elokuvasarjoissa, mutta Game of Chancesta poiketen niiden kirjoittajat muistivat yleensä informoida katsojaa asiasta.

Game of Chance ‑sarja jäi Toein ainoaksi varteenotettavaksi yritykseksi leipoa Chibasta ninkyo-tähti. Näyttelijän hieman tunteellinen esiintyminen ei ehkäpä uponnut yleisöihin yhtä hyvin kuin Ken Takakuran ritarillisuus tai Koji Tsurutan romanttisuus, mutta Chiban ystäville sarja tarjosi nautittavan tilaisuuden nähdä hänet totutusta poikkeavassa roolissa. Chiban ei myöskään tarvinnut odotella enää kauaa oman suosionsa löytymistä, sillä seuraavana vuonna käynnistynyt televisiosarja Key Hunter (1968–1973) nosti muiden modernien toimintaviihdykkeiden kanssa hänet yhdeksi Aasian johtavista toimintatähdistä.

Chiban poikaa sarjassa esittävä Sanada esiintyi seuraavien vuosien aikana muun muassa Takakura-elokuvissa New Abashiri Prison: Vagrant Comes to a Port Town (1969) ja Brutal Tales of Chivalry: I Sincerely Want to Kill You (1970) ennen palaamistaan koulun penkille. Vuonna 1973 Sanada liittyi Chiban elokuvakoulu Japan Action Clubiin. 80‑luvun taitteessa Chiba ja Sanada nähtiin usein sivuosissa toistensa elokuvissa, kunnes toimintadraama The Kamikaze Adventurers (1981) asetti miehet ensimmäistä kertaa täysin tasavertaisiin päärooleihin.