Sakari Määttä

La banda del trucido (Destruction Force, 1977)

Ohjaaja:

• Stelvio Massi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Stelvio Massi

Destruction Forcen alku lupaa paljon: ahneet piripäiset nilkit ovat kidnapanneet perheen vangiksi ja vaativat lunnaita. Pelastusoperaation johto on jo suostumassa vaatimuksiin, mutta paikalle saapuvalla komisario Ghinillä (Luc Merenda) on toisenlainen suunnitelma. Potkitaan huoneiston ovi auki ja ammuskellaan samaan aikaan ikkunasta siltä varalta, että jollain kidnappaajista on jo sormi liipasimella. Tyhmänrohkea suunnitelma toimii ja pian kollegat ovat taputtelemassa superkytän harteita.

Ghini laittaa kriminaalit poikki ja pinoon vaikka kädet selän taakse kahlittuina. Yksi mies ei kuitenkaan vielä riitä siihen, että Rooman rumimmat rikolliset ja paatuneimmat pahikset alkaisivat harjoittaa rehellistä liiketoimintaa.

Poliisipäällikkö Taddei teloitetaan kylmäverisesti keskellä päivää kesken virantoimituksen. Ghini julistaa kaupunkiin palanneen Antonio Lanzan (Frano Citti) pääepäillyksi ja ryhtyy hiillostamaan häntä yhdessä apurinsa Marchettin (Massimo Vanni) kanssa. Meno Roomassa kuumenee entisestään pahamaineisen sisilialaisgangsteri Bellin (Violent Naplesista tuttu viiksivallu Elio Zamuto) sekä kovaotteisen Toccin (Domenico Di Costanzo) ilmaantuessa kuvioihin. Katutasolla rikollistoimintaa pyörittää velmu Monnezza (Tomas Milian) kätyreineen.

Kovan näyttelijäkaartin kruunaava Milian on täysin omassa elementissään nuorisorikollisista koostuvan, väkivallattomuuden nimeen vannovan roskasakin johtajana, ravintoloitsijana, aviomiehenä ja pienen lapsen isänä. Milian näyttelee Destruction Forcessa samaa Monnezza-nimistä hahmoa kuin Umberto Lenzin vuotta aiemmin valmistuneessa elokuvassa Free Hand for a Tough Cop (Il trucido e lo sbirro, 1976). Luvassa on siis valitettavasti edelleen samaa kikkaraperuukkikuvastoa ja mustaksi meikattuja silmänalusia.

Milian vastaa elokuvan keveimmästä puolesta ja ohjaaja Stelvio Massi tuhraa runsaasti aikaa hänen arkipuuhastelujensa kuvaamiseen – jopa niin paljon, että kohtaukset nakertavat tehoja muutoin kompaktilta ja sujuvalta elokuvalta. Syy tähän on ainakin osittain siinä, että Massi ja Milian kirjoittivat joitakin Dardano Sacchettin käsikirjoituksen kohtauksia uusiksi kesken kuvausten. Monnezzan ja hänen lapsensa väliset kevyet, mutta harmillisesti päälleliimatun oloiset kohtaukset olisi voitu helposti korvata esimerkiksi Ghinin ja hänen vaimonsa suhdetta syventävillä juonenkäänteillä.

Destruction Force kärsii edellä mainitun syyn lisäksi selkeiden huippukohtausten ja yllätyksellisyyden puutteesta. Kaikesta huolimatta se on viihdyttävä krimi, jonka katsominen on erityisen suositeltavaa Luc Merendan tai Tomas Milianin ystäville. Bruno Canforan säveltämä musiikki on myös syytä huomioida: monipuolinen ja tunnelmapitoinen score nousee selvästi tavanomaisuuden yläpuolelle.