Paavo Ihalainen

America Exposed (Paljastuksia Amerikasta, 1991)

Ohjaaja:

• Romano Vanderbes

elokuva arvostelu

Ohjaus: Romano Vanderbes

Lähes kaikilla on jonkinlaisia populaarikulttuuriin perustuvia ennakkoluuloja Amerikan Yhdysvalloista. Eurooppalaisesta näkökulmasta amerikkalainen elämäntapa on johtanut kohtuuttomuuden levittäytymiseen kaikille yhteiskunnan osa‑alueille. Ohjaaja Romano Vanderbes ohjasi kolme toinen toistaan poskettomampaa Amerikan "todellisuutta" esittelevää dokumenttia. Kolmas on jo sen verran älytön, että sen voi nähdä leikittelevän yleisön ennakkoluuloilla ja parodioivan oman ohjaajansa sensaationhakuista tyyliä. Tämän seurauksena America Exposed on hulvaton kavalkadi elokuvista vaikutteita saaneita kohtauksia.

Totuutta elokuvassa ei ole nimeksikään. Ohjaaja itse on myöntänyt että ainoa elokuvan lavastamaton kohtaus on heti alussa nähtävä kuvaus suurilta asemessuilta. Kuitenkin, tämäkin dokumentti kertoo jotakin oleellista siitä ajatusmaailmasta, missä sen esittämä maailma on syntynyt. Se luo kuvan vaihtoehtoisesta todellisuudesta, sellaisesta, millainen Amerikka voisi olla mikäli kaikki tuosta mahdollisuuksien maasta kertovat tarinat olisivat edes osittain totta.

Elokuvan käsittelemä amerikkalaisuuden ydin esitetään perverssinä suhtautumisena seksiin ja väkivaltaan. Amerikkalaiseen elämäntapaan esitetään kuuluvan väkivaltaisuus, jopa huvittavan arkisena ja normaalina ilmiönä. Alkukohtauksessa asemessujen peräkammarin pojat matkaavat autiomaahan katsomaan bikinipimujen ampuvan tuliterillä rynnäkkökivääreillä autiomaassa. Hotelliin majoittuville messuvieraille tarjotaan öisin myös muita palveluksia. Tämä "paljastus" asettaa sen sävyn, millä asioita Amerikasta tullaan kertomaan.

Tärkeässä osassa elokuvaa on 70‑ ja 80‑luvuilta tuttu urbaani ränsistyminen, jota oli tuossa pisteessä esitelty elokuvissa jo niin usein, että siitä alkoi muodostua oma elokuvatrooppinsa. Death Wish 3:n kaltaisten vigilante-elokuvien lupaama toivo paremmasta huomisesta, jos ihmiset tarttuvat itse oman käden oikeuteen, esitetään elokuvassa vanhusten käymänä ninjitsu-kurssina. Kotimatkalla puiston läpi yksi pariskunta saa kokea peräti kolme eri ryöstö-yritystä, mutta mummon tarttuessa toimeen ja paukauttamalla ryökäleitä päähän käsilaukulla, luikkivat kelmit nopeasti pakoon. Toisin sanoen, vaikka itsepuolustustaitoa ei tarvita, jo tahto puuttua asiaan korjaa tilanteen melkein automaattisesti.

Myös vigilantismin toista puolta esitellään, nuoren vigilantistijengin terrorisoidessa öisiä metroasemia ja ‑junia, uhkaillen ja pelotellen epäilyttäväksi näkemiään kansalaisia, eli mustaihoisia ja kodittomia. Kohtauksessa on hieman Warriorsia, hieman Kellopeliappelsiinia ja paljon Young Warriorsia. Syvällä keskilännessä ei taas esitetä lailla olevan mitään merkitystä, vaan sen on korvannut machojen tietty kunniakoodi. Hillbilly-baarissa syttyy viikoittainen joukkotappelu kuin överimmässä lännenelokuvassa. Country-yhtye soittaa rauhassa lavalla kun ihmisiä lyödään tuoleilla selkään. Voittaja, eli viimeinen jota ei ole hakattu kanveesiin, saa mukaansa koko kimpun pubiruusuja.

Useaan otteeseen elokuvassa esitellään myös kyseenalaisten perinteiden jatkuvuutta ja uudelleenkoulutusta. Juppeja koulutetaan suurkaupungin kerjäläisiksi ja alemman keskiluokan kansalaisia terroristeiksi ja poliittisiksi salamurhaajiksi. Hilpeässä kohtauksessa nuorten lasten idylliset ja nostalgiset kesäpäivät paljastuvatkin Ku klux klanin järjestämäksi kesäleiriksi. Siellä poltetaan risti, fundementalistiseurakunnassa taas saatanallisen joulupukin ruumis.

Seksin puolelta sen sijaan esitellään opiskelijatyttöjen vihkimistä sakkolihasta seksuaalisiksi olennoiksi. Hevosen astumisen seuraaminen osoittaa jo nuorille tytöille oman paikkansa. Myöhemmin Animal House ‑tyylisellä sikailulla sallitaan tyttöjen tehdä pojat ensin naurunalaisiksi, ennen kuin heille kuuluu antautua. Elokuvassa esitellään munien paistamista pannulla käyttämällä liekkinä palavaa miesten kalsareiden etumusta. Ja kalsarit ovat toki yhä niiden käyttäjän päällä. Vastaavalla tavalla nuoren tytön silmät avaa elinkautisvangin kanssa avioituminen ja pikaisesti sellissä vietetty hääyö.

Jos seksiä ei esitetä viattomuuden menettämisenä, se on esillä kaupattavana tavarana. Elokuvassa esitellään huippuluokan prostituoitujen mainosvideoita ja juppimaista limusiinipalvelua kiireisille bisnesmiehille. Esitetyn väitteen mukaan siis seksipalveluiden kauppaajien on toisin sanoen täytynyt sopeutua yhteiskunnan kehitykseen ja kiireistymiseen. Totuudellisemmin näiden kohtausten merkitys on esitellä tissejä ja tussua sopivin väliajoin, kuten kunnon ekspoitaatiossa kuuluukin.

Näiden rituaalien esittämisen merkitys on tässä mondossa sama kuin aikaisemmin alkuasukkaita esittelevissä lajitovereissaan. Kohtausten totuusarvo on erittäin kyseenalainen, kun näyttävyys ja mediasta tuttujen ennakkoluulojen pönkittäminen on tärkeämpää kuin ilmiön tarkastelu useasta näkökulmasta.

On kuitenkin mahdotonta tulla tempautumatta Vanderbesin kaheleiden ideoiden vietäväksi. Härskeimmät kohtaukset sirkuseläinten vuosittaisesta kirkkosiunauksesta nekromanttisia palveluita kauppaavaan hautausurakoitsijaan ovat jo niin poskettomia, ettei näitä voi pitää kuin kajahtaneena sketsiviihteenä. Toki Vanderbes on itsekin ujuttanut muutamia viittauksia siihen, ettei usko yleisön ottavan kaikkea näkemäänsä vakavissaan. Tähän liittyy esimerkiksi This is America 2:ta (1980) parodioiva kohtaus, jossa opetetaan rakentamaan räjähtävä pisuaari. On tavallaan myös virkistävää, ettei dokumenttielokuva kerrankin välitä siitä, millainen sen todistusarvo todellisuuteen nähden on, vaan pitää oman objektiivisuutensa kanssa kunnolla hauskaa.