Jari Mustonen

Maximum Overdrive (1986)

Ohjaaja:

• Stephen King

elokuva arvostelu

Ohjaus: Stephen King

Stephen Kingin 80‑luvun alussa käyttämän inspiraatiopaketin sisältö lojui pitkin pöytää. Se tahrasi hänen naamaansakin. Pakettiin sisältyi alkoholia, Valiumia, kokaiinia ja Xanaxia. Myös satunnaisia hippusia kannabista saattoi leijailla ilmassa ja sekoittua maahan pudottuaan mattoa koristaviin dekstrometorfaaniläikkiin.

King totesi vuosia myöhemmin, ettei muista enää läheskään kaikkea 80‑luvun tekemisistään. Päihdesekoitukset eivät olleet kuitenkaan estäneet häntä kirjoittamasta esimerkiksi Cujoa (kirja, 1981) tai ohjaamasta tappaja-autoista kertovaa moottoriöljyfantasiaa Maximum Overdrive. Elokuva oli hänen ensiohjauksensa ja hän teki sen Sam Peckinpahin kokaiinimetodilla, eli loihtimalla kohtaukset pää täynnä kamaa.

Vaikka kohtalo olikin suotuisa Kingille, ei samaa voi sanoa näyttelijä Emilio Estevezistä, joka innokkaana otti vastaan Maximun Overdriven sankarin roolin juuri kun oli lähellä uransa läpimurtoa. Tämä oli iso virhe. Vajaa vuosi myöhemmin hän oli ehdolla – yhdessä Kingin kanssa – vuoden huonoimmaksi elokuvasuoritukseksi (Kultainen vadelma ‑gaala).

Itse tarinassa suurin osa ajasta vietetään pienellä rekkapysäkillä, jota isot autot kiertävät intiaanityyliin ympyrässä. Sekalainen joukko ihmisiä on päätynyt asemalle mottiin, mukaan lukien elokuvan kova poika Bill (Estevez). Nämä ihmiset eivät kuitenkaan pyri karkuun, vaikka pakoreittejä olisi useampikin, sen sijaan mottiin murtautuu lisää väkeä.

Mitään tällaista ei olisi tapahtunut, ellei maapallo olisi joutunut oudon komeetan vaikutuspiiriin. Sen aiheuttama säteily antaa ihmisten rakentamille koneille (...paitsi moottoriveneille) kyvyn nähdä ja ajatella. Kyky ajatella tietenkin suututtaa rekat, kodinkoneet ja limuautomaatin, jotka aloittavat yhdessä sodan ihmiskuntaa vastaan. Ulkopuolisen uhkan vaikutuksesta tunnelma asemalla kiristyy, kun kova poika Bill sekä kyläjuntti Bubba ajautuvat nokkapokkasille. Toisena tarinaelementtinä asemaa kohti ajaa vastavihitty pari, Curtis ja nalkuttava Connie. He päättävät tunkeutua läpi rekkojen saartorenkaan päästäkseen pois turvallisesta avomaastosta. Lopulta rekat esittävät uhkavaatimuksensa: "me haluamme lisää bensaa".

Seuraa joukko seksikkäitä poseerauksia, joissa Estevez ja Laura Harrington tankkaavat kilpaa rekkoja ennen elokuvan kliimaksia.

Myöhemmin Estevez koki näyttelijänä lakipisteensä jääkiekon nappulaliigasta kertovassa lastenkomediassa The Mighty Ducks (1992), jossa hän näyttelee Gordon Bombayta. Miehelle olisi pitänyt antaa tunti turpaan jo pelkän Maximum Overdriven roolin takia, puhumattakaan jääkiekkoelokuvasta. Häntä voi kuitenkin myös ymmärtää, sillä kokaiinipäisen Kingin kirjoittama dialogi imisi kuiviin kenen tahansa näyttelijän itsetunnon ja kunnianhimon. Koko projektin ainoana onnenpotkuna pop‑tähti ja vuoden 2006 seksikkäimmäksi valittu kasvissyöjä Prince ohjasi samana vuonna elokuvan Under the Cherry Moon. Princen teos rohmusi Kingin ja Estevezin edestä kaikki vuoden 1986 keskeiset Kultaiset vadelmat. Tämä jätti Maximum Overdiven keräämään rauhassa kulttimainetta.

Hyvä niin, sillä koneiden ottaessa vallan, herää henkiin poikkeuksellisen kingmäinen maailmankuva, joka on tahattoman rehellinen. Elokuvassa nähdään pikkukaupunkilaisuutta yhdistettynä kirjailijalle tyypillisiin pelkoihin, kuten ihmispetoon viemärionkalossa (It, kirja 1986), tuntemattomaan uhkaan (The Stand, kirja 1978), transformaatiokauhuun (Christine, kirja 1983) ja ihmisen orastavaan yksinkertaisuuteen (The Green Mile, kirja 1996). Valitettavasti Maximum Overdrivessa ideoiden hyödyntäminen jää kuitenkin pahoin keskeneräiseksi, sillä elokuvan jokainen kohtaus on kuin oma itsenäinen episodinsa. Erityisen tuskallisesti tämä näkyy henkilöhahmojen yrittäessä kommunikoida keskenään.

Bill esimerkiksi intoutuu tilittämään naisliftarille (Harrington) traumastaan ja siinä samalla ihastuu, mutta hetkeä myöhemmin hän vetelee pitkin viemäreitä kuin olisi unohtanut olleensa juuri panemassa. Samankaltainen kokaiinilogiikka huokuu läpi koko tarinan motivoinnin. Edes Estevezin sankaruus ei tahdo kestää koko elokuvan kestoa, etenkään kun hän häviää miehekkyydessä Harringtonille.

Myöhemmin elämässään King onnekseen voitti riippuvuutensa ja alkoi kirjoittaa löysää tusinakauhua. Nimessä Maximum Overdrive saattoikin jo aikanaan piillä ohjaajakäsikirjoittajan omaelämänkerrallinen ja hänen silloista elämäntyyliään kuvaava julkilausuma, jonka voiman kruunaa soundtrackilla pauhaava AC/DC kappaleellaan "Hells Bells".

Se millaisia arkielämän painajaisia Kingin pään sisältä vyöryi hänen niistäessään oman peilikuvansa sirpaleista jauhoja ennen kuvauksia, tekee jo itsessään Maximum Overdrivesta näkemisen arvoisen työn. Samalla tulee pienenä bonuksena todistaneeksi, kuinka King kuin vahingossa tuhosi Estevezin ympärille kehittymässä olleen sankarikultin.